Evira » Eläimet ja terveys » Eläintaudit » Gyrodactylus salaris

Gyrodactylus salaris eli lohiloinen

Gyrodactylus salaris on 0,5 mm mittainen lohen ( Salmo salar) iholoinen. Se tarttuu lohenpoikasten ihoon ja eviin terävillä väkäsillä. Ihoa syödessään loinen tekee siihen pieniä haavoja ja altistaa lohenpoikasen taudeille, kuten vesihomeelle. Poikasten kuolleisuus vaihtelee olosuhteiden ja niiden vastustuskyvyn mukaan.

Loinen ei tartu ihmisiin eikä kotieläimiin.

Gyrodactylus synnyttää eläviä poikasia. Nämä kantavat jo syntyessään seuraavien 3-4 polven loisia sisällään, joten loisen lisääntyminen voi suotuisissa olosuhteissa olla erittäin nopeata.

Gyrodactylus salaris leviää pääasiassa kalan, mutta myös niiden kanssa kosketuksissa olleiden kalastusvälineiden, veden ja muiden tavaroiden välityksellä. Se voi lisääntyä myös kirjolohen, nieriän, harjuksen ja taimenen iholla, ja elää lyhyitä aikoja monen muun kalalajin pinnalla. Gyrodactylus on makeanveden loinen, mutta se voi lisääntyä vielä 5 promillen suolapitoisessa ja selvitä lyhyitä aikoja korkeammassakin suolapitoisuudessa. Loista on tavattu mm. useilla kalanviljelylaitoksilla Suomessa ja Ruotsissa, ja luontaisesti sitä esiintyy mm. Tornionjoen lohenpoikasissa.

Hyvän vastustuskyvyn ansiosta loisesta ei ole haittaa Itämereen laskevien vesistöjen lohelle eikä muille lohikaloille. Sen sijaan Jäämereen laskeviin lohijokiimme päästessään se todennäköisesti romahduttaisi niiden arvokkaan Atlantin merilohikannan kokonaan muutamassa vuodessa, koska näillä ei ole vastustuskykyä loista kohtaan. Näin on käynyt Norjassa noin 40 lohijoelle. Loinen levisi Norjaan ilmeisesti Ruotsista 70-luvun puolivälissä lohenpoikasten kaupan välityksellä.

Taudin levinneisyys

Gyrodactylus salaris -lohiloinen on Pohjois-Lappia lukuun ottamatta tavallinen kalojen iholoinen Suomessa. Suomessa levinneisyyden rajana on maaselän vedenjakaja. Loisesta ei ole haittaa maaselän eteläpuolisten, itämereen laskevien jokien lohenpoikasille. Loista tavataan myös Suomen naapurivaltioissa. Norjassa loinen on tavattu noin 40 lohijoessa, joista pohjoisin on Skibotten-joki, ja Venäjällä Kierettijoessa. Norjassa loista on yritetty häätää lohijoista Rotenon myrkytyksellä.

Loisen leviämisen ehkäiseminen

Elävien viljely- ja luonnonvaraisten kalojen ja desinfioimattoman mädin siirtäminen muualta Suomesta Tenojoen, Näätämöjoen, Paatsjoen, Tuulomajoen ja Uutuanjoen (=Ylä-Lappi) vesistöjen alueelle on kielletty. Kielletty on myös siirrot Paatsjoen, Tuulomajoen ja Uutuanjoen vesistöjen alueelta Tenojoen ja Näätämöjoen vesistöjen alueelle. Syöttikaloja ei saa tuoda muilta vesistöalueilta Ylä-Lapin vesistöjen alueella eikä niitä saa siirtää näiden vesistöjen välillä.

Syöttikalojen käyttäminen Ylä-Lapin vesistöalueilla onkimisessa, pilkkimisessä ja viehekalastuksessa on kielletty.

Muilta vesistöalueilta Ylä-Lapin vesistöjen alueelle tuotavien veneiden ja kanoottien sekä kalastusvälineiden ja -tarvikkeiden tulee olla täysin kuivatut tai desinfioidut ennen niiden käyttämistä. Muilta vesistöalueilta tuotujen kalojen perkaus luonnonvesissä taikka kalan perkeiden laskeminen Ylä-Lapin vesistön alueelle on kielletty.

Ajantasaista tietoa desinfiointipaikoista ja -vaatimuksista saa Teno-infosta sekä Lapin TE-keskuksesta (puh. 010 19 1450).

Lisää aiheesta palvelussamme

Lisää aiheesta muualla verkossa