Antibioottiresistenssin seuranta

Antibiootilla tarkoitetaan elävien mikrobien tuottamaa, toisia mikrobeja tuhoavaa tai niiden kasvua estävää ainetta (tässä myös osittain tai kokonaan synteettisesti valmistettuja yhdisteitä). Antibiootteja on käytetty ihmisten ja eläinten infektiotautien hoidossa 1930-luvulta lähtien. Sana antibiootti kattaa myös antimykoottiset, antiparasitaariset ja antiviraaliset valmisteet, mutta tässä yhteydessä käsitellään vain bakteereihin vaikuttavia antibiootteja.

Antibioottien vaikutustavat

Osa antibiooteista pystyy tappamaan kohdebakteerit, kun taas osa vain estää niiden kasvua. Erityisesti jälkimmäisten osalta elimistön omat puolustusmekanismit hoitavat bakteerien lopullisen tuhoamisen. Antibiootit voivat vaikuttaa mm. bakteerien seinämän rakenteeseen, proteiinisynteesiin tai nukleiinihappoaineenvaihduntaan. Antibioottien vaikutuskirjon leveys vaihtelee, osa tehoaa monenlaisiin bakteereihin (ns. laajakirjoiset lääkkeet), osa vain tiettyihin bakteereihin (ns. kapeakirjoiset lääkkeet).

Antibioottiresistenssi

Bakteereiden luonnollinen resistenssi on bakteerisuvulle tai -lajille tyypillinen ominaisuus. Hankitulla resistenssillä tarkoitetaan ilmiötä, jossa lääkeaineelle aiemmin herkät kannat muuntuvat vastustuskykyisiksi eli resistenteiksi. Resistenssimekanismeja on monenlaisia. Bakteerit voivat tuottaa antibiootteja pilkkovia entsyymejä tai antibiootin sitoutumis- tai vaikutuskohta kohteena olevassa rakenteessa voi muuttua. Eräät bakteerit pystyvät sulkemaan soluseinänsä antibiootilta tai pumppaamaan sen tehokkaasti ulos bakteerisolun sisältä. Jotkin resistenssit perustuvat vaihtoehtoisiin aineenvaihduntareitteihin. Moniresistentit bakteerit ovat samanaikaisesti vastustuskykyisiä usealle eri antibiootille.

Viime vuosina antibioottiresistenssi on lisääntynyt ja monipuolistunut nopeasti. Antibioottiresistenssi lisää ihmisten ja eläinten sairastavuutta, kuolleisuutta ja terveydenhuollon kustannuksia. Antibioottiresistenssistä onkin muodostunut yksi lääketieteen ja eläinlääketieteen vakavimpia uhkia.

Resistenssin seurantaohjelma, FINRES-Vet

EELAssa ja sittemmin Evirassa on vuodesta 2002 alkaen ollut käynnissä antibioottiresistenssin seurantaohjelma, FINRES-Vet. Ohjelman puitteissa tutkitaan ihmisille ja eläimille yhteisiä tauteja, zoonooseja aiheuttavien bakteereiden, eräiden eläimille tautia aiheuttavien bakteerien ja indikaattoribakteerien antibioottiherkkyyttä. Resistenssitilanteen ohella ohjelmassa seurataan rehun lisäaineiden käyttöä sekä eläinten lääkintään tarkoitettujen antibioottien kulutusta. Eviran lisäksi FINRES-Vet-ohjelman toteuttamiseen osallistuu Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus FIMEA.

Ohjelmaan kuuluvat indikaattoribakteerit ovat terveiden eläinten suoliston nk normaaliin bakteeriflooraan kuuluvia bakteereita. Näissä bakteereissa esiintyvän resistenssin katsotaan kuvastavan kyseisissä eläinpopulaatioissa käytettyjen antibioottihoitojen kirjoa ja taajuutta. Indikaattoribakteerien ajatellaan myös voivan toimia resistenssitekijöiden varastona, josta nämä tekijät voivat siirtyä eläimille tai ihmisille tautia aiheuttaviin bakteereihin. Indikaattoribakteereita eristetään naudoilta, sioilta ja broilereilta, ja eläinlaji vaihtuu vuosittain.

