Ruokasienet
Lakkeja laumana maassa, päistä ei puhettakaan.
Sieniä on kaikkialla ympärillämme kaikkina vuodenaikoina. Vaikkemme aina näekään sieniä, niiden toiminnan huomaa maassa, vedessä ja ilmassa; maahan pudonnut lehti hajoaa, klapikasa lahoaa, leipä homehtuu - ja pullataikina nousee. Sienten itiöitä on sisä- ja ulkoilmassa aina.
Suomessa on tuhansia sienilajeja, joista monet kelpaavat syötäviksi. Suositeltavia ruokasieniä ovat: herkkutatti, kangastatti, punikkitatit, voitatti, haaparouskut, kangasrousku, karvarousku, leppärouskut, isohapero, kangashapero, keltahapero, viinihapero, mustavahakas, kehnäsieni, mesisienet, keltavahvero eli kantarelli, suppilovahvero, mustatorvisieni, lampaankääpä, vaaleaorakas, korvasieni, huhtasienet, tuoksuvalmuska ja viljellyt ruokasienet.
Maassamme kasvaa runsaat kaksikymmentä sellaista sienilajia, jotka voivat käytännössä aiheuttaa myrkytyksiä. Myrkyllisiä sieniä ei tarvitse opetella - riittää, että poimija tuntee ne ruokasienet, joita hän käyttää. Kauppasienienkin joukossa on sieniä, jotka käsittelemättöminä ovat myrkyllisiä.
Maatamme voi pitää sienestäjän paratiisina. Vuosittaiseksi sienisadoksi arvioidaan 1,5 - 2 miljardia kiloa. Parhaina vuosina sato on voinut olla jopa 4 miljardia kiloa.
Poimintakelpoisesta sienisadosta otetaan vuosittain talteen vain 1 - 2 prosenttia eli 2 - 10 miljoonaa kiloa. Lähes koko poimittu sato menee poimijoiden omaan kotitalouskäyttöön. Myyntiin päätyy arviolta miljoona kiloa sieniä eri kanavien kautta.
Aina 1990-luvun loppupuolelle saakka haaparousku oli eniten kerätty sienilaji. Vuosituhannen vaihduttua ykköspaikan haltijaksi nousi herkkutatti.
Sienestys on hauska ja hyödyllinen harrastus, joka tarjoaa edullista ja terveellistä ruokaa. Sieniretkellä saa ainakin liikuntaa ja raitista ilmaa, vaikka ei sieniapajalle sattuisikaan.
Muista: poimi vain niitä sieniä, joiden varmasti tiedät olevan syötäviä!
Jos epäilet syöneesi myrkyllisiä sieniä, kysy toimintaohjeita Myrkytystietokeskuksesta (puhelin (09) 471 977).
