Antibioottiherkkyyden testaaminen

Elintarviketurvallisuusvirastossa tutkitaan kliinisistä näytteistä ja obduktiomateriaalista eristettyjen bakteerien antibioottiherkkyyttä pääasiassa silloin, kun herkkyyttä ei olemassa olevan tiedon perusteella voida ennustaa. Tällöin tutkitaan lähinnä hankittua resistenssiä, koska bakteerien luonnollinen resistenssi yleensä tunnetaan entuudestaan.

Tutkimusmenetelmänä on ns. nestelaimennusmenetelmä (VetMIC^TM, SVA, Ruotsi), jonka tuloksena saadaan antibioottikohtaiset MIC (minimal inhibitory concentration)-arvot. Bakteerit luokitellaan S/I/R-raja-arvojen perusteella testattavalle antibiootille herkkiin, intermediate-ryhmään kuuluviin ja resistentteihin. Ryhmittelyssä käytetään kliinisiä raja-arvoja: bakteeri luokitellaan resistentiksi, jos sen kasvun estämiseen tarvittava lääkeainepitoisuus on suurempi kuin se pitoisuus, joka ihmisen ja eläimen elimistössä voidaan turvallisesti saavuttaa. Pääosa raja-arvoista on peräisin CLSI:n (ent. NCCLS) standardeista.

Antibioottiryhmän lääkkeiden välillä vallitsee usein ristiresistenssi, mikä on otettu huomioon testattavia antibiootteja valittaessa.

Varsinaisen herkkyysmäärityksen lisäksi testataan myös jonkin resistenssitekijän esiintymistä tutkittavassa bakteerikannassa. Esimerkiksi stafylokokkien beetalaktamaasivälitteinen resistenssi voidaan tutkitaan mittaamalla bakteerin entsyymiaktivisuus kromogeenisen aineen avulla (ns. nitrokefiinitesti).