Kalojen ja äyriäisten sairaudet
Lakisääteisesti vastustettavat kalataudit
Kalojen taudeista seurataan säännöllisesti VHS-taudin, IPN-taudin, BKD-taudin, IHN-taudin, SVC-taudin ja G.salariksen mahdollista esiintymistä Suomessa.
Kalojen vastustettavista taudeista suurimmat ongelmat aiheuttaa edelleen VHS (virusperäinen verenvuotoseptikemia, Viral Haemorragic Septicemia), jota tosin esiintyi vuonna 2011 kahdella Ahvenanmaalaisella kalanviljelylaitoksella. Vuonna 2000 kolmella erillisellä merialueella alkanut epidemia on viranomaisten ja elinkeinon yhteistyöllä saatu hyvin rajattua. Pyhtään rajoitusalue purettiin vuonna 2008 ja Uudenkaupungin, Pyhärannan ja Rauman rajoitusalue kesällä 2011.
IPN-virusta (tarttuva haimakuoliotauti, Infectious Pancreatic Necrosis) tavattiin vuonna 2011 6:ltä merialueen laitokselta. IPN on vastustettava tauti vain sisämaassa, joten merialueella löydös ei aiheuta toimenpiteitä. Merialueella on kuitenkin syytä aktiivisesti seurata IPN-viruksen esiintymistä, sillä kalanviljelyelinkeinon kontaktit merialueelle lisäävät riskiä IPN-viruksen leviämiselle sisämaahan.
BKD-tautia (bakteeriperäinen munuaistauti, bacterial kidney disease) löydetään edelleen sisämaan laitoksilta, vuonna 2011 BKD löytyi neljältä sisämaan laitokselta. Osassa näistä tauti löytyi uudelleen saneerauksesta huolimatta. Suurin osa positiivista laitoksista sijoittuu Pohjois-Suomeen. Tauti on hankala todeta sisämaan laitoksilta, joissa se yleensä ei aiheuta oireita. Merialueella, jossa tautia ei vastusteta, sitä todettiin tautitapausten yhteydessä kaksi kertaa. BKD-tauti siirtyy emoista poikasiin, joten sisämaan emokalastojen tautivapauden varmistaminen vähentää taudin aiheuttamia tappioita merialueelle siirretyissä poikasissa.
IHN (tarttuva vertamuodostavan kudoksen kuolio, Infectious haematopoietic necrosis) tai SVC (karpin kevätviremia, Spring Viremia of Carp) -viruksia ei koskaan ole todettu seurantatutkimuksissa. Myöskään Gyrodactylus salaris -lohiloista ei edelleenkään tavattu suojeltavilla alueilla Ylä-Lapissa. Muun Suomen osalta varsinaisia seurantaohjelmia ei ole.
ISA (tarttuva lohen anemia, Infectious Salmon Anemia) -taudin suhteen Suomessa on vapaan alueen status, mutta ei erillistä näytteenotto-ohjelmaa pienen riskin vuoksi ISA:n ollessa merellinen, pääasiassa merilohen viljelyssä tavattu tauti. Suomi haki v. 2008 Euroopan komissiolta KHV-viruksen (koikarpin herpesvirus, Koi Herpes Virus) suhteen taudista vapaata asemaa, mutta vapautta ei myönnetty. Koska karppiviljely on Suomessa hyvin vähäistä, ei seurantaohjelmaa ole aloitettu. KHV-tautia ei ole koskaan todettu Suomessa,
Muut haitalliset kalataudit
Ylivoimaisesti suurimmat tautiongelmat poikaskasvatuksessa ovat flavobakteereiden aiheuttamat taudit. Kylmän veden flavobakterioosia (Flavobacterium psychrophilum) todettiin kahdenkymmenenkahden laitoksen näytteissä, ja tautipurkauksia oli yleensä useita yhtä laitosta kohti. Rokotteita ollaan ottamassa käyttöön, ja ne toivottavasti tulevaisuudessa vähentävät antibioottihoitojen tarvetta. Lämpimän veden flavobakteereita eli kolumnaaritautia (Flavobacterium columnare) todettiin 2011 kymmeneltä laitokselta, mutta niissäkin yleensä useita kertoja vuoden aikana. Paisetautia (Aeromonas salmonicida subsp. salmonicida) todettiin vuonna 2011 viideltä laitokselta. Epätyypillisten Aeromonas salmonicida -kantojen aiheuttamia tulehduksia todettiin neljältä laitokselta. Merialueelle 2000-luvulla levinneet uuden tyyppiset, aikaisempaa taudinaiheutuskykyisemmät Yersinia ruckeri -bakteerit aiheuttivat taudinpurkauksia seitsemällä laitoksella. Määrä on kasvanut edellisvuodesta. Merialueella todettiin vuonna 2011 edellisvuotta useammin myös Pseudomonas anguilliseptica -bakteerin aiheuttamia tautitapauksia siioissa.
Kaiken kaikkiaan vuosi 2011 oli kalojen bakteeritautien osalta viime vuosien kaltainen, kesän lämpimyydestä johtuen jopa lievästi edellisiä pahempi. Vuonna 2011 on lisäksi todettu sisävesialueella uutena tautina RTGE (Rainbow Trout Gastroenteritis)-tautia eli nk. ”kesäripulia”. Kyseessä on ” Candidatus Arthromitus” - ryhmän bakteerin aiheuttama suolistotulehdus. Sitä todettiin Suomessa ensimmäisen kerran merilaitoksella vuonna 2010, ja vuonna 2011 tautia todettiin neljällä sisävesialueen laitoksella.
Äyriäisten taudit
Suomessa todetuista raputaudeista leväsienen Aphanomyces astaci aiheuttama rapurutto on tärkein. Rapurutto on kotoisin Pohjois-Amerikasta, ja sieltä peräisin olevat rapulajit, kuten täplärapu, kantavat rapuruttotartuntaa luontaisesti. Taudin akuuttia muotoa tavataan yleensä herkissä lajeissa, joihin jokirapu kuuluu. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että myös jokirapukannoissa rapurutto saattaa esiintyä piilevänä. Rapuruttoa voi siis esiintyä varsinaisten rapukuolemien lisäksi oireettomana sekä jokirapu- että täplärapuvesistöissä. Rapuruttoa todettiin vuonna 2011 jokiravuissa 11 vesialueelta. Näistä muutamat tapaukset ovat yhteydessä aikaisemmin samoilla alueilla esiintyneisiin epidemioihin, ja jotkut havainnoista kuvaavat rapuruton siirtymistä vesistön sisällä. Rapuruttodiagnostiikan tarkentuessa ei ole enää yksiselitteistä, milloin kyseessä on varsinainen ruttoepidemia ja milloin hiipuva tai krooniseksi jäänyt tartunta. Tarkentuneesta diagnostiikasta huolimatta uusiakin tartuntoja jää edelleen kirjaamatta rapurutoksi näytteiden puuttumisen vuoksi.
Täplärapunäytteitä tutkittiin neljästä vesistöstä, kaikissa todettiin voimakas rapuruttotartunta. Kolmessa vesistössä tapaukseen liittyi samalla vesistöalueella todettu jokirapukato, joten jokiravun katoamisen syy oli ilmeinen. Yksi tapaus liittyi täplärapukannan heikentymiseen, johon rapuruton osuutta on vaikea arvioida.
Lakisääteisesti vastustettavaa äyriäisten valkopilkkutautivirusta (WSD, White Spot Disease) tai siihen viittaavia muutoksia ei ole Suomessa koskaan todettu. Suomi haki Euroopan komissiolta taudin suhteen vapaata asemaa aiempien tautitutkimusten perusteella, mutta vapautta ei myönnetty