FINRES-Vet –ohjelmassa käytetään herkkyysmäärityksissä pääosin nestelaimennusmenetelmää, ja bakteerit luokitellaan herkkiin ja resistentteihin epidemiologisten raja-arvojen avulla. Bakteeripopulaatiot voidaan jakaa antibiootille luontaisesti herkkään, ns villipopulaatioon, ja vastustuskyvyn hankkineeseen ei-villipopulaatioon. Soveltamalla epidemiologisia raja-arvoja populaatioiden määrävälein tehtävään kartoitukseen voidaan havaita merkittävät muutokset ja suuntaukset resistenssin esiintymisessä.

Ohjelmasta saadaan tietoa myös uusista resistenssimekanismeista, ja resistenssin esiintymisen ja lääkekulutuksen välisestä korrelaatiosta. Saatua tietoa voidaan hyödyntää, kun eri tavoin yritetään estää antibioottiresistenssin leviämistä, annetaan antibioottien käyttösuosituksia ja arvioidaan suositusten vaikutusta. Ohjelmasta saatavaa tietoa voidaan hyödyntää myös ihmisten ja eläinten terveyteen liittyvässä riskinarvioinnissa.

FINRES-Vet seurantaohjelman tuloksia

FINRES-Vet ohjelman tulokset on koottu määrävälein julkistettuihin yhteenvetoihin. Viimeisin yhteenveto kattaa vuodet 2007-2009, ja raportti on luettavissa kokonaisuudessaan Eviran internetsivulta.

Eläinten lääkintään käytettiin Suomessa vuonna 2010 vaikuttaviksi aineiksi laskettuna 16 800 kg antibiootteja. Määrä oli lähes sama edellisenä vuonna (FIMEA, 2011). Kulutusmäärätiedot perustuvat lääketukuista saataviin valmistekohtaisiin tilastoihin, eikä niistä voi laskea luotettavasti eri eläinlajeille annettujen lääkeaineiden määriä. Eniten eläimille käytetään injektiona annettavaa penisilliiniä. Antibioottisia rehun lisäaineita ei Suomessa enää käytetä eläinten kasvun edistämiseen.

Zoonoosibakteereista Suomessa todetaan salmonellaa tuotantoeläimissä ja niistä saatavissa elintarvikkeissa vain harvoin, minkä takia myös herkkyysmäärityksiin tulevien kantojen määrä on pieni. Tutkitut kannat ovat yleensä olleet hyvin herkkiä antibiooteille. Myös kampylobakteereilla todetaan resistenssiä kansainvälisesti vertailtuna vähän.

Naudoista ja broilereista eristetyillä indikaattoribakteereilla resistenssi on harvinaista tai epätavallista. Erityisesti broilereita ei toisaalta kasvukauden aikana hoideta antibiooteilla kuin erittäin poikkeuksellisesti. Sioista eristetyillä enterokokeilla ja E. coli -bakteerilla resistenssiä esiintyy tetrasykliinille ja erytromysiinille ja streptomysiinille.

Joidenkin eläimille tautia aiheuttavien bakteerien resistenssitilanne on huolestuttava. Esimerkiksi koirien Staphylococcus pseudintermedius -bakteerit ovat olleet vastustuskykyisiä useille antibiooteille jo yli kymmenen vuoden ajan. Lemmikkieläimillä ja hevosilla on todettu myös laajakirjoista beetalaktamaasia (ESBL) tuottavia bakteereita. Jos bakteeri on resistentti monelle antibiootille, voi tehokkaan lääkkeen löytäminen hoitotilanteessa olla vaikeaa.

Metisilliinille resistenttiä Staphylococcus aureus (MRSA) -bakteeria on löytynyt lähinnä satunnaisesti hevosissa, koirissa ja kissoissa. Vuosina 2009-2010 sikateurastamoilta saaduista ja Eviraan tutkittavaksi tulleista näytteistä tehdyssä kartoituksessa MRSA:n näennäinen esiintyvyys oli n 15% sikatiloista.