Keltakärpässieni

Keltakärpässieni (Amanita citrina) on raakana lievästi myrkyllinen. Ruokasieni se ei kuitenkaan ole. Vaaleita keltakärpässieniä on joskus erehdytty luulemaan valkokärpässieniksi; sekaannuksesta ei onneksi koidu vaaraa, koska kumpikin sieni on paras jättää rauhaan.

Keltakärpässienen lakki on vaalean sitruunankeltainen, joskus vihertävä tai lähes valkoinen. Se on kosteana tahmea ja kuivana heikosti kiiltävä. Lakin pinnalla on kellanvakoisia suojuksenjätteitä, jotka vanhemmiten ruskistuvat.

Heltat ovat pysyvästi valkoiset. Jalka on lakkia vaaleamman keltainen tai valkoinen, ja siinä on ohut valkoinen, riippuva rengas. Jalassa on iso tyvimukula, mutta ei suurta tuppea.

Malto on valkoista ja pehmeää. Tuoksu muistuttaa selvästi raakaa, raastettua perunaa.

Keltakärpässieni putkahtaa elokuussa havu-, lehti- ja sekametsiin, pihoihin ja puistoihin. Se on melko yleinen eteläisimmässä Suomessa, mutta harvinainen Pohjois-Hämeeseen saakka.

Keltakärpässieni muistuttaa joitakin herkkusieniä (Agarius spp.), joilla on jalassa rengas ja joillakin jopa tyvimukula. Keltakärpässienen heltat pysyvät valkoisina, mutta herkkusienen kypsyvät itiöt tummentavat sen heltat.