Leppärouskut
Leppärouskut ovat keskikokoisia ja vyöhykkeisiä oranssilakkisia sieniä. Niitä on kahta lajia: kuusen- (Lactarius deterrimus) ja männynleppärousku (Lactarius deliciosus). Ensimmäisen lakki on tiheämpään vyöhykkeinen ja vihertävämpi kuin männynleppärouskulla.
"Leppä" ei muuten tässä yhteydessä tarkoita lehtipuuta, vaan sen juuret ovat muinaissuomen verta tarkoittavassa sanassa. Tämä taas johtuu leppärouskujen punertavasta maitiaisnesteestä, joka myöhemmin tosin muuttuu vihreäksi.
Leppärouskujen heltat ovat oranssit ja vahingoittuneista kohdista vihertävät, myös ontto jalka on oranssi. Malto on vaaleaa, pintaosistaan punertavaa tai vihertävää.
Maku on mieto, ja tuoksua kuvataan hedelmäiseksi.
Leppärouskut kasvavat nimensä mukaisesti joko kuusen tai männyn juurisienenä. Männynleppärousku on kuusenleppärouskua harvinaisempi ja kasvaa etelämpänä. Satokausi alkaa usein jo heinäkuussa.
Karvarousku (Lactarius torminosus) saattaa ensi näkemältä muistuttaa leppärouskuja, mutta lakin karvainen pinta sekä valkoinen ja kirpeä maitiaisneste paljastavat lajit.
Useimmista muista rouskuista poiketen leppärouskut kelpaavat ruoanvalmistukseen keittämättä. Paras säilöntätapa on kuivaaminen lakki helttojen suuntaan viipaloituna ja jalka halkaistuna. Leppärouskut voi myös pakastaa omassa nesteessään hauduttamisen jälkeen.
Leppärouskut ovat suosittuja ruokasieniä myös Keski- ja Etelä-Euroopassa. Käyttöarvoa vähentää toukkaisuus; jos syksy kypsyttää vielä sadon, se on toukaton.
