Mehiläisten tauteja
Aikuisille mehiläisille tauteja aiheuttavat lähinnä Nosema apis -alkueläin, Varroa destructor -punkki ja Acarapis woodi -sisuspunkki. Aikuisten mehiläisten bakteeritartunnat ovat huonosti tunnettuja, vaikeasti diagnostisoitavissa ja usein sekundaarisia, joten niitä ei yleensä tutkita. Myös esim. torjunta-ainemyrkytykset ovat mahdollisia.
Toukkien taudeista Suomessa eniten tappioita aiheuttava on Paenibacillus larvae -bakteerin aiheuttama esikotelomätä. Myös Melissococcus pluton -bakteerin aiheuttamaa toukkamätää esiintyy. Toukkien sienitauteja ovat Ascosphaera apiksen aiheuttama kalkkisikiö ja Aspergillus flavuksen aiheuttama kivisikiö. Virukset voivat aiheuttaa pussisikiöksi kutsutun sikiötaudin.
Esikotelomätä (aiheuttaja Paenibacillus larvae)
Esikotelomätä kuuluu eläintautilain 3 §:n 2 momentin nojalla valvottaviksi eläintaudeiksi määrättyihin eläintauteihin.
Ruokkijamehiläisten ruuan mukana toukille antamat Paenibacillus larvaen itiöt muuttuvat bakteereiksi, jotka lisääntyvät toukan suolessa. Bakteerit tappavat sikiön normaalisti kennon peittämisen jälkeen esikotelovaiheessa. Kuollut toukka mätänee ruskeaksi massaksi, jossa muodostuu erittäin runsaasti kestäviä itiöitä, joiden avulla tauti voi levitä edelleen.
Esikotelomätää epäiltäessä sikiökakulta etsitään aukkoista sikiöintiä , kuolleita toukkia, tummuneita ja painuneita tai reikäisiä kennonkansia. Kuollut sikiö hajoaa ruskeaksi massaksi, joka venyy tulitikulla kokeiltaessa. Myöhemmin massa kuivuu kennoon kovaksi, tiukasti kiinnittyneeksi ruveksi.
Epäillyttävistä sikiökakuista lähetetään näytteet Eviran Kuopion toimipaikkaan varmistettavaksi. Hunajanäytteistä taudinaiheuttaja voi löytyä ennenkuin se aiheuttaa sikiömuutoksia, joten piilevän tartunnan varalta kannattaa tutkituttaa hunajanäytteet.
Kalkkisikiö (aiheuttaja Ascosphaera apis) ja kivisikiö (aiheuttaja Aspergillus flavus)
Kalkkisikiötauti harvoin tappaa mehiläiskuntia. Runsaana esiintyessään se voi kuitenkin aiheuttaa talvitappioita. Toukkien kuolema vähentää myös kerätyn hunajan määrää. Itiöt siirtyvät toukkiin pääasiassa ruuan kautta. Sieni kasvaa toukan läpi ja täyttää kennon aluksi valkoisella pumpulimaisella kasvustolla. Myöhemmin toukista muodostuu kovia, kellanvalkoisia, helposti irtoavia muumioita. Osa muuttuu myöhemmin harmaaksi tai mustaksi itiöiden muodostumisen seurauksena.
Kivisikiötaudissa peittämättömät kuolleet sikiöt muuttuvat nopeasti kutistuviksi, koviksi, vihertäviksi, kennoon tiukasti kiinnittyviksi muumioiksi.
Nosematoosi (aiheuttaja Nosema apis)
Kakustoa tuhriva ripuliuloste viittaa nosemaan. Mehiläiset sairastavat ankarimmin nosematoosia keväällä sikiöinnin alettua, joten tauti todetaan parhaiten keväällä otetuista mehiläisistä.
Toukkamätä (aiheuttaja Melissococcus pluton)
Taudinkuva voi muistuttaa esikotelomätää. Sikiökakulla on hajanainen sikiöala. Yleensä toukkamätä on peittämättömien sikiöiden tauti, joten useimmiten nähdään kuolleita avotoukkia, harvoja painuneita kansia. Kuollut toukka on pehmeä, puuromainen, vain harvoin venyvä. Myöhemmin muodostuva rupi on kumimainen, helposti irtoava.
Näytteeksi lähetetään sikiökakkua samalla tavalla kuin esikotelomätätapauksissa. Itse toukkamädän aiheuttajaa, Melissococcus pluton -bakteeria, ei pystytä käytettävissä olevin menetelmin osoittamaan. Taudinkuvan, näytteen suoran gramvärjäyksen antaman kuvan sekä usein toukkamätää sisältävissä pesissä runsaana kasvavan Paenibacillus alvei -bakteerin perusteella voidaan epäillä toukkamätää.
Varroapunkki (Varroa destructor)
Varroapunkki heikentää mehiläisiä, erityisesti toukkia, aiheuttaen mm. pesien kuolemia talven aikana ja vajaakasvuisia sikiöitä. Punkki imee kaikissa kehitysvaiheissa olevien yksilöiden veri-imunestettä, hemolymfaa, joten se altistaa myös aikuisia mehiläisiä sekundaaritartunnoille. Pienet ruskeat silminhavaittavat punkit kiinnittyvät usein aikuisen mehiläisen ruumiin jaokkeihin. Punkkeja voidaan nähdä pesien alla pesänpohjaroskissa. Peitettyjen kennojen sisältä voi löytyä runsaastikin punkkeja. Ohjeiden mukaiset näytteet voidaan halutessa lähettää Eviran Kuopion toimipaikkaan varmistettavaksi.
Pussisikiö
Sikiöalassa havaitaan tummuneita, painuneita, haljenneita ja aukirevittyjä kansia. Sikiöt ovat aluksi yleensä vetisiä, paksuja pusseja. Myöhemmin sikiö muuttuu tummaksi venemäiseksi ruveksi, joka irtoaa helpohkosti. Tyypillisissä tapauksissa taudinmääritys on mahdollista tehdä oireitten perusteella. Jos oireet eivät ole tyypillisiä, määritys vaatisi viruksen osoittamisen, jota ei pystytä Eviran Kuopion toimipaikassa tekemään.
Sisuspunkki (Acarapis woodi)
Tutkimuksia tehdään Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa.