Usein kysyttyä tinkimaidosta
Evira ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) suosittelevat, että pikkulapset, vanhukset, raskaana olevat naiset tai henkilöt, joilla on vakava perussairaus, eivät nauttisi raakamaitoa. Jos et ole varma onko raakamaidon nauttiminen omalta kohdaltasi turvallista, tiedustele asiaa hoitavalta lääkäriltäsi.
Mitä ovat raakamaito, tinkimaito ja ternimaito?
Euroopan Komission asetuksen EY/853/2004 mukaan raakamaidolla tarkoitetaan kotieläinten maitoa, jota ei ole kuumennettu yli 40 °C:n lämpötilaan eikä käsitelty vastaavalla tavalla. Raakamaidosta ei ole poistettu mitään eikä siihen ole lisätty mitään, sen saa ainoastaan jäähdyttää.
Raakamaito-nimitys maidolle on suora käännös EU:n asetuksesta. Tinkimaito on perinteinen suomalainen nimitys maidontuotantotiloilta suoraan kuluttajan astiaan myytävälle raakamaidolle.
Ternimaidolla tarkoitetaan asetuksen (EY) 1662/2006 mukaan maitoa, joka on lypsetty 3–5 päivän ajan poikimisen jälkeen. Ternimaidossa on paljon vasta-aineita ja mineraaleja. Ternimaidolle on olemassa myös muutama muu määritelmä, mutta niiden ero on yleensä vain tuotantopäivien lukumäärässä.
Mitä eroa on tinkimaidolla ja kaupan maidolla?
Tinkimaito on raakamaitoa, joka on luontaisessa olomuodossansa ja ainoastaan jäähdytetty.
Kaupan pakattu maito on lähes poikkeuksetta pastöroitua ja homogenoitua. Siitä on poistettu maitorasva osittain tai kokonaan, eli maidon rasvapitoisuus on vakioitu. Lisäksi maidon D-vitamiinipitoisuus on palautettu vastaamaan keskimääräistä raakamaidon D-vitamiinitasoa. Pastöroinnissa maito kuumennetaan vähintään +72 °C lämpötilaan 15 sekunnin ajaksi.
Pastörointi tappaa useimmat patogeeniset mikrobit. Menetelmä kehitettiin tautien, erityisesti tuberkuloosin taltuttamiseksi, mutta samalla se parantaa maidon säilyvyyttä. Homogenoinnilla rikotaan maidon rasvan rakennetta niin, että rasva ei enää nouse maidon pinnalle.
Kuinka paljon tinkimaitoa voi myydä suoraan tilalta kuluttajille?
Voimassa olevan elintarvikelain mukaan maidontuotantotilalta voidaan myydä tinkimaitoa suoraan kuluttajalle tämän omaan käyttöön enintään 2500 litraa vuodessa (VNa 1258/2011, 2 §, kohta 5).
Miksi tinkimaitoa ei saa myydä vapaasti kuinka paljon vain haluaa?
Lainsäädäntö toimii tässä riskinhallintakeinona ja tinkimaidon sisältämien riskien vuoksi sen myynti tilalta suoraan kuluttajalle on rajoitettu näin pieneen määrään (2500 litraan).
Eviran riskinarviointiyksikkö selvittää parhaillaan suomalaisen raakamaidon riskejä. Tämän selvityksen tuloksia voidaan hyödyntää myös lainsäädännön uudistamistyössä.
Mistä tinkimaitoa kannattaa ostaa?
Evira suosittelee että tinkimaitoa ostettaisiin tiloilta, joiden maidon laatu on ollut jatkuvasti ja pysyvästi ns. E-luokassa. Tinkimaidon ostajan kannattaa myös pyytää nähtäväksi tilalla tuotettavan maidon lakisääteisten laatututkimusten kuukausittaiset tulokset.
Mitä tarkoittaa E-luokan raakamaito?
