Evira » Eläimet ja terveys » Eläintaudit » Lintuinfluenssa » Tietoa lintuinfluenssasta

Tietoa lintuinfluenssasta

Influenssa A-virukset ovat monimuotoinen, erityisesti vesilinnuille ominainen virusryhmä. Valtaosa influenssa A-virusten alatyypeistä on taudinaiheuttamiskyvyltään heikkoja eikä aiheuta linnuille merkittäviä oireita. kahteen alatyyppiin (H5 ja H7) kuuluu kuitenkin myös sellaisia viruksia (esim. H5N1), jotka voivat aiheuttaa vakavia lintuinfluenssaepidemioita ja suuria menetyksiä siipikarjataloudelle.

Lintuinfluenssan leviäminen

Tauti tarttuu helposti linnusta toiseen. Linnun infektion aikana virusta erittyy hengitysilmaan ja erityisen runsaasti ulosteisiin. Lintujen välillä influenssavirus leviää erityisesti ulostekontaktissa, esimerkiksi jos sairastunut lintu pääsee likaamaan lintujen rehun. Virus leviää lintuihin myös suorassa eläinten välisessä kontaktissa tai välillisesti saastuneen veden, työvälineiden ja likaantuneiden työvaatteiden välityksellä.

Hautomolla virus voi levitä rikkinäisten saastuneiden munien kautta kuoriutuviin untuvikkoihin.

Taudin oireet linnulla

Oireet vaihtelevat viruksen patogeenisuuden (taudin aiheuttamiskyvyn), lintulajin, lintujen iän, elinolosuhteiden ja vastustuskyvyn mukaan. Apaattisuus, ruokahaluttomuus, muninnan lasku, pään alueen turvotus, jopa korkea kuolleisuus ovat tyypillisiä oireita. Myös hengitystieoireita ja ripulia saattaa esiintyä. Joissakin tapauksissa esiintyy keskushermosto-oireita, kuten asentovirheitä ja epänormaaleja liikkeitä.

Taudin eteneminen voi olla erittäin nopeaa, jolloin ei välttämättä ehditä havaita mitään oireita ennen linnun menehtymistä.

Taudin toteaminen linnulla

Kliinisten oireiden perusteella tautia ei voi todeta. Samanlaisia oireita voivat aiheuttaa muun muassa Newcastlen tauti, akuutti kanakolera, myrkytykset tai esimerkiksi kanalan ilmastoinnin pettäminen.

Lintujen verestä voidaan tutkia vasta-aineita eli sitä, onko kyseinen eläin kohdannut taudinaiheuttajan ja puolustautunut sitä vastaan. Lopullinen diagnoosi vaatii kuitenkin aina viruksen eristämisen eläimen eritteistä tai kudoksista ja sen taudinaiheuttamiskyvyn määrittämisen. Viruksen osoittamiseen käytetään myös herkkää molekyylibiologista RT-PCR-menetelmää.

Toimenpiteet tautitapauksessa

Mikäli ensimmäinen tautitapaus (H5N1) todetaan luonnonvaraisessa linnussa, ryhdytään taudin vastustustoimiin, joiden tarkoituksena on estää lintuinfluenssaviruksen leviäminen luonnonlinnuista siipikarjaan. Jos lintuinfluenssavirusta tavataan siipikarjassa, estetään tehostetuilla suojatoimilla viruksen leviäminen edelleen toisiin siipikarjatiloihin. Viruksen leviämisen estämiseksi perustetaan todetun tartuntatapauksen ympärille suoja- ja valvontavyöhykkeet, joiden sisällä lintujen siirtoja rajoitetaan ja tarkkaillaan.

Lisää aiheesta palvelussamme

Lisää aiheesta muualla verkossa

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO

Maailman eläintautijärjestö OIE

Maailman terveysjärjestö WHO

Euroopan unioni EU