Siipikarjan sairaudet

Merkittävin muutos siipikarjan terveydentilassa 2011 oli tarttuvan keuhkoputkentulehduksen ( infectious bronchitis, IB) toteaminen Suomessa usean vuoden jälkeen. Ensimmäinen tapaus todettiin huhtikuussa munintakanalassa. Virus osoittautui QX-tyypiksi. Se aiheutti voimakkaita hengitystieoireita ja muninnanlaskua. Tautitapauksen johdosta käynnistetyt serologiset tutkimukset osoittivat myös, että IB on yleinen harrastekanaloissa. Näytteiden puuttuessa emme saaneet osoitettua IB virus kuin yhdeltä tilalta. Tämä virus oli myös QX tyyppinen. Muutama kuukausi myöhemmin IB-tartunta aiheutti lieviä hengitystieoireita ja muninnanlaskua kaupallisilla tiloilla sekä muninta- että broileripuolella. Näillä tiloilla todettu virus muistuttaa tutkitulta geenialueelta vanhan tyypin rokotevirusta (D274). Tätä D274-viruskantaa löytyi edellisen kerran vuonna 2007. IB - tilannetta on seurattu serologisin ja viruksen osoitusmenetelmin. Kuluneen vuoden aikana tartunnat ovat rajoittuneet Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueille.

Marekin tautia todettiin vuoden 2011 aikana parilla harrastekanatilalla. Kaikki tuotantokanat ja suurin osa vanhempaispolven kanoista rokotetaan Marekin tautia vastaan.

Lihasiipikarjan puolella broilereiden merkittävin tarttuva tauti on jo vuosien ajan ollut sinisiipitauti, jota vastaan rokotetaan. Sinisiipitautia esiintyy broilereilla, mikäli emojen rokotus epäonnistuu. Vuonna 2011 sinisiipitautia ei todettu.

Gumborotautia ei todettu vuonna 2011. Suurin osa isovanhempais- ja vanhempaispolven linnuista sekä munan- että broilerituotantopuolella rokotetaan Gumborotautia vastaan.

Vuonna 2011 tutkittiin Evirassa patologisanatomisesti yhteensä 1828 siipikarjanäytettä.

Patologisanatomisesti tutkittiin eniten broileriemoja ja broilereita. Broilereilla todettiin asciteksen eli vesipöhön hiukan lisääntyneen viime vuoden aikana. V esipöhöä esiintyy yleensä noin kolmen viikon iässä. Yli kolme viikkoa vanhemmilla linnuilla riski vesipöhöön ei ole enää niin suuri, mutta toki mahdollinen esimerkiksi IB-tartunnan yhteydessä. Ascites eli vesipöhö on tauti jossa vatsaonteloon kertyy proteiinirikasta nestettä. Tämä johtuu sydämen oikean eteisen ja kammion toimintavajavuudesta. Taudille altistavina tekijöinä pidetään muun muassa nopeaa kasvua ja puutteellista ilmastointia.

Broileriemoilla todettiin yleisimmin nivel- ja jännetuppitulehdusta (tenosynovitis-arthritis). Sitä esiintyi sekä kasvatuksen (10–16 viikon iässä) että muninnan aikana. Aiheuttajabakteeri oli aina  Staphylococcus aureus, jota vastaan 17 % broileriemoparvista lääkittiin. Lisäksi broileriemoilla todettiin akillesjänteen repeämää, jolloin linnut ikään kuin istuvat kinnertensä päällä, eivätkä pääse liikkumaan. Useimmat tapaukset on todettu yli 12 viikon ikäisillä broileriemonuorikoilla. Repeämä voi olla yksipuolinen tai molemminpuolinen.

Escherichia coli -bakteerien aiheuttamat tulehdukset olivat edelleen merkittävimpiä kuolleisuuden aiheuttajia siipikarjassamme. Broilereille ja kalkkunoille ne aiheuttivat herakalvojen tulehduksia ja munintakanoille pääasiassa munanjohtimen- ja vatsakalvontulehduksia. A lle viikon ikäisille broileriuntuvikoille naparuskuaispussintulehdus ja yleistulehdus aiheuttivat jopa 3- 5 % kuolleisuuden joissakin broilerikasvattamoissa, kun normaalisti ensimmäisen elinviikon kokonaispoistuma on alle 1 %. Aiheuttajabakteeri oli useimmiten Escherichia coli ja joissakin tapauksissa Staphylococcus aureus. Kuollei­suus oli yleensä suurimmillaan 3-5 päivän ikäisillä poikasil­la ja laski normaaliksi ensimmäisen elinviikon jälkeen. Naparuskuaispussintulehdus alle viikon ikäisillä untuvikoilla on yleensä hautomotartunta. Sairastumista lisäävät muut tekijät, kuten puutteet olosuhteissa sekä kuljetuksen aikana että kasvattamossa.