E-luokan raakamaito on laadultaan erinomaista. Lainsäädännön mukaan hyvässä raakamaidossa voi olla bakteereita enintään 100000 pmy/ml ja somaattisia soluja enintään 400000 kpl/ml. Pmy/ml tarkoittaa bakteeripesäkkeitä muodostavaa yksikköä maidon millilitraa kohti. E-luokan raakamaito on kuitenkin vielä parempaa maitoa, jossa bakteerimäärä on alle 50000 pmy/ml ja somaattisten solujen määrä alle 250000 kpl/ml. Laadultaan erinomaisen E-luokan raakamaidon osuus suomalaisesta lehmänmaidosta on ollut vuonna 2010 94,0 % (Lähde: Maitohygienialiitto).
Miten tinkimaitoa tulee käsitellä ja säilyttää?
Tinkimaidon laadun säilyvyyden kannalta tärkeimmät seikat ovat, säilytysastioiden puhtaus ja kylmäketjun säilyminen tuotantotilalta kotiin jääkaappiin asti.
Suomen lainsäädännön mukaan raakamaidon ja ternimaidon lämpötilan tulee pysyä kuljetuksen aikana alle + 6 °C lämpöisenä. Nyrkkisääntönä maidolle on, että kaksi tuntia huoneenlämmössä saa aikaan haitallisten ja pilaantumiseen johtavien ilmiöiden alkamiseen.
Evira toivoo, että maitoalan alkutuotannon vastuullinen taho laatisi hyvän käytännön ohjeen tinkimaidon käsittelylle maidontuotantotilalla.
Mitä maitohuoneessa saa tai ei saa tehdä?
Tiloja käytetään vain maidon ja lypsyvälineiden käsittelyyn liittyvään toimintaan (MMMa 1368/2011, liite 2, luku 4, kappale 4.3).
Raakamaitoa ja ternimaitoa saa laskea maitohuoneessa kuluttajan omiin astioihin. Maidon luovutus kuluttajalle tapahtuu muualla kuin maitohuoneessa. Ternimaitoa saa myös pakata vähittäismyyntipakkauksiin. Maitohuoneessa ei saa valmistaa mitään tuotteita.
Sekä raakamaitoa että ternimaitoa saa myydä tilalta suoraan kuluttajalle enintään 2500 kg/vuosi ja ternimaitoa toimittaa jäädytettynä paikalliseen vähittäismyyntiin enintään 2500 kg/vuosi (valtioneuvoston asetus 1258/2011, 2§ ja 3§). Nämä toiminnot ovat alkutuotantoa. Niistä ilmoitetaan alkutuotantoilmoituksella kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle.
Lypsyliinat ja lypsyhaalarit saa pestä maitohuoneessa. Sen sijaan utareliivejä tai muuta navetan likapyykkiä ei saa pestä maitohuoneessa. Rehuja ei saa käsitellä eikä säilyttää maitohuoneessa. Tämä ei koske omalla tilalla tuotettua rehuksi menevää ternimaitoa tai muuta maitoa, joka on kuitenkin pidettävä omassa astiassaan erillään elintarvikkeeksi käytettävästä maidosta. (
Lisätietoa maidontuotantotiloista )
Miten mikrobit päätyvät tilalla maitoon?
Eläimen utareen pinnassa ja sisäpuolella on normaalisti mikrobeja. Lypsyn aikana raakamaidon mikrobisto koostuu eläimen utareen sisäpuolelta ja utareen pinnasta maitoon erittyvistä mikrobeista, sekä navetan ilmasta, lypsäjän käsistä ja lypsylaitteistosta siirtyvistä mikrobeista.
Tämän jälkeen raakamaitoon voi tulla lisää mikrobeja tilasäiliön pinnoilta ja tilasäiliöhuoneen ilmasta. Myös kuljetusvälineen eli maitoauton raakamaidon kanssa kosketuksiin joutuvien putkien, pumppujen ja laitteiden pintojen välityksellä voi raakamaitoon tulla lisää mikrobeja.
Lyhyesti siis kaikenlaisten raakamaidon kanssa kosketuksiin joutuvien pintojen puhtaus ja hygienia ovat mitä merkityksellisimpiä tuotettaessa laadukasta raakamaitoa.
Eikö hyvä lypsyhygienia riitä torjumaan tauteja Suomessa?
