Kalojen ja äyriäisten sairaudet

Lakisääteisesti vastustettavat kalataudit

Kalojen taudeista seurataan säännöllisesti VHS-taudin, IPN-taudin, BKD-taudin, IHN-taudin, SVC-taudin ja G.salariksen mahdollista esiintymistä Suomessa.

Kalojen vastustettavista taudeista suurimmat ongelmat aiheuttaa edelleen VHS (virusperäinen verenvuotoseptikemia, Viral Haemorragic Septicemia), jota tosin esiintyi vuonna 2010 vain yhdellä Ahvenanmaalaisella kalanviljelylaitoksella. Vuonna 2000 kolmella erillisellä merialueella alkanut epidemia on viranomaisten ja elinkeinon yhteistyöllä saatu hyvin rajattua. Pyhtään rajoitusalue purettiin vuonna 2008 ja Uudenkaupungin, Pyhärannan ja Rauman rajoitusalue kesällä 2011.

IPN-virusta (tarttuva haimakuoliotauti, Infectious Pancreatic Necrosis) tavattiinvuonna 2010 9:ltä merialueen laitokselta. IPN on vastustettava tauti vain sisämaassa, joten merialueella löydös ei aiheuta toimenpiteitä. Merialueella on kuitenkin syytä aktiivisesti seurata IPN-viruksen esiintymistä, sillä kalanviljelyelinkeinon kontaktit merialueelle lisäävät riskiä IPN-viruksen leviämiselle sisämaahan.

BKD-tautia (bakteeriperäinen munuaistauti, bacterial kidney disease) löydetään edelleen sisämaan laitoksilta, vuonna 2010 neljä uutta tapausta. Osassa näistä tauti löytyi uudelleen saneerauksesta huolimatta. Suurin osa positiivista laitoksista sijoittuu Pohjois-Suomeen. Tauti on hankala todeta sisämaan laitoksilta, joissa se yleensä ei aiheuta oireita. Merialueella, jossa tautia ei vastusteta, sitä todettiin tautitapausten yhteydessä neljä kertaa. BKD-tauti siirtyy emoista poikasiin, joten sisämaan emokalastojen tautivapauden varmistaminen vähentää taudin aiheuttamia tappioita merialueelle siirretyissä poikasissa.

IHN (tarttuva vertamuodostavan kudoksen kuolio, Infectious haematopoietic necrosis) tai SVC (karpin kevätviremia, Spring Viremia of Carp) -viruksia ei koskaan ole todettu seurantatutkimuksissa. Myöskään Gyrodactylus salaris -lohiloista ei edelleenkään tavattu suojeltavilla alueilla Ylä-Lapissa. Muun Suomen osalta varsinaisia seurantaohjelmia ei ole.

ISA (tarttuva lohen anemia, Infectious Salmon Anemia) -taudin suhteen Suomessa on vapaan alueen status, mutta ei erillistä näytteenotto-ohjelmaa pienen riskin vuoksi ISA:n ollessa merellinen, pääasiassa merilohen viljelyssä tavattu tauti. Suomi haki v. 2008 Euroopan komissiolta KHV-viruksen (koikarpin herpesvirus, Koi Herpes Virus) suhteen taudista vapaata asemaa, mutta vapautta ei myönnetty. Koska karppiviljely on Suomessa hyvin vähäistä, ei seurantaohjelmaa ole aloitettu. KHV-tautia ei ole koskaan todettu Suomessa,

Muut haitalliset kalataudit

Ylivoimaisesti suurimmat tautiongelmat poikaskasvatuksessa ovat flavobakteereiden aiheuttamat taudit. Kylmän veden flavobakterioosia ( Flavobacterium psychrophilum) todettiin lähes kahdenkymmenen laitoksen näytteissä, ja tautipurkauksia oli yleensä useita yhtä laitosta kohti. Rokotteita ollaan ottamassa käyttöön, ja ne toivottavasti tulevaisuudessa vähentävät antibioottihoitojen tarvetta. Lämpimän veden flavobakteereita eli kolumnaaritautia ( Flavobacterium columnare) todettiin 2010 kahdeksalta laitokselta, mutta niissäkin yleensä useita kertoja. Paisetautia ( Aeromonas salmonicida subsp. salmonicida) todettiin vuonna 2010 kahdelta laitokselta ja epätyypillisiä Aeromonas salmonicida -tulehduksia kuudelta laitokselta. Merialueelle 2000-luvulla levinneet uuden tyyppiset, aikaisempaa taudinaiheutuskykyisemmät yersinia-bakteerit ( Yersinia ruckeri) aiheuttivat taudinpurkauksia kahdella laitoksella. Määrä on edellisvuodesta laskenut, todennäköisesti käyttöön otetun yersinioosirokotteen ansiosta. Merialueen laitoksista tuli tosin vain vähän näytteitä viime kesänä vaikka antibioottirehuja alueelle on määrätty runsaasti. Todellinen tautitilanne on täten epäselvä. Muista bakteereista todettiin mm. merialueella Pseudomonas anguilliseptican aiheuttamia tautitapauksia kirjolohissa. Harjuksen poikasissa todettiin 2010 jälleen rhabdovirustartunta, joka johti sairastuneiden erien hävittämiseen.

Äyriäisten taudit

Suomessa todetuista raputaudeista leväsienen Aphanomyces astaci aiheuttama rapurutto on tärkein. Rapurutto on kotoisin Pohjois-Amerikasta, ja sieltä peräisin olevat rapulajit, kuten täplärapu, kantavat rapuruttotartuntaa luontaisesti. Taudin akuuttia muotoa tavataan yleensä herkissä lajeissa, joihin jokirapu kuuluu. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että myös jokirapukannoissa rapurutto saattaa esiintyä piilevänä. Rapuruttoa voi siis esiintyä varsinaisten rapukuolemien lisäksi oireettomana sekä jokirapu- että täplärapuvesistöissä. Rapuruttoa todettiin vuonna 2010 jokiravuissa 18 vesialueelta. Näistä muutamat tapaukset ovat yhteydessä edellisvuosina samoilla alueilla esiintyneisiin epidemioihin, ja jotkut havainnoista kuvaavat rapuruton nousua vesistössä ylöspäin tai edustavat samanaikaisesti puhjenneita ja samasta alkuperästä olevia rapuruttokuolemia. Rapuruttodiagnostiikan tarkentuessa ei ole enää yksiselitteistä, milloin kyseessä on varsinainen ruttoepidemia ja milloin hiipuva tai krooniseksi jäänyt tartunta. Vaikka jokiraputapausten määrä näyttäisi olevan kasvamassa, suurin syy tähän lienee tautimäärityksen uudet aseet ja ruttovesistöjen tarkempi seuranta. Edelleen jää kuitenkin rapukatoja kirjaamatta rapurutoksi näytteiden puuttumisen vuoksi. Täplärapunäytteitä tutkittiin vain muutama, näistä kahdessa tapauksessa todettiin voimakas rapuruttotartunta. Lakisääteisesti vastustettavaa äyriäisten valkopilkkutautivirusta (WSD, White Spot Disease) tai siihen viittaavia muutoksia ei ole Suomessa koskaan todettu. Suomi haki Euroopan komissiolta taudin suhteen vapaata asemaa aiempien tautitutkimusten perusteella, mutta vapautta ei myönnetty.