Trikinella
Trichinella-suvun loiset (trikinellat tai trikiinit) ovat pieniä sukkulamatoja. Aikuiset madot ovat suolistoloisia, toukkamuodot elävät ja kehittyvät tartuntakykyisiksi saman isäntäeläimen lihaksissa. Trikinellojen aiheuttamaa tautia kutsutaan trikinelloosiksi.
Trikinelloja on olemassa useita lajeja, joista Euroopassa ja Suomessa esiintyy neljä. Kaikki ovat ihmisille tartunnallisia, mutta merkittävin on Trichinella spiralis, jonka tärkein isäntäeläin on sika. Suomalaisissa villieläimissä yleisin laji on T. nativa, joka on sopeutunut arktisiin oloihin. Se kestää hyvin jäätymistä toisin kuin T. spiralis. Etelämpänä Euroopassa T. britovi on yleinen laji. Lintuihin pystyy tarttumaan yksi laji, T. pseudospiralis.
Trikinelloosi on zoonoosi, sitä esiintyy monilla eläinlajeilla ja se voi tarttua myös ihmiseen.
Oireet
Suolistovaiheen tartunta ilmenee ripulina ja vatsakipuina. Kun toukat lähtevät suolistosta leviämään lihaksiin, saattaa esiintyä hyvin monenlaisia oireita. Eläimillä nousee usein kuume ja ne voivat olla väsyneitä ja haluttomia. Ihmisillä on todettu monenlaisia, jopa hengenvaarallisia oireita, kuten kuumetta, hengitysvaikeuksia, silmätulehduksia, turvotusta, sydänlihastulehdusta sekä yleistä kipuilua. Kuitenkin monilla eläinlajeilla tietyt trikinellalajit eivät aiheuta juurikaan oireita edes voimakkaina tartuntoina. Esimerkiksi sika sietää hyvin T. spiralis –lajia, joka taas voi aiheuttaa ihmisessä voimakkaita oireita. Supikoira kestää myös hyvin trikinelloja.
Taudin määritys ja näytteenotto
Trikinelloja etsitään lihasnäytteistä. Näytteet otetaan tietyistä lihaksista, joita loisen on todettu suosivan. Sialla näyte otetaan pallealihaksesta. Villieläimillä pallean lisäksi tutkitaan yleensä poskilihakset, myös kieli tai etujalan lihas voi sopia tutkimukseen. Tutkimuksessa lihaspala hajotetaan mahalaukun olosuhteita jäljittelevässä nesteessä, jolloin lihassoluihin koteloituneet toukat vapautuvat nesteeseen. Tämän jälkeen neste tutkitaan mikroskoopilla. Menetelmää kutsutaan digestiomenetelmäksi. Loisia voi nähdä myös lihaksesta otetussa koepalassa histologisessa tutkimuksessa. Vanha tutkimusmenetelmä on ns. kompressorimenetelmä, jossa pieniä lihapaloja puristetaan lasilevyjen väliin ja ne tarkastetaan suurentavalla katselulaitteella, trikinoskoopilla. Virallisessa lihantarkastuksessa käytetään nykyään vain digestiomenetelmää, joka on todettu tarkimmaksi menetelmäksi.
Ihmisillä tartunnan varmistamiseksi tarvitaan useita testejä, verinäytteitä ja lihaskoepaloja. Lisäksi potilaan kertomat esitiedot mahdollisista tartunnanlähteistä ovat tärkeitä.
Leviäminen
Trikinellatartunnan voi saada syömällä lihaa, joka sisältää loisen kapseloituneita toukkia. Ruoansulatuskanavassa toukat vapautuvat kapselistaan ja niistä kehittyy aikuisia matoja. Suolistossa madot lisääntyvät ja elävänä syntyneet toukat vaeltavat verenkierron mukana lihaksiin, joissa ne kapseloituvat ja säilyvät tartuntakykyisinä jopa vuosia. Toukat voivat vaeltaessaan ja kapseloituessaan aiheuttaa vakavia, jopa kuolemaan johtavia oireita, esimerkiksi ihmisillä hengityslihasten halvaantumista ja sydänlihastulehdusta. Kun eläin joutuu toisen saaliiksi, tartunta siirtyy eteenpäin. Trikinelloosi onkin pääasiassa lihansyöjien sairaus.
Vastustaminen ja ennaltaehkäisy
Sikojen trikinoosi on Eviralle kuukausittain ilmoitettava, lakisääteisesti valvottava eläintauti. Myös muiden eläinlajien trikinoosi on ilmoitettava eläinlääkärin kuukausi-ilmoituksessa, vaikka tartunta ei niillä ole lakisääteisesti vastustettava.
Trikiinit tuhoutuvat kuumennuksessa. Sairaus ei siis voi tarttua, jos syödään kunnolla kypsennettyä lihaa, olipa siinä trikiinejä tai ei. Sianliha tulee tästäkin syystä aina nauttia kunnolla kypsänä kauttaaltaan. Lämpötila +80 °C riittää trikiinien tuhoamiseen.
Aikaisemmin suositeltiin käytettäväksi pakastusta trikiinien tuhoamiseen lihasta. Suomessa tiedetään esiintyvän pakkasta kestävää trikiinilajia, joten pakastusta ei enää voida suositella keinoksi suojautua tartunnalta.
Seuranta
Ihmisravinnoksi käytettävä liha, jossa voi mahdollisesti olla Trichinella-toukkia, tulisi tutkia niiden varalta. Teurastamoilla tutkitaan kaikki siat ja hevoset trikinellojen varalta. Riistaeläimistä tutkittavia lajeja ovat karhu, ilves, villisika ja hylje. Suomessa Evira seuraa trikinellojen esiintymistä luonnoneläimissä vuosittain metsästäjiltä saatavien eläinnäytteiden avulla.
Esiintyminen Suomessa ja muualla
Suomessa trikinellatartuntoja esiintyy melko yleisesti petoeläimillä etenkin Etelä-Suomessa. Eniten tartuntoja tavataan tutkimusten mukaan ketuissa, supikoirissa ja ilveksissä. Karhuissa ja villisioissakin loista on todettu, ja myös yksi harmaahylkeen tartunta on todettu. Lihaa syövissä linnuissa trikinellaa esiintyy harvinaisena.
Trikinelloja esiintyy maailmanlaajuisesti. Kaikkiaan tunnetaan 8 lajia ja lisäksi 4 genotyyppiä, joita ei vielä ole määritelty omiksi lajeikseen.