Suomessa lypsyhygienia ja lehmien terveydentila ovat enimmäkseen erinomaiset. Suomalaisen lehmän raakamaidon laatutietoihin voi tutustua Maitohygienialiiton sivuilla.
Suomessa vuonna 2010 tuotetun lehmän raakamaidon bakteerilukujen valtakunnallinen keskiarvo oli 5100 pmy/ml (pesäkettä muodostavaa yksikköä millilitrassa), kun suurin sallittu lukema on 100000 pmy/ml. Lypsämisen jälkeen raakamaidon hygienian vaarantavia tekijöitä ovat tilasäiliön, kuljetussäiliön ja kuljetusastian puhtaus. Niiden puhtauteen tulee kiinnittää aivan erityistä huomiota. Silti on aina olemassa riski saada myös Suomessa raakamaidon välityksellä mikrobi-infektio.
Mitä taudinaiheuttajia raakamaidossa voi esiintyä? Onko niitä Suomessa?
Vuonna 2003 tehdyssä tutkimuksessa lähes 30 %:ssa suomalaisista lypsykarjoista löytyi eläimistä kampylobakteereita.
Pastöroimattomassa raakamaidossa voi esiintyä erilaisia ihmiselle tautia aiheuttavia bakteereja, kuten EHEC -bakteereita, kampylobakteereita, Listeria monocytogenes ja Yersinia enterocolitica -bakteereita. EHECiä ja kampylobakteereita voi olla nautojen suolistossa eivätkä ne aiheuta naudoille sairautta tai siirry suolistosta suoraan raakamaitoon. Jos lypsyhygienia on huono, näitä edellä mainittuja mikrobeja voi kulkeutua lypsyn yhteydessä raakamaitoon navetan ilman tai lypsäjän toimien tuloksena. Ihmisen sairastumiseen riittää pieni määrä näitä bakteereita.
Listeria monocytogenes on yleinen ympäristöbakteeri ja se lisääntyy jääkaappilämpötilassa kuten myös Yersinia enterocolitica, jota voi olla sekä nautojen suolistossa että ympäristössä.
Mitä ruokamyrkytyksiä on esiintynyt Suomessa, joissa pastöroimaton maito on toiminut välittäjänä Suomessa?
Vuosina 1997 – 2010 on raportoitu yhteensä 7 pääosin pientä elintarvikevälitteistä epidemiaa, joissa välittäjäksi on epäilty pastöroimatonta maitoa, tai siitä tehtyä tuotetta.
Kampylobakteeriepidemioita on ollut kaksi (1999 ja 2007), joissa kummassakin tapauksessa on ollut muutama sairastunut käytettyään pastöroimatonta maitoa.
Vuonna 1999 Salmonella typhimurium aiheutti kaksi epidemiaa, joissa eri tilaisuuksiin oli tehty kotijuustoa saman tilan tinkimaidosta. Toisessa epidemiassa todettiin sukujuhlien myötä yli 100 sairastunutta.
Pastöroimaton vuohenmaito on aiheuttanut kaksi pientä epidemiaa. Staphylococcus aureus aiheutti vuonna 1999 epidemian vuohenjuuston välityksellä. Kutun tuorejuuston välityksellä tarttui Streptococcus equi spp. zooepidemicus vuonna 2003.
Vuonna 2005 pastöroimattomasta maidosta valmistettu kotijuusto aiheutti ruokamyrkytysepidemian hääjuhlissa. Tässä tapauksessa oli syynä ilmeisesti pilaantuminen käsittelyvirheen vuoksi, koska juustosta osoitettiin korkea aerobisten mikrobien kokonaismäärä ja E. coli -bakteerien määrä.
Suomessa on ollut joitakin yksittäisiä tapauksia, joissa pastöroimatonta maitoa on epäilty EHEC -tartunnan lähteeksi.
Mikä osuus Suomessa todetuista epidemioista on elintarvikeperäisiä?
Suomessa vuosina 1975 - 2009 raportoidut ruokamyrkytysepidemiat
Jos naudoissa todetaan salmonellatartunta, miten estetään tartunnan leviäminen maidon ja lihan välityksellä ihmisiin?
