Luonnonvaraisten eläinten sairaudet
Luonnonvaraisten eläinten tautitutkimuksessa korostuvat eläinten ja ihmisen välillä tarttuvat taudit eli zoonoosit. Myös muiden eläintautien esiintymistä pyritään seuraamaan kansalaisten lähettämien eläinnäytteiden avulla.
Luonnonvaraisten eläinten taudeista Suomessa vuonna 2011
Raivotautia eli rabiesta tavattiin vuonna 2011 itärajan takana Venäjän Karjalassa. Taudin tulo villieläinten mukana Suomeen pyritään estämään maastoon levittävillä syöttirokotteilla. Rabieksen esiintymistä ja syöttirokotteiden kulutusta seurataan jatkuvasti metsästettyjä ja kuolleena löytyneitä petoeläimiä tutkimalla. Metsästäjien apu eläinnäytteiden keräämisessä on ratkaisevan tärkeää tautiseurantaohjelmalle. Näytteitä kerätään pääasiassa Kaakkois-Suomesta ja Pohjois-Karjalasta. Pienpetojen tautiseurantaan saatiin 410 eläintä, näistä suurin osa kettuja (140 kpl) ja supikoiria (213 kpl). Lisäksi tutkittiin näätäeläimiä seuraavasti: näätiä 18 kpl, minkkejä 10 kpl, saukkoja 12 kpl, mäyriä 11 kpl, hillereitä 5 kpl ja harvinaisimpana yksi lumikko. Myös ilveksiä ja susia tutkitaan raivotaudin varalta
Yhtään rabiestapausta ei luonnonvaraisissa eläimissä todettu. Koiraeläimet eli ketut ja supikoirat tutkitaan myös myyräekinokokin ( Echinococcus multilocularis) varalta. Myyräekinokokkia ei ole koskaan Suomessa todettu, ei myöskään vuonna 2011. Hirviekinokokkia ( Echinococcus canadensis) esiintyy Itä-Suomessa (Itä-Lappi, Kainuu, Pohjois-Karjala). Vuonna 2011 loista todettiin kolmessa sudessa. Läntisessä Suomessa hirviekinokokkia ei ole todettu. Hirvistä ei saatu löydöksiä, toisaalta erityisiä näytteenkeruuprojekteja hirvistä ei järjestettykään. Kapia todettiin kohtalaisen runsaasti: yhdessä ilveksessä, 6 ketussa ja 21 supikoirassa. Tapauksista peräti puolet oli peräisin Perämeren rannikolta (Tornio – Simo – Ii). Loput tapaukset olivat hyvin eri puolilta maata aina Varsinais-Suomen Paimiosta Itä-Lapin Sallaan.
Pienpedot tutkitaan yleensä aina lihaksissa elävien trikinellaloisten ( Trichinella spp.) varalta. Kuten aiempinakin vuosina, trikinellat olivat pienpedoissa yleisiä: supikoirista positiivisia oli 35 % ja ketuista 21 %. Trikinelloja todettiin myös mäyrässä, näädässä ja saukossa. Kielteisiä olivat kaikki villiminkit, hillerit ja majavat. Suurpedoissa trikinellat ovat yleisiä. Vuonna 2011 ilveksistä positiivisia oli 52 %, susista 46 % ja karhuista 12 %. Ahmoja tutkittiin vain yksi, ja se oli trikinellapositiivinen.
Suurpetojen kuolinsyitä ja tauteja seurataan Evirassa. Varsinaiset sairaudet näyttävät edelleen olevan harvinaisia pedoillamme. Liikenteessä sen sijaan kuolee suurpetojakin suhteellisen paljon. Kokonaisia susia tutkittiin 11 kpl. Susista yli puolet (6) oli loukkaantunut autokolarissa, ja kahdessa muussakin todettiin vammoja, jotka saattoivat olla kolareista peräisin. Yksi susi oli kuollut pahojen puremahaavojen tulehdukseen. Tulehtuneita, puremilta näyttäneitä haavoja todettiin myös yhdessä nuoressa, poliisin luvalla lopetetussa sudessa. Poronhoitoalueella luvallisesti ammutussa sudessa ei todettu sairauksia tai vammoja. Kokonaisia ilveksiä tutkittiin 39 kpl, ja lähes kaikki (36) olivat liikenneonnettomuuden uhreja. Loppujen kuolinsyynä oli nääntyminen, kapi tai puremahaavat.
Suomen varpuslintuihin vuonna 2008 levinnyt lintujen loistauti, trikomonoosi, aiheutti jälleen kuolleisuutta viherpeipoissa vuonna 2011, vaikka tauti näytti jo käyneen harvinaiseksi vuonna 2010. Ilmoituksia viherpeippokuolemista ja lintunäytteitä alkoi tulla Eviraan kesäkuussa ja tapauksia todettiin koko syksyn ajan aina joulukuun loppuun asti. Tauti levisi entistä pohjoisemmaksi ja itään: Kemijärvellä, Pellossa ja Iisalmella todettiin varmistettuja tapauksia. Jo aiempina vuosina trikomonoosi on tullut tutuksi Etelä- ja Länsi-Suomessa lintujen ruokkijoille.
Bakteeritaudeista tularemiaa eli jänisruttoa ilmeni villieläimissä kohtalaisen runsaasti. Yhteensä 10 tapausta varmistettiin, näistä kolme metsäjäniksissä, kuusi rusakoissa ja yksi majavassa. Tapauksista 9 todettiin tyypillisenä jänisruttoaikana loppukesällä ja syksyllä, kaikki Pohjois-Pohjanmaalla. Yksi metsäjänistapaus oli peräisin Kouvolasta, ja se löytyi helmikuussa. Salmonellaan kuolleita urpiaisia saatiin näytteeksi kolmelta ruokintapaikalta ja punatulkku yhdeltä paikalta. Pikkulinnuissa esiintyvä serotyyppi oli Salmonella Typhimurium. Linnut ja siilit voivat olla salmonellan oireettomia kantajia. Neljä siiliä kymmenestä tutkitusta oli salmonellan kantajia. Lisäksi salmonella todettiin kuudessa harmaalokissa, kahdessa kalalokissa, yhdessä naurulokissa ja yhdessä naakassa. Lokeissa ja useimmissa siileissä todettiin Typhimurium-serotyyppiä. Yhdessä siilissä oli serotyyppi Enteritidis, jota on aiemminkin löydetty siileistä. Naakan salmonellaserotyyppi oli Agona.
Taulukko:
Tutkimukset TSE-tautien varalta vuonna 2011 (pdf, 14 kt)
Taulukko:
Raivotaudin varalta eri syistä tutkitut eläimet vuonna 2011(pdf, 10 kt)
