Virusarteriitti (Equine Viral Arteritis, EVA)

Virusarteriittia (Equine Viral Arteritis, EVA) aiheuttava hevosen arteriittivirus on kuuluu Arteriviruksiin ja tarttuu hevosen lisäksi myös aaseihin ja muuleihin.

Oireet

Virusarteriittitartunnat ovat usein oireettomia. Itämisaika on vaihteleva (3 – 14 vrk). Jos tartunnan saanut hevonen saa oireita, niitä voivat olla mm. kuume, väsymys, turvotus, ruokahaluttomuus ja silmän sidekalvon tulehdus. Pikkuvarsat voivat sairastua vakavin hengitystieoirein ja lisäksi voi esiintyä suolisto-oireita. Virusarteriitti voi aiheuttaa myös luomisia tiineillä tammoilla ja sairaina syntyneitä varsoja. Oriit voivat jäädä arteriittiviruksen kantajiksi ja erittää virusta spermaan pitkiä aikoja, jopa lopun elämäänsä vaikka ovatkin muutoin oireettomia.

Kliinisten oireiden perusteella arteriittivirusinfektiota ei voi erottaa muista hengitystie- tai systeemisten oireiden aiheuttajista kuten hevosinfluenssasta, hevosen herpesviruksista (1 ja 4) tai näivetystaudista.

Siitosoriiden tutkimukset virusarteriitin varalta eivät ole Suomessa pakollisia toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa. Oriiden tutkimuksia kannattaa kuitenkin harkita, sillä virusarteriittitartunnan leviäminen siittolassa, jossa on myös tiineitä tammoja, voi aiheuttaa isoja tappioita.

Taudin määritys ja näytteenotto

Hevosen sairastuminen virustautiin voidaan todeta joko osoittamalla taudinaiheuttaja tai sen aiheuttama vasta-ainetason nousu. Arteriittivirus voidaan todeta RT-PCR-menetelmällä sierainlimasta, luodusta sikiöstä tai spermanäytteestä kantajaoriilta. Akuutin taudin määritystä varten näytteet tulisi ottaa ensimmäisten sairauspäivien aikana, jolloin virus on varmimmin todettavissa. Siitokseen käytettävien oriiden sperma on hyvä tutkia ennen siitoskauden alkua.

Näytteenottotikulla tai kuivalla topsytikulla (3 kpl) otetut pyyhkäisynäytteet lähetetään laboratorioon virusnäytteille tarkoitetussa kuljetusputkessa (esim. UTM-RT tai Virocult) tai tyhjässä näyteputkessa (esim. seerumiputki tai maitoputki). Tikkuja tulee olla 3 kpl/hevonen, jotta näytettä riittää kaikkiin testeihin. Bakteriologisille näytteille tarkoitettuja kuljetuselatusaineita ei tule käyttää virusnäytteiden lähetykseen.

Luotu sikiö lähetetään tutkimuksiin kokonaisena sikiökalvojen ja istukan kera. Siemennesteen tutkimukseen lähetetään näyte ejakulaatin siittiörikkaasta osasta. Näytteitä ei saa pakastaa!

Jos halutaan todeta viruksen aiheuttama vasta-ainetason nousu, tulee hevosesta ottaa kaksi seeruminäytettä. Ensimmäinen näyte otetaan sairauden akuutissa (mahdollisimman varhaisessa) vaiheessa ja toinen näyte noin kaksi - kolme viikkoa myöhemmin.

Näytteiden lähetteeseen taustatietokohtaan toivotaan, että lähettäjä kuvaa oireet, niiden keston sekä antaa tiedot hevosen rokotushistoriasta.

Kaikki näytteet tulee lähettää mielellään kylmäkuljetuksena laboratorioon mahdollisimman nopeasti näytteiden ottamisen jälkeen.

Leviäminen

Oriit voivat jäädä arteriittiviruksen kantajiksi ja erittää virusta spermaan pitkiä aikoja, jopa lopun elämäänsä. Kantajaoriit levittävät tartuntaa astutuksessa tai keinosiemennyksessä. Pääasiallinen leviämistapa on kuitenkin pisaratartunta akuutisti infektoituneesta hevosesta: esimerkiksi tamma, joka saa tartunnan kantajaoriilta, levittää tartuntaa tehokkaasti edelleen siittolassa kaikissa eritteissään. Virus voi levitä myös istukan kautta johtaen aborttiin tai synnynnäisesti infektoituneeseen varsaan. Myös abortoitunut sikiö voi olla tartunnan lähteenä. Epäsuorat tartunnat esineiden ja ihmisten välityksellä ovat harvinaisia, mutta mahdollisia.

Ennaltaehkäisy

Tartuntatautien ennaltaehkäisyyn kannattaa kiinnittää huomiota, koska sairastumiset aiheuttavat aina lisätyötä ja hevosen ”pakkolepoa”. Tallilla on hyvä olla erillinen karanteenitila, johon uudet hevoset sijoitetaan muutamaksi ensimmäiseksi viikoksi. Kantavien tammojen kontaktit vieraisiin hevosiin ja erityisesti kisoissa käyviin kilpahevosiin ja nuoriin hevosiin on pyrittävä minimoimaan. Suuri eläinmäärä samassa tilassa lisää sairastumisia, jos virustartunta pääsee talliin. Tämän vuoksi ison tallin jakaminen pienempiin yksikköihin olisi edullista. Myös ihmiset voivat kuljettaa viruksia mukanaan, joten käsien pesu on tärkeää ja tallivierailuille pitäisi aina olla eri vaatteet, joilla ei mennä omaan talliin.

Siitosoriiden tutkimukset virusarteriitin varalta eivät ole Suomessa pakollisia toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa. Oriiden tutkimuksia kannattaa kuitenkin harkita, sillä virusarteriittitartunnan leviäminen siittolassa, jossa on myös tiineitä tammoja, voi aiheuttaa isoja tappioita.

Suomessa ei ole saatavilla rokotetta hevosen arteriittivirusta vastaan.

Jos hevosen epäillään sairastuneen tautiin, joka voi levitä muihin hevosiin, on sen eristäminen tärkeää. Sairaille hevosille olisi hyvä olla eri hoitaja kuin terveille. Jos samat ihmiset hoitavat sekä sairaita että terveitä hevosia, tulee terveet hevoset hoitaa mahdollisuuksien mukaan ennen sairaita. Ellei tämäkään ole mahdollista, tulee huolehtia käsien ja hoitotarvikkeiden pesusta sekä vaatteiden vaihdosta.

Kaikki hengityssairauksia aiheuttavat virukset, myös yleensä lieväoireisina esiintyvät, voivat olla hengenvaarallisia pikkuvarsoille, jotka eivät ole saaneet riittävästi hyvälaatuista ternimaitoa. Näiden varsojen suojaaminen tartunnoilta hyvillä hygieniakäytännöillä on erittäin tärkeää.

Esiintyminen Suomessa ja muualla

Arteriittivirusta esiintyy myös Suomessa ja sen merkitys hevostaloudelle on kasvanut hevosten lisääntyneen liikkumisen ja keinosiemennyksen käytön yleistymisen myötä.