Salmonellatilalta voidaan toimittaa maitoa meijeriin ainoastaan pastöroitaviin maitotuotteisiin. Pastörointi tuhoaa mahdollisen salmonellan maidossa. Salmonellatilalta ei saa luovuttaa suoraan kuluttajille tinkimaitoa.
Kliinisesti sairaita nautoja ei saa toimittaa teurastettavaksi. Oireetonta salmonellatartuntaa kantavat naudat voidaan teurastaa erityisjärjestelyin, siten ettei tartunnasta aiheudu vaaraa kuluttajalle tai muille tuotantotiloille tai teurastamolle. Erityisjärjestelyissä eläimet teurastetaan muista eläimistä erillään ja liha ja teurastuksen sivutuotteet käytetään kuumennusprosessiin. ( Lisätietoa salmonellasta)
Eikö kukaan tutki raakamaidon aiheuttamaa kuluttajariskiä?
Eviran riskinarviointiyksikkö selvittää parhaillaan suomalaisen raakamaidon riskejä. Hanke aloitettiin vuoden 2011 alussa ja siinä kartoitetaan raakamaidon kautta kuluttajalle mahdollisesti terveydellistä riskiä aiheuttavat biologiset vaarat ja keinot niiden hallitsemiseksi.
Lainsäätäjä, valvontaviranomainen, maidontuottaja tai kuluttaja voi käyttää selvityksen tuloksia apunaan tehdessään raakamaidon kulutukseen liittyviä, elintarviketurvallisuusriskin hallitsemiseen tähtääviä päätöksiä. Kartoitustulosten perusteella päätetään lisätutkimusten ja riskinarvioinnin tarpeellisuudesta. Hanke on Maa- ja metsätalousministeriön tilaama ja kestää vuoden.
Pastöroimattomasta raakamaidosta raportoituja epidemioita muualla maailmassa?
Pastöroimattoman maidon välittämiä, usein laajoja kampylobakteeriepidemioita on raportoitu mm. Britanniasta, Hollannista, Itävallasta, USA:sta ja Australiasta.
Lukuisissa Listeria ja EHEC -epidemioissa Euroopassa ja USA:ssa välittäjäelintarvikkeina ovat olleet pastöroimaton maito tai siitä valmistetut juustot.
Matkustettaessa ulkomailla, on turvallisinta nauttia ainoastaan pastöroidusta maidosta valmistettuja tuotteita. Raakamaitoa ei pitäisi nauttia missään olosuhteissa erityisesti matalamman hygienian maissa tai kehitysmaissa.
Mitä seikkoja raakamaidon ostajan ja käyttäjän on syytä huomioida erityisesti?
Raakamaidon käyttäjän tulisi:
- tiedustella maidontuotantotilan raakamaidon laatutaso (luokat E, I ja II). Luokka E on erityisen hyvä. Luokka I on normaali EU:n tavoite ja luokka II ei täytä EU:n lakisääteisiä vaatimuksia
- silmäillä pihapiirin siisteyttä ja navettarakennuksen kuntoa
- silmäillä sisätilojen siisteyttä ja kuntoa siinä määrin kuin se on mahdollista
- ymmärtää, että navettaan ja maitohuoneeseen ei saa mennä sisälle
- hankkia raakamaidon kuljettamiseen astia, joka on suljettavissa tiiviisti ja joka on valmistettu elintarvikekäyttöön soveltuvasta kestävästä ja helposti puhdistettavasta materiaalista
- huolehdittava kuljetusastian moitteettomasta puhtaudesta
- huolehdittava raakamaidon pikaisesta kuljetuksesta kotiin, sekä varsinkin kesäaikana kuljetusastian viileänä pysymisestä kuljetuksen aikana
- tiedostaa, että laadukkaassakin raakamaidossa on aina mahdollista olla tautia aiheuttavia tai muita haitallisia mikrobeja
- raakamaitoa tarjoiltaessa tulee huolehtia, että kaikki raakamaidon nauttijat tietävät juovansa raakamaitoa
