Salmonellatartunnat
Salmonellabakteerien aiheuttamat infektiot ovat merkittävä kansanterveydellinen ongelma ympäri maailmaa. Pohjoismaat ovat tästä poikkeuksena. Tilanne on Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa pysynyt huomattavasti paremmalla tasolla kuin muualla maailmassa.
Salmonellasta tunnetaan n. 2 500 erilaista serotyyppiä. Osa niistä poikkeaa toisistaan taudinaiheutuskyvyn ja ympäristössä säilymisen suhteen. Tärkein Suomessa esiintyvä salmonellan serotyyppi on Salmonella Typhimurium. Sen faagityyppi 1 esiintyy kotoperäisenä Suomessa ja sitä tavataan ajoittain eri eläinlajeilla. Typhimuriumin faagityyppi 41 on ominainen lokeille, faagityypit 40 ja U277 taas lintulaudan pikkulinnuille, joista ne helposti tarttuvat muun muassa lemmikkieläimiin.
Muita maailmanlaajuisesti tärkeitä salmonellan serotyyppejä ovat Salmonella Enteritidis ja Salmonella Infantis. Turkiseläinten rehusta löytyy useimmiten serotyyppiä Poona.
Oireet
Salmonellabakteeri aiheuttaa suolistotulehduksen sekä joskus vakavampia oireita, kuten luomisen tai vakavan verenmyrkytyksen. Yleisin oire on ripuli ja kuume. Herkimpiä sairastumaan ovat muuten heikkokuntoiset, vastasyntyneet ja nuoret eläimet sekä vastasynnyttäneet. Tartunta voi olla myös täysin oireeton. Samoin oireiden jälkeen eläin voi kantaa piilevää tartuntaa kuukausia.
Lemmikeistä alttiimpia salmonellatartunnalle ovat matelijat, kilpikonnat ja siilit. Ne kantavat usein salmonellaa suolistossaan ilman oireita. Usein ensimmäinen oire tartunnasta on perheen lapsen sairastuminen.
Muutama salmonellatyyppi on erikoistunut tiettyyn isäntäeläimeen aiheuttaen vakavaa tautia isäntäeläimessään, kun taas muissa eläinlajeissa ne eivät aiheuta lainkaan tautia tai ainoastaan lievempiä suolistotulehdusoireita. Lajispesifisiä taudinaiheuttajia ovat Abortusequi (hevonen), Abortusovis (lammas), Choleraesuis (sika), Dublin (nauta) sekä Gallinarum ja Pullorum (siipikarja). Näistä mitään ei tavata Suomessa.
Taudin määritys ja näytteenotto
Salmonella osoitetaan bakteeriviljelyllä ulosteesta tai oireista riippuen muusta näytteestä, kuten luodusta sikiöstä. Sairaiden eläinten ulostenäytteet tutkitaan ripulin aiheuttajien varalta Eviran eläintautibakteriologian laboratorioissa (Helsinki, Kuopio, Oulu, Seinäjoki). Terveiden tuotantoeläinten tutkimukset salmonellatartunnan varalta tehdään Eviran hyväksymissä paikallislaboratorioissa. Ne lähettävät salmonellaeristykset varmistusta, tyypitystä ja epidemiologista seurantaa varten Eviraan.
Leviäminen
Salmonella leviää ulosteen välityksellä suun kautta. Tuotantoeläimillä tärkeimmät tartuntalähteet ovat tartuntaa kantavat ostoeläimet, saastunut rehu, tartuntaa kantava eläinten hoitaja, vierailija tai saastunut kulkuneuvo sekä eläintiloihin pääsevät muut eläimet (lemmikit ja luonnonvaraiset). Salmonella säilyy hyvin mm. eläintilan rehutiloissa ja pölyssä. Sieltä se tilanteen salliessa voi aiheuttaa laajan tartunnan ja myös sairastumisen, esim. siipikarjassa sähkökatkoksen seurauksena. Erityisesti serotyypit Enteritidis sekä Gallinarum/Pullorum leviävät jälkeläisiin munan kautta. Koirat ja kissat voivat saada tartunnan ruoasta, elinympäristöstään tai ihmisistä. Tärkeä eläintenkin tartuntalähde on ihmisten ulkomaan matkailu.
