Sivutuotteiden käyttö luonnonvaraisten eläinten ruokinnassa eli haaskakäyttö

Haaskanpito on toimintaa, jolla eläimiä houkutellaan ravinnon avulla ruokintapaikalle ja jonka tarkoituksena on valokuvata, katsella tai metsästää eläimiä. Haaskaa voidaan pitää myös yksinomaan eläinten ruokintatarkoituksessa, esimerkiksi uhanalaisten petolintujen kohdalla.

Haaskanpitäjiä voivat olla yksittäiset toimijat, jotka käyttävät haaska-aineksena omia kuolleita tuotantoeläimiään tai luontokuvaajat ja luontomatkailuyrittäjät, jotka hankkivat haaska-aineksen maatiloilta tai elintarvikealan laitoksista.

Tiettyjen sivutuoteasetuksen mukaisten luokkaan 2 ja 3 kuuluvien sivutuotteiden käyttö luonnonvaraisten eläinten ruokintaan on sallittua, mikäli se ei aiheuta terveyshaittaa, eläintautien leviämisen vaaraa eikä ympäristön pilaantumista. Kolarihirviin, hirvenmetsästyksen teurassivutuotteisiin, muiden luonnonvaraisten eläinten raatoihin ja luonnonkalaan ei sovelleta sivutuoteasetusta ja niiden haaskakäyttö on sallittua, mikäli niiden ei epäillä sairastavan jotain ihmisiin tai eläimiin tarttuvaa tautia.

Vastuu haaskakäyttöön päätyvistä sivutuotteista ja niiden laadusta on sivutuotteen tuottajalla ja käyttäjällä. Viime kädessä he vastaavat siitä, ettei luonnonvarasten eläinten ravinnoksi päädy ainesta, joka aiheuttaa vaaran eläinten tai ihmisten terveydelle. Edellä mainittujen tahojen vastuulla on myös se, ettei haaskakäyttöön päädy sellaisten lääkittyjen eläinten raatoja, joilla käytettyjen lääkkeiden varoaika ei ole päättynyt ennen kuin eläin on kuollut tai lopetettu.

Haaskanpitoa säätelevät myös monet muut lait ja asetukset kuten jätelaki, ympäristönsuojelulaki ja maankäyttö- ja rakennuslaki, joiden tunteminen ja noudattaminen on edellytyksenä haaskatoiminnalle.

Haaskan sijainti

Haaskanpitoon on saatava lupa maanomistajalta. Haaskaa ei saa sijoittaa lähelle asutusta. Haaska ei saa aiheuttaa maaperän eikä vesistöjen pilaantumista, joten haaskapaikkaa valittaessa on huomioitava pohjavesialueiden, järvien, jokien ym. vesistöjen sijainti. Tämän vuoksi on syytä olla yhteydessä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiseen. Mikäli aikomuksena on rakentaa katselukoju, kannattaa ottaa etukäteen yhteyttä kunnan rakennusvalvontaviranomaiseen. Haaskapaikka on pidettävä siistinä ja toimijan on huolehdittava käyttämättä jääneiden sivutuotteiden siivoamisesta pois ruokintapaikalta.

Haaskakäytössä sallitut sivutuotteet ja niiden sivutuoteluokka

Haaskapaikalle kuljetettavan sivutuotteen määrän tulee olla suhteessa kulutukseen.

Haaskaruokintaan voidaan käyttää

• sian, poron, hevosen tai siipikarjan raatoja 
• kasvatettua kalaa
• hirvien ja muiden luonnonvaraisten eläinten raatoja ja teurassivutuotteita
• teurastus- ja leikkaamosivutuotteita
• kalatuotteiden käsittelystä syntyneitä sivutuotteita

Tiloilla kuolleet tai lopetetut siat, siipikarja, porot ja hevoset ovat sivutuoteluokkaa 2, samoin esimerkiksi kalakasvattamoiden kasvatusaltaisiin itsestään kuolleet kalat. Kalojen perkuusivutuotteet sekä leikkaamosivutuotteet ovat pääsääntöisesti luokkaa 3. Teurastamoiden sivutuotteet voivat olla joko luokkaa 2 tai 3. Sivutuotteita haettaessa niiden sivutuoteluokka on syytä selvittää laitokselta. Mikäli kyseessä on luokkien 2 ja 3 seos, seoksen sivutuoteluokka on 2. Koska luonnonvaraisten eläinten raatoihin ja luonnonkalaan ei sovelleta sivutuoteasetusta, niillä ei ole sivutuoteluokkaa.

Haaskakäytössä kielletyt sivutuotteet

Haaskaruokinnassa on kiellettyä käyttää

• TSE-riskimateriaalia sisältäviä nautojen, lampaiden ja vuohien raatoja
•  Turkiseläinten raatoja
• Sellaisten eläinten raatoja, jotka on lopetettu tai jotka ovat kuolleet ihmisiin tai eläimiin tarttuva taudin tai taudin epäilyn vuoksi. Haaskaksi ei myöskään saa viedä ainesta, jonka käyttöä on joltain osin rajoitettu eläintaudin vuoksi. 
• Sellaisten lääkittyjen eläinten raatoja, joilla käytettyjen lääkkeiden varoaika ei ole päättynyt ennen eläimen kuolemaa.

Sivutuotteiden käytön rajoitukset kunnissa aikana, jolloin karhunmetsästys on käynnissä
Luokan 2 sivutuotteiden käyttö on kiellettyä kyseisen kunnan alueella silloin, kun karhunmetsästys on sallittua. Kun kannanhoidollisista syistä myönnetyt karhunkaatoluvat on alueella käytetty, luokan 2 sivutuotteiden käyttö on jälleen sallittua. Haaskanpitäjän ja valvovan viranomaisen velvollisuus on seurata alueen karhunkaatolupien käyttöä.

Ilmoitusmenettely haaskatoiminnan aloittamisesta ja haaskaruokintapaikan rekisteröityminen muuttuvat 1.1.2012

Jos haaskana käytetään muita kuin luonnonvaraisia eläimiä ja niiden teurassivutuotteita, on toiminnasta tehtävä ilmoitus kunnaneläinlääkärille, jonka alueella haaskaa aiotaan pitää. Ilmoitus on tehtävä ennen haaskaruokinnan aloittamista ja se voidaan tehdä joko kirjallisesti tai oheisella lomakkeella.  Aiemmin ilmoitus oli tehtävä vuosittain, mutta vuoden 2012 alusta ilmoitus tehdään vain kerran toiminnan alkaessa.  Ilmoituksen tiedot on viety vuoden 2011 alusta eläintenpitäjärekisterin yhteydessä olevaan haaskaruokintapaikkarekisteriin eläintunnistusjärjestelmälain (238/2010) vaatimusten mukaisesti. Kaikki haaskaruokintapaikat ilmoitetaan vuonna 2011 uusina käyttöpaikkoina, vaikka ruokintapaikka on mahdollisesti ollut käytössä jo aiempinakin vuosina. Mikäli toiminnassa tapahtuu vuoden aikana oleellisia muutoksia tai toiminta lopetetaan, on siitä tehtävä ilmoitus vähintään 30 vuorokauden kuluttua tapahtumasta.

Ilmoitus sivutuotteen viemisestä haaskapaikalle

 Kun tuotantoeläimistä peräisin olevaa ainesta viedään haaskapaikalle, on toimijan tehtävä jokaisesta vientikerrasta käyttöilmoitus. Ilmoitus tehdään kunnaneläinlääkärille, jonka alueelta sivutuotteet ovat peräisin. Mikäli haaskapaikka sijaitsee toisen kunnan alueella, on myös tämän käyttökunnan kunnaneläinlääkärille toimitettava käyttöilmoitus. Ilmoituksen voi tehdä käyttämällä Eviran nettisivuilta löytyvällä mallipohjaa ( käyttöilmoitus ). Ilmoituksen jättötavasta voidaan sopia paikallisen kunnaneläinlääkärin kanssa. Ilmoitusmenettely on kuitenkin hoidettava siten, että kunnaneläinlääkärin, jonka alueelta sivutuotteet ovat peräisin, on pystyttävä tarvittaessa tarkastamaan sivutuotteet ennen niiden käyttöä. Kunnaneläinlääkäreiden on lisäksi voitava pitää luetteloa saamistaan ilmoituksista ja ilmoittamaan niistä aluehallintovirastolle säädetyllä tavalla.

Ilmoituksessa on oltava seuraavat tiedot:

• aloitusilmoituksen tiedot
• sivutuotteen vastaanottopäivämäärä (esim. päivämäärä, jolloin luontokuvaaja hakee sian raadon maatilalta)
• päivämäärä, jolloin sivutuotteet viedään ruokintapaikalle
• tieto siitä, että lääkityn eläimen lääkkeen varoaika on päättynyt ennen eläimen kuolemaa eikä eläin ole kuollut eikä sitä ole lopetettu tarttuvan taudin tai taudin epäilyn vuoksi.

Lääkittyjen eläinten raatojen haaskakäyttö ja kirjanpitovaatimus

Maatilan, joka käyttää itse tai luovuttaa tilalla kuolleita eläimiä haaskakäyttöön, on pidettävä kirjaa haaskaksi käytetyistä eläimistä. Kirjanpidosta on käytävä ilmi haaskakäyttöön päätyneiden lääkittyjen eläinten osalta käytetyt lääkkeet, lääkkeiden varoaikojen päättymispäivämäärät ja päivämäärä, jolloin eläin kuoli tai lopetettiin. Valvovalle viranomaiselle on pyydettäessä esitettävä kirjanpito.

Mikäli maatila luovuttaa tilalla kuolleita tai lopetettuja eläimiä haaskan pitäjälle, on tilan annettava raadon mukana kirjallisesti tieto lääkittyjen eläinten osalta käytetyt lääkkeet, lääkkeiden varoaikojen päättymispäivämäärä ja päivämäärä jolloin eläin kuoli tai lopetettiin. Haaskan pitäjä liittää edellä mainitun dokumentin kirjanpitoonsa, josta se on muun kirjanpidon kanssa viranomaisen tarkastettavissa.

Sivutuotteiden kuljetus ja varastointi

Haaskamateriaalin kuljetuksen on tapahduttava hygieenisesti tiiviissä astioissa tai ajoneuvoissa. Jos haaskamateriaalia kuljetetaan ammattimaisesti, on kuljettajan ilmoittauduttava kotimaakuntansa alueellisen ympäristökeskuksen jätetiedostoon. Jos materiaalia varastoidaan, tulee varastoinnissa noudattaa hyvää hygieniaa. Astian tai varaston on oltava tiivis ja tarvittaessa jäähdytetty materiaalin pilaantumisen estämiseksi.

Haaskanpitoon liittyvää lainsäädäntöä ja ohjeistusta löytyy lisää internetistä:

Haaskojen käyttöä koskevaa ohjeistusta löytyy Kainuun Ympäristökeskuksen sivuilta.

Lisätietoja ja neuvoja antavat paikallinen kunnaneläinlääkäri, läänineläinlääkäri, Evira, kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ja ympäristökeskus.

Säädökset Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1069/2009(sivutuoteasetus) ja sen täytäntöönpanosta annettu komission asetus (EU) N:o 142/2011 ja MMMa  N:o 1193/2011 eräitä eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita käsittelevien toimijoiden valvonnasta ja eräiden sivutuotteiden käytöstä.