Eläinten lääkitsemistä koskevat säännökset uudistuivat vuoden 2009 alussa
Maa- ja metsätalousministeriö on uusinut eläinten lääkitsemistä koskevat asetukset. Maa- ja metsätalousministeriön asetus lääkkeiden käytöstä, luovuttamisesta ja määräämisestä eläinlääkinnässä (23/EEO/2002 muutoksineen), maa- ja metsätalousministeriön päätökset lääkerehuista (13/EEO/1998) sekä eräiden lääkeaineiden käytön kieltämisestä tai rajoittamisesta eläimille (743/1997 muutoksineen) on kumottu ja niiden sisältämät säännökset on jaettu viiteen uuteen asetukseen, joissa yhtä asiakokonaisuutta koskevat säännökset on aikaisempaa selkeämmin koottu samaan asetukseen. Alle on koottu keskeisimmät muutokset lääkkeiden käyttöä, määräämistä ja luovuttamista koskevassa lainsäädännössä.
Keskeisimmät muutokset lääkkeiden käyttöä, määräämistä ja luovuttamista koskevassa lainsäädännössä
Maa- ja metsätalousministeriön asetus eräiden lääkeaineiden käytön kieltämisestä ja rajoittamisesta eläimille (847/2008) eli lääkekieltoasetus
Uudessa lääkekieltoasetuksessa on beeta-agonistien sallittuja käyttötarkoituksia laajennettu. Jatkossa beeta-agonisteja voi käyttää hevosille hengitystiesairauksien ja luomisen ehkäisyn lisäksi myös sädeluuontuman ja kaviokuumeen hoitoon. Naudoille beeta-agonisteja saa käyttää entiseen tapaan injektiona synnytysavun yhteydessä. Muita kuin 17-β –estradiolia sisältäviä, estrogeenisesti vaikuttavia sekä gestageenisesti vaikuttava aineita saa käyttää yksittäisen tuotantoeläimen lisääntymishäiriöiden hoitoon, tiineyden keskeyttämiseen sekä lisääntymiseen liittyvään käsittelyyn. Testosteronia voi käyttää kalanpoikasille sukupuolen vaihtamiseksi kolmen ensimmäisen elinkuukauden aikana.
Asetuksella on rajoitettu eräiden mikrobilääkkeiden käyttöä kaikille eläimille. Uuteen asetukseen on lisätty uusimpia ihmisten vakavien infektoiden hoitoon tarkoitettuja mikrobilääkkeitä. Näitä mikrobilääkkeitä saa kuitenkin käyttää eläimille silloin, kun kyseisellä lääkevalmisteella on eläinlääkkeenä Suomessa myyntilupa tai muu kulutukseen luovuttamista koskeva lupa. Lisäksi rifampisiinia saa käyttää pikkuvarsojen Rhodococcus equi –infektioiden hoitoon yhdessä erytromysiinin, atsitromysiinin tai klaritromysiinin kanssa.
Maa- ja metsätalousministeriön asetus lääkkeiden käytöstä ja luovutuksesta eläinlääkinnässä (6/EEO/2008) eli lääkitsemisasetus
Uuteen lääkitsemisasetukseen on koottu lääkkeiden käyttöä ja luovutusta koskevat säännökset lukuun ottamatta lääkekieltoasetuksessa olevia kieltoja ja rajoituksia. Lääkkeiden määräämistä ja eläinlääkäreiden kirjanpitoa koskevat säännökset ovat omissa asetuksissaan.
Asetuksessa ei enää säädetä lääkeinjektioiden antokohdista. Tuotantoeläimille ja hevosille käytettävien lääkkeiden valintaa koskevat säännökset (kaskadisäännökset) on koottu omiksi luvuikseen.
Lääkkeiden käyttö
Tuotantoeläimille saa käyttää ainoastaan sellaisia lääkkeitä, joilla on Suomessa myyntilupa tai muu kulutukseen luovuttamista koskeva lupa (erityislupa tai määräaikainen erityislupa) tuotantoeläimelle hyväksyttynä eläinlääkkeenä Suomessa. Lisäksi sellaisille hevosille, joilla on hevospassi tai hevosen tunnistusasiakirja, voidaan yhä käyttää kuuden kuukauden varoajalla tiettyjä lääkeaineita. Nämä lääkeaineet on lueteltu komission asetuksessa 1950/2006/EY. Jos hevosen tunnistusasiakirjaan on merkitty, että sen teurastaminen elintarvikkeena on kielletty, sille voidaan käyttää myös muita lääkeaineita mukaan lukien lääkekieltoasetuksessa tuotantoeläimiltä kiellettyjä lääkeaineita. Lääkkeitä ei kuitenkaan saa käyttää siten, että ne vaikuttaisivat hevosen suorituskykyyn eli esimerkiksi anabolisten aineiden käyttö suorituskyvyn parantamiseksi ei ole sallittua. Rabiesrokotteiden käyttöä on tarkennettu siten, että vain eläinlääkärillä on oikeus antaa niitä eläimelle.
Mikrobilääkkeiden useasti tapahtuvien ryhmälääkitysten ehdoksi on kirjattu aiheuttajamikrobin ja sen lääkeherkkyyden tutkimus.
Lääkkeiden luovutus
Eläinlääkäri saa luovuttaa lääkkeitä eläimen omistajalle tai haltijalle eläinten lääkintää varten. Kuten aikaisemminkin, lääkkeiden luovutusoikeutta on tarkoitettu käytettäväksi ensisijaisesti silloin, kun eläin tarvitsee hoitoa eläinlääkärin suorittaman tutkimuksen perusteella.
Eläinlääkäri saa luovuttaa eläimen omistajalle tai haltijalle ensiapuluonteiseen hoitoon tarvittavan määrän PKV-lääkettä. Muutoin PKV-lääkkeiden luovuttaminen on kielletty. Injektiona annettavien kipu- ja kuumelääkkeiden luovuttamista ei ole enää rajoitettu yhtä antokertaa vastaavaan määrään. Niitä saa luovuttaa eläimen omistajalle tai haltijalle samoin ehdoin kuin muitakin injektiona annettavia reseptilääkkeitä. Ehtona on, että eläinlääkäri on todennut lääkityksen tarpeen. Ulkoisesti tai suun kautta annettavia loislääkkeitä eläinlääkäri saa luovuttaa loisten häätöä varten varalle.
Lääkkeiden luovutusoikeus tulevien tautitapausten varalle terveydenhuoltoon kuuluville tiloille on pysynyt ennallaan. Mikrobilääkkeitä saa siis luovuttaa varalle ainoastaan lihasikojen ja porsaiden yksittäisten niveltulehdus- ja hännänpurentatapausten hoitoa varten. Uutta on se, että mikrobilääkeaineita sisältäviä esisekoitteita lääkerehuja varten saa luovuttaa ainoastaan terveydenhuoltoon kuuluville tiloille. Tällöin on myös lähetettävä näytteet tutkittavaksi diagnoosin varmistamista sekä herkkyysmääritystä varten. Kalanviljelylaitoksille ja turkistarhoille saa kuitenkin luovuttaa esisekoitteita, vaikka ne eivät kuulu terveydenhuoltoon. Eläinlääkärin on kuitenkin käytävä kyseisellä tilalla vähintään neljä kertaa vuodessa. Samoin rokotteiden luovuttaminen sika- nauta- ja siipikarjatiloille edellyttää terveydenhuoltosopimusta sekä terveydenhuoltosuunnitelmaa.
Terveydenhuoltokäynneistä lääninhallituksille tehtävän raportoinnin vaatimukset ovat muuttuneet. Terveydenhuoltosopimus ja – suunnitelma toimitetaan entiseen tapaan sille lääninhallitukselle, jonka alueella tuotantotila sijaitsee. Terveydenhuoltokäynneistä tehdyt raportit toimitetaan kutakin käyntiä seuraavan kuukauden viidenteen arkipäivään mennessä kuukausi-ilmoituksen yhteydessä eläinlääkärin omaan lääninhallitukseen. Raportista on käytävä ilmi, onko eläinlääkäri luovuttanut tulevien tautitapausten varalle lääkkeitä tilalle sekä erikseen se, onko mikrobilääkkeitä luovutettu. Mikrobilääkkeiden osalta raporttiin kirjataan luovutetut lääkkeet ja niiden määrät.
Maa- ja metsätalousministeriön asetus lääkkeiden ja lääkerehujen määräämisestä eläinlääkinnässä (7/EEO/2008) eli määräämisasetus
Lääkkeiden ja lääkerehujen määräämistä koskevat säännökset on koottu omaksi asetuksekseen. Eläinlääkärillä on oikeus määrätä lääkkeitä apteekista eläimen sairauden hoitoon tai ehkäisyyn, eläinlääkärin ammatinharjoittamisen yhteydessä käytettäväksi, lääkerehun valmistusta varten lääkerehun valmistajalle sekä lisäksi injektiona annettavia puudutteita alkionsiirtoseminologille. Tilapäisesti eläinlääkärinä toimiva eläinlääketieteen opiskelija saa määrätä lääkkeitä ainoastaan kyseisessä tehtävässä hoitamiensa eläinten hoitoa varten. Lääkkeitä määrättäessä on otettava huomioon lääkekieltoasetuksen sekä lääkitsemisasetuksen säännökset.
Eläinlääkäri saa jatkossa määrätä apteekkiin immunologisia eläinlääkevalmisteita eläimen omistajalle tai haltijalle. Tämä ei kuitenkaan koske rabiesrokotteita, joita saa määrätä ainoastaan pro auctore. Varoajallisia reseptilääkkeitä ei saa määrätä tulevien tautitapausten varalle. Tämä ei kuitenkaan koske suun kautta tai ulkoisesti annettavia loisten häätöön tarkoitettuja lääkkeitä. Mikrobilääkeainetta sisältävää esisekoitetta lääkerehua varten saa määrätä ainoastaan terveydenhuoltoon kuuluville tiloille. Kalanviljelylaitoksille ja turkistarhoille saa kuitenkin määrätä esisekoitteita, vaikka ne eivät kuulu terveydenhuoltoon.
Eläinlääkäri saa määrätä lääkerehuja ainoastaan eläimistä tai niistä otetuista näytteistä tehtyjen laboratoriotutkimusten perusteella tai kun hän on tutkinut eläimet itse. Yhdellä lääkerehumääräyksellä saa määrätä lääkerehua ainoastaan yhtä hoitojaksoa varten. Tuotantoeläimille saa kuitenkin määrätä kerralla lääkerehuja korkeintaan yhden kuukauden käyttöön tarvittavan määrän. Lääkerehumääräys on voimassa kaksi kuukautta määräyksen antamisajankohdasta. Lääkerehumääräys on kirjoitettava asetuksen liitteenä olevan mallin mukaiselle lomakkeelle neljänä kappaleena. Yksi kopio toimitetaan lääninhallitukseen, alkuperäinen ja yksi kopio toimitetaan lääkerehun valmistajalle tai jälleenmyyjälle ja yksi jää eläinlääkärille. Lääkerehumääräystä ja sen kopioita säilytetään viisi vuotta.
Maa- ja metsätalousministeriön asetus eläinlääkärien lääkekirjanpidosta (8/EEO/2008) eli eläinlääkärien lääkekirjanpitoasetus
Eläinlääkärien lääkekirjanpitoasetukseen on koottu eläinlääkäreiden lääkkeiden hankkimista, käyttöä, luovuttamista sekä määräämistä koskevia kirjanpitosäännöksiä. Huumausaineiden käyttöä koskevasta kirjanpidosta säädetään huumausainelaissa (373/2008) sekä huumausaineiden valvonnasta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (548/2008). Lisäksi maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa potilasasiakirjojen laatimisesta ja säilyttämisestä (6/EEO/2000) säädetään eläimelle annettujen ja määrättyjen hoitojen merkitsemisestä potilasasiakirjoihin.
Uuden asetuksen mukaan eläinlääkärit voivat pitää lääkekirjanpitoja yhteisinä yhteisvastaanotoilla tai yhteisellä toimialueella, jos kirjanpidosta voidaan eritellä eläinlääkärikohtaiset tiedot.
