Elintarvikevalvonnassa on Eviran lähes kuuden toimintavuoden aikana korostettu riskiperusteisuutta. Käytännössä se tarkoittaa valvontatoimenpiteiden kohdistumista erityisesti sinne, missä turvallisuuteen ja muuhun elintarvikkeisiin liittyvään kuluttajasuojaan arvioidaan liittyvän viranomaistarkastusten tarvetta. Riskinarvioinnin taustalla ovat arviot yrityksen omavalvonnan toimivuudesta sekä toiminnan luonne eli mitä elintarvikkeita tuotetaan tai käsitellään sekä sen mittakaava.
Viime vuonna muutetun elintarvikelain ja sen nojalla uudistettujen alkutuotantoa, elintarvikehuoneistoja ja laitoksia koskevien asetusten taustalla on pohdintaa riskeihin nähden oikein mitoitetusta valvonnasta ja muista vaatimuksista. Keskiössä on ollut tarve löytää joustoja pienimuotoiseen toimintaan liittyen.
Samaan aikaan, kun elinkeinonharjoittajat ovat odottaneet uutta lainsäädäntöä valmistuvaksi, on sekä kunnissa että valtiolla valmisteltu käytettävissä olevien resurssien mukaisesti käytännön valvontatehtäviä vuodelle 2012. Taloudellinen tilanne ja sen tuleva kehitys vaikuttavat luonnollisesti myös tällä sektorilla. Lainsäädännön edellyttämällä vuosisuunnitelmalla pyritään sekä paikallis- että valtakunnan tasolla aiempaa tehokkaampaan ja kustannusvastaavampaan toimintaan. Samalla lisätään valvonnan avoimuutta kertomalla perusteet toiminnan kohdentamisesta sekä sen tuloksista.
Riskiperusteisuus kuulostaa helpolta paperilla ja pomojen juhlapuheissa. Käytännön arjessa sen taustalla on kuitenkin sekä tieteellistä tutkimusta että monipuolista asiantuntijuutta edellyttävää kokemusta. Olemme Evirassa kehittäneet uusia työkaluja tähän arviointityöhön myös valvonnan yhtenäistämisen näkökulmasta. Taustatietojen käsitteleminen yhteisellä IT-ohjelmalla tulee osaltaan helpottamaan yksittäisten viranomaisten omaa riskinarviointia, mutta se ei mielestäni koskaan tule täysin korvaamaan viranomaisvalvonnasta vastuussa olevan omaa harkintaa ja soveltamista käytännön arjessa.
Vaikka viranomaisvalvonta olisi kuinka hyvin suunniteltua ja kohdennettu kaikkien käytettävissä olevien arvioiden ja keinojen mukaan oikein, se ei millään voi korvata elinkeinonharjoittajan omaa työtä, jossa asenteella on edelleenkin ratkaisevan suuri merkitys osana muuta ammattitaitoa. Elintarvikeketjun – niin pitkän kuin lyhyenkin – jokaisessa osassa on yrittäjien kannettava vastuu omasta työstään. Toivottavasti raaka-aineiden jäljitettävyyteen, niihin liittyviin merkintöihin sekä eri toimijoiden väliseen yhteistyöhön kiinnitetään tulevassa vielä aiempaa enemmän huomiota. Ketjun hankinnoista vastaavat voivat vaatimuksissaan korostaa raaka-aineiden laatu- ja jäljitettävyysvaatimuksia.
Ruoka on osa meidän jokaisen arkipäivää. Meidän kotikokkien vastuulle jää tulevaisuudessakin huolehtia omasta osuudestamme paitsi ruoan valmistuksessa myös turvallisuudessa mm. oman jääkaapin lämpötilaan ja eri raaka-aineiden käsittelyyn liittyen.
Siirtyessäni uusiin tehtäviin 1.2.2012 alkaen, kiitän kaikkia ”Tänään pöydällä” –palstan lukijoita ja sen suoraan itselleen tilanneita. Tulen pohtimaan vaihtoehtoja keskustelun jatkamiseksi.
Ruokaturvallista vuotta 2012!
Jaana Husu-Kallio
Pääjohtaja
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira
Tänään pöydällä -kolumni, 17.1.2012