Seuranta
Koska Suomen salmonellatilanne on merkittävästi parempi kuin useimmissa muissa EU-maissa, Pohjoismaita lukuun ottamatta, haluttiin hyvä taso säilyttää myös EU:hun liittymisen jälkeen. Yksi keinoista, joiden avulla alhainen salmonellan esiintyvyys voidaan varmistaa, on kansallinen salmonellavalvontaohjelma. Salmonellavalvontaohjelma, jonka Euroopan yhteisön komissio hyväksyi Suomelle liittymisneuvotteluiden yhteydessä vuoden 1994 lopulla, antaa hyvät edellytykset valvoa salmonellatilannetta eläimissä ja eläimistä peräisin olevissa elintarvikkeissa. Mikäli valvonnassa todetaan salmonellaa, siitä aiheutuvat toimenpiteet on määritelty lainsäädännössä.
Valvontaohjelman vuoksi Suomi sai salmonellan osalta lisävakuudet eli Suomeen tuotavat liha- ja kananmunaerät on tutkittava lähtömaassa salmonellan varalta ja tuloksen on oltava negatiivinen. Ruotsilta ja Norjalta ei tällaista tutkimusta vaadita, koska siellä noudatettavat salmonellavalvontaohjelmat vastaavat Suomen tasoa ja ovat EU-komission hyväksymiä.
Vastustaminen ja ennaltaehkäisy
Salmonella on lakisääteisesti vastustettava eläintauti naudoilla, sioilla ja siipikarjalla.
Suomen kansallisen salmonellavalvontaohjelman piiriin kuuluvat naudat, siat ja siipikarja sekä niistä saatava liha ja kananmunat. Suomi on sitoutunut ohjelman puitteissa pitämään salmonellatason alle yhdessä prosentissa eläinlajikohtaisesti. Sekä lihasiipikarjan että munantuotannon osalta salmonellavalvontaa toteutetaan koko tuotantoketjussa eli isovanhempais- tai vanhempaispolvesta tuotantopolveen saakka. Näytteitä otetaan ohjelman mukaisesti ketjun eri vaiheissa, mukaan lukien hautomoilla ja teurastamoiden leikkaamoissa. Nautojen ja sikojen salmonellavalvonta ei ole yhtä systemaattista elävien eläinten osalta, näytteenotto painottuu teurastamoihin ja leikkaamoihin. Teurastamoissa ja leikkaamoissa on tavoitteena pitää salmonellan esiintyvyys alle viidessä prosentissa tutkituista eristä.
Omistajat vastaavat näytteenotosta tiloilla ja kunnaneläinlääkärit seuraavat salmonella-valvontaohjelman toteutumista siipikarjan osalta. Lainsäädännössä on määrätty osa salmonellanäytteistä virallisiksi, mikä tarkoittaa sitä, että näyte otetaan kunnaneläinlääkärin valvonnassa. Virallisen näytteenoton yhteydessä vastaava eläinlääkäri suorittaa tuotantohygieenisen tarkastuksen ja antaa tarvittaessa neuvoja tuotantohygienian parantamiseksi. Kanojen osalta salmonellavalvontaohjelman toteutumista seurataan myös munapakkaamoissa. Eviran tarkastuseläinlääkärit valvovat ohjelman toteutumista teurastamojen ja leikkaamoiden osalta, teurastuspaikoissa ja pienimuotoisissa leikkaamoissa valvonnasta vastaavat kunnaneläinlääkärit.
Tiloille, joilla kliinisten oireiden tai patologisanatomisten muutosten takia epäillään esiintyvän salmonellaa sekä tiloille, joilla on todettu esiintyvän salmonellaa, annetaan rajoittavat määräykset. joiden tarkoituksena on estää taudin leviäminen muille tiloille tai elintarvikeketjuun.
Salmonellan vastustamisesta naudoissa ja sioissa on säädetty maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 23/EEO/95, salmonellan vastustamisesta broilereilla ja kalkkunoilla maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 1173/2009) ja salmonellan vastustamisesta kanoilla maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 1172/2009.
Esiintyminen Suomessa ja muualla
Suomessa salmonellan esiintyminen tuotantoeläimillä on selvästi harvinaisempaa kuin useimmissa muissa EU-maissa, mikä on todettu myös koko EU:n laajuisilla salmonellakartoituksilla siipikarjan ja sikojen osalta. Joitakin tartuntoja todetaan vuosittain nauta-, sika- ja siipikarjatiloilla. Tavoitteena on pitää esiintyvyys alle 1 prosentissa tuotantotiloilla ja tässä tavoitteessa on pysytty hyvin jo vuosia.
