Tiedote 25.5.2010

Uusi suositus potilaiden ravitsemushