Lannoitevalmisteita koskeva keskeinen lainsäädäntö

Lannoitevalmistelaki

Lannoitevalmistelaki 539/2006 on astunut voimaan 1.7.2006. Uudessa laissa mm. edellytetään kaikilta toiminnanharjoittajilta omavalvonnan järjestämistä ja orgaanisia lannoitevalmisteita valmistavilta laitoksilta laitoshyväksyntää. Lakiuudistus tuo muutoksia myös tyyppinimikohtaisiin vaatimuksiin, haitallisten aineiden ja eliöiden raja-arvoihin ja valvonnasta perittäviin maksuihin. Säädöksissä annetaan siirtymäaikoja uusien vaatimusten toteuttamiseen. Toiminnanharjoittajia tiedotetaan erikseen lakiuudistuksen aiheuttamista muutoksista ja sen edellyttämistä toimenpiteistä.

Laki lannoitevalmistelain 17 ja 36 §:n muuttamisesta (voimaantulo 1.1.2010)
Laki lannoitevalmistelain 5 ja 7 §:n muuttamisesta (voimaantulo 27.6.2010)

 

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa lannoitevalmisteista 12/2007 säädetään lannoitevalmisteiden tyyppinimiluettelosta ja tyyppinimikohtaisista vaatimuksista sekä lannoitevalmisteiden laatu-, merkintä-, pakkaus-, kuljetus-, varastointi-, käyttö- ja muista vaatimuksista sekä lannoitevalmisteiden raaka-aineista.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 13/2007 lannoitevalmisteita koskevan toiminnan harjoittamisesta ja sen valvonnasta säädetään toiminnanharjoittajan ilmoitusvelvollisuudesta, tiedostonpitämisvelvollisuudesta, omavalvontavelvollisuudesta, ennakkoilmoitusvelvollisuudesta, laboratoriohyväksynnästä, orgaanisia lannoitevalmisteita tai niiden raaka-aineita valmistavan tai teknisesti käsittelevän laitoksen hyväksynnästä sekä lannoitevalmisteita koskevan valvonnan järjestämisestä.

Lannoiteasetus


Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2003/2003 lannoitteista koskee epäorgaanisten lannoitteiden valmistusta, kauppaa ja käyttöä EU-alueella sekä näiden tuotteiden ja niiden raaka-aineiden tuontia ja vientiä. Asetuksen mukaisten ”EY-LANNOITE” –merkinnällä varustettujen lannoitteiden kauppaa ei kansallisilla säädöksillä saa rajoittaa.

Asetus on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä: EUVL N:o L 304, s. 1. Asetusteksti ja siihen tehdyt muutokset ja lisäykset ovat luettavissa EUR-Lex portaalista.

Sivutuoteasetus

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1774/2002 (ns. sivutuoteasetus) on asetus muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä. Sivutuoteasetuksen tavoitteena on  turvata riittävä hygieniataso tautivaarallisten mikrobien leviämisen ehkäisemiseksi sekä varmistaa sivutuotteiden tunnistettavuus ja jäljitettävyys kaikissa vaiheissa.  

Asetus on  julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä: EUVL N:o L 273, s. 1. Asetusteksti ja siihen tehdyt muutokset ja lisäykset ovat luettavissa EUR-Lex portaalista.

Maksuasetus

Maksuasetuksessa  (MMMa 266/2008 muutoksineen) säädetään  Elintarviketurvallisuusviraston suoritteiden maksullisuudesta sekä julkisoikeudellisista suoritteista perittävistä maksuista.

Viranomaisnäytteiden näytteenotosta, analysoinnista ja tulosten perusteella annetusta valvonnan päätöksestä peritään maksuasetuksen mukaan maksu neljän erisuuruisen tarkastusmaksuluokan mukaisesti. Maksuluokka määräytyy tehtävien analyysien kustannusten mukaan. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 266/2008 mukaisia maksuja sovelletaan näytteisiin, jotka on otettu 1.5.2008 jälkeen. Tätä ennen otetut näytteet laskutetaan vanhan maksukäytännön mukaisesti.

Myös tarkastuksista, laitosten ja laboratorioiden hyväksymisestä sekä tyyppinimihakemusten ja ennakkoilmoitusten käsittelystä peritään uuden maksuasetuksen mukaiset maksut 1.5.2008 jälkeen tehdyistä tarkastuksista ja vireille tulleissa asioissa. Tätä aiemmin tehdyt tarkastukset ja mm. vireille saatetuttujen hyväksyntähakemusten päätökset laskutetaan vanhan maksuasetuksen mukaisesti.

2.7.2010

 



Lisää aiheista muualla verkossa

 

 

Lisää aiheista palvelussamme