Gyrodactylus salaris eli lohiloinen
Gyrodactylus salaris on noin 0,5 mm mittainen lohen ( Salmo salar) iholoinen. Se tarttuu lohenpoikasten ihoon ja eviin terävillä väkäsillä. Ihoa syödessään loinen tekee siihen pieniä haavoja ja altistaa lohenpoikasen taudeille, kuten vesihomeelle. Kuolleisuus vaihtelee olosuhteiden ja niiden vastustuskyvyn mukaan.
Loinen on vaarallinen Atlantiin vaeltaville lohikannoille, mutta Itämeren valuma-alueen villilohet tai suomalaiset kalanviljelylaitoskalat eivät siitä kärsi. Loista esiintyy suomalaisilla kirjolohilaitoksilla varsin yleisesti.
Gyrodactylus synnyttää eläviä poikasia. Nämä kantavat jo syntyessään seuraavien 3-4 sukupolven loisia sisällään, joten loisen lisääntyminen voi suotuisissa olosuhteissa olla erittäin nopeaa.
Loinen ei tartu ihmisiin eikä kotieläimiin eikä estä kalan käyttämistä elintarvikkeeksi.
Oireet
Gyrodactylus salaris ei suomalaisilla kalanviljelylaitoksilla tai Itämeren valuma-alueen villilohilla esiintyessään aiheuta juuri koskaan oireita. Atlantin villiloheen tartuttuaan loinen lisääntyy eksponentiaalisesti ja tuhannet iholla ruokailevat loiset aiheuttavat kalalle nestetasapainon häiriöitä ja infektioportteja toissijaisille taudinaiheuttajille. Tällaisen lohenpoikasen iho on harmahtava ja evät repaleiset.
Taudinmääritys ja näytteenotto
Silmämääräisesti ei kalasta, jossa on Gyrodactylus salaris –loista, voi tehdä diagnoosia taudin varalta. Vedessä oleva kala tutkitaan nukutettuna tai vastatapettuna preparointimikroskoopin alla tai hyvällä suurennuslasilla. Myös etanoliin säilöttyjä kokonaisia kaloja tai eviä voidaan käyttää tutkimuksiin. Lohikaloilla Gyrodactylus salaris –loiset sijaitsevat erityisesti rinta- ja vatsaevillä.
Gyrodactylus-suvun loisia tunnetaan lohikaloiltamme useita lajeja. Jos lohikaloilta löytyy Gyrodactylus-loisia, on varmistuttava niiden lajista. Lajimääritys on vaativaa ja tehdään maassamme nykyisin PCR-menetelmällä. Jos tutkitaan tietyn vesistön tai kalanviljelylaitoksen kalastoa, tarvitaan riittävään varmuuteen loisen esiintymättömyydestä useiden vuosien ajan kestävää seurantaa ja runsaasti näytekaloja.
Leviäminen
Gyrodactylus salaris leviää pääasiassa kalan, mutta myös niiden kanssa kosketuksissa olleiden kalastusvälineiden, veden ja muiden tavaroiden välityksellä. Se voi lisääntyä myös kirjolohen, nieriän, harjuksen ja taimenen iholla, ja elää lyhyitä aikoja monen muun kalalajin pinnalla. Gyrodactylus on makeanveden loinen, mutta se voi lisääntyä vielä 5 promillen ja selvitä lyhyitä aikoja korkeammassakin suolapitoisuudessa. Suomen merialueen suolapitoisuutta loinen sietää hyvin.
Vastustaminen ja ennaltaehkäisy
Elävien viljely- ja luonnonvaraisten kalojen ja desinfioimattoman mädin siirtäminen muualta Suomesta Tenojoen, Näätämöjoen, Paatsjoen, Tuulomajoen ja Uutuanjoen (=Ylä-Lappi) vesistöjen alueelle on kielletty. Kielletty on myös siirrot Paatsjoen, Tuulomajoen ja Uutuanjoen vesistöjen alueelta Tenojoen ja Näätämöjoen vesistöjen alueelle. Syöttikaloja ei saa tuoda muilta vesistöalueilta Ylä-Lapin vesistöjen alueelle eikä niitä saa siirtää näiden vesistöjen välillä.
Syöttikalojen käyttäminen Ylä-Lapin vesistöalueilla onkimisessa, pilkkimisessä ja viehekalastuksessa on kielletty.
Muilta vesistöalueilta Ylä-Lapin vesistöjen alueelle tuotavien veneiden ja kanoottien sekä kalastusvälineiden ja -tarvikkeiden tulee olla täysin kuivatut tai desinfioidut ennen niiden käyttämistä. Muilta vesistöalueilta tuotujen kalojen perkaus luonnonvesissä taikka kalan perkeiden laskeminen Ylä-Lapin vesistön alueelle on kielletty.
Ajantasaista tietoa desinfiointipaikoista ja -vaatimuksista saa Teno-infosta sekä Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousyksiköstä (p. 010 60 27000).
Seuranta
Evira seuraa vuosittain tilannetta Jäämereen virtaavissa Teno- ja Näätämöjoissa. Myös puskurivyöhykkeen eli Paats- Uutuan- ja Tuulomanjoen latvavesistöalueilta otetaan näytteitä villeistä kaloista. Gyrodactylus salaris –loisen esiintymistrendejä Tornionjoen lohessa ja suomalaisilla kalanviljelylaitoksilla pidetään myös silmällä.
Taulukko:
Gyrodactylus salaris -seurantanäytteet vuosina 2000 – 2011 (pdf, 14 kt)
Esiintyminen Suomessa ja muualla
Gyrodactylus salaris -lohiloinen on Ylä-Lappia lukuun ottamatta tavallinen kirjolohen ja Tornionjoen villilohen iholoinen Suomessa. Suomessa levinneisyyden rajana on Maaselän vedenjakaja. Loista tavataan myös Suomen naapurivaltioissa. Norjassa loinen on tavattu yli 40 lohijoessa, joista pohjoisin on Skibotten-joki, ja Venäjällä Kierettijoessa. Norjassa loista on yritetty häätää lohijoista Rotenon myrkytyksellä.
Hyvän vastustuskyvyn ansiosta loisesta ei ole haittaa Itämereen laskevien vesistöjen lohelle eikä muille lohikaloille. Sen sijaan Jäämereen laskeviin lohijokiimme päästessään se todennäköisesti romahduttaisi niiden arvokkaan Atlantin merilohikannan kokonaan muutamassa vuodessa, koska näillä ei ole vastustuskykyä loista kohtaan. Näin on käynyt Norjassa yli 40 lohijoelle. Loinen levisi Norjaan ilmeisesti Ruotsista 70-luvun puolivälissä lohenpoikasten kaupan välityksellä.