Lisäksi broileriuntuvikoilla on esiintynyt nk. valkoisten untuvikkojen-syndroomaa (white chick-syndrome), jonka aiheuttajaksi paljastui Englantiin tutkittavaksi lähetetyistä näytteistä astrovirus. Valkoiset untuvikot ovat olleet normaalia pienempiä ja heikompia ja ne on pääsääntöisesti karsittu jo hautomolla. Astrovirus on aiheuttanut broileriemoille viikon kestävän yleensä 3 % muninnanlaskun (vaihteluväli 0-10 %) ja haudontaprosentti on ollut keskimäärin 20 % heikompi (vaihteluväli 0-40 %). Tänä aikana kerätyistä munista noin 30 % poikasista on ollut valkoisia ja normaalia pienempiä. Tartunta on kiertänyt lähes kaikki emoparvet.

Clostridium perfringens -bakteerin aiheuttama kuolioinen suolistotulehdus oli tuotantokalkkunoilla suurin tappioita aiheuttava tauti. Se aiheutti lisääntynyttä kuolleisuutta 2-9 viikon ikäisillä linnuilla. Vuonna 2011 9,5 % tuotantokalkkunaparvista lääkittiin kuolioisen suolistotulehduksen johdosta.

Munintakanaloissa kanapunkki ( Dermanyssus gallinae) oli yhä ongelma.

Harrastekanalasta 2012 kuolinsyyntutkimukseen tulleessa kanassa todettiin ILT. Kevään ja kesän 2011 aikana harrastekanaloista IB:n varalta tutkittavaksi lähetetyistä seerumeista jälkikäteen tehdyissä tutkimuksissa on käynyt ilmi, että ILT on ollut suhteellisen yleinen harrastekanaloissa. Vasta-aineita todettiin kolmasosalla tiloista (14/45 tilaa).

Siipikarjan tautitilannetta seurataan lintuinfluenssan, newcastlentaudin, ART-taudin ja salmonellan varalta viranomaisten ylläpitämien valvontaohjelmien puitteissa. AI-vasta-aineita todettiin yhdellä tilalla ja yhdellä tilalla todettiin PMV-1 vasta-aineita. Virusta ei kuitenkaan todettu kummassakaan. Salmonellaa todettiin neljällä tilalla.

Lisäksi siipikarjan tautitilanteesta saadaan tietoa vapaaehtoisen siipikarjan terveystarkkailun avulla. Terveystarkkailuohjelmassa kanojen tautitilannetta seurataan tutkimalla verinäytteistä vasta-aineita tarttuvan bronkiitin (IB), henkitorven tulehduksen (ILT), siipikarjan rinotrakeiitti (ART) sekä Mycoplasma gallisepticum - ja M. synoviae -tartuntojen varalta. Näistä kolme viimeksi mainittua tartuntaa ei esiinny Suomessa. Kanoista tutkitaan lisäksi Gumboro-taudin (IBD), tarttuvan aivo- ja selkäydintulehduksen (AE) sekä sinisiipitaudin (CAV) rokotusvasta-aineita.

Kalkkunoiden terveystarkkailuohjelmassa tutkitaan verinäytteistä vasta-aineita PMV-3 -tartunnan ja siipikarjan rinotrakeiitin (ART) sekä M. gallisepticum -, M. synoviae - ja M. meleagridis- tartuntojen varalta. Paramyksovirus 3 (PMV-3)- vasta-aineita todettiin terveystarkkailussa kahdessa kalkkunanuorikkoparvessa, joissa ei esiintynyt oireita. Vasta-aineita tälle taudille on todettu jo usean vuoden ajan osassa kalkkunoiden emoparvia.

Taulukko: 
Siipikarjan tautien seurantaohjelmien serologiset tutkimustulokset vuosina 2002-2011(pdf, 96 kt)

Taulukko:
Siipikarjan virustautien serologiset tulokset vuonna 2011 tutkimussyyn perusteella jaoteltuna(pdf, 89 kt)