Ruuansulatuskanavan sairaudet
Klostridioosit
Klostridienterotoksemian (pulpy kidney, overeating disease) aiheuttaa Clostridium perfringens tyyppi D. Sairastuvat eläimet ovat tyypillisesti hyvin kasvaneita 4 - 10 viikon ikäisiä karitsoita, jotka löydetään kuolleina ilman edeltäviä oireita. Myös vanhemmat karitsat voivat sairastua. Altistavia tekijöitä ovat voimakas ruokinta tai ruokinnan muutos (uuhen hyvä maidontuotanto, siirto hyvälle laitumelle tai voimakas väkirehuruokinta). Tapauksia voi esiintyä myös aikuisilla lampailla ja vuohilla. Klostridioosien ehkäisyyn on käytettävissä rokote.
Näytteet
Kokonainen eläin.
Tutkimukset
Patologisanatominen ja histologinen tutkimus, bakteriologinen tutkimus.
Differentiaalidiagnooseja: karitsoilla akuutti pasteurelloosi, pötsiasidoosi, kerebrokortikaalinekroosi, Clostridium sordellii (aiheuttaa akuuttia abomasiittia karitsoilla).
Aikuisilla lampailla hypokalsemia ja -magnesemia, raskausmyrkytys.
Clostridium septicum aiheuttaa akuutin nekrotisoivan abomasiitin (braxy disease), sairaus on liitetty jäisen rehun syöttämiseen lampaille.
Karitsoiden ja kilien ripuli
Karitsaripulien ehkäisyssä riittävä ternimaidon saanti on tärkeää. Pikkukaritsoilla alle kahden viikon iässä aiheuttajia ovat mm. enterotoksinen E. coli, Clostridium perfringens B ja C, rota- ja koronavirus ja kryptosporidit. Kyseessä voi olla myös useamman aiheuttajan yhteisinfektio.
Vähän isommilla karitsoilla tärkeitä ripulin aiheuttajia ovat Eimeria-kokkidit ja muut suolistoloiset. Salmonella on myös mahdollinen ripulin aiheuttaja.
Näytteet
Kokonainen eläin, ongelmatilanteissa 2 - 3 eläintä, tai ulostenäytteet vähintään 2 - 3 eläimestä.
Tutkimukset
Patologisanatominen ja histologinen tutkimus, bakteriologinen, parasitologinen ja virologinen (rota, corona) tutkimus.
Paratuberkuloosi
Krooninen suolistotulehdus naudalla ja pienillä märehtijöillä, aiheuttajana Mycobacterium avium subsp. paratuberculosis. Lampaan ja vuohen paratuberkuloosin tärkein oire ei yleensä ole, naudasta poiketen, ripuli vaan kuihtuminen, kroonista ripulia voi esiintyä. Taudin hitaasta kulusta johtuen sairastuvat eläimet ovat aikuisia.
Näytteet
Kokonainen eläin tai ulostenäytteet. Paratuberkuloosiepäilystä on mainittava lähetteessä.
Tutkimukset
Patologisanatominen ja histologinen tutkimus, bakteriologinen tutkimus.
Suolistoloiset
Juoksutusmahamadot (Ostertagia sp.) ja suoliston loismadot ( Nematodirus sp., Trichostrongylus sp.) sekä kokkidit (Eimeria sp.) ovat laidunkaudella tärkeitä ripulin ja huonon kasvun aiheuttajia karitsoilla. Useilla eläimillä todetaan ripulia, ruokahaluttomuutta ja laihtumista. Vakavan karitsaripulin aiheuttaa Nematodirus battus. Haemonchus contortus-juoksutusmahamatotartunnan tärkein oire on kuihtuminen ja anemia. Heisimatoa (Moniezia expansa) esiintyy joskus laidunkaudella karitsoilla massiiivisena tartuntana, jolloin mato voi jopa mekaanisesti ahtauttaa suolta, muuten heisimatoa pidetään harmittomana.
Näytteet
Ulostenäyte mieluiten vähintään viidestä katraan eläimestä.
Tukimukset
Parasitologinen tutkimus.
Maksamadot
Suomessa esiintyy isoa maksamatoa Fasciola hepatica ja pientä maksamatoa Dicrocoelium dendriticum. Ensin mainittu on merkittävämpi sairauden aiheuttaja. Oireet vaihtelevat tartunnan voimakkuudesta riippuen oireettomasta aina kuolemaan johtavaan kuihtumiseen, vesipöhöön ja anemiaan. Maksamadot altistavat myös klostridioosille (Black disease, Clostridium novyi, nekroottinen hepatiitti).
Ison maksamadon ehkäisyssä tärkeintä on aidata kosteikot laitumelta, madon elinkiertoon kuuluu välttämätön välivaihe kostean paikan kotiloissa. Tartunta huomataan useimmiten teurastuksen yhteydessä.
Näytteet
Kokonainen eläin tai maksa.
Tutkimukset
Patologinen tutkimus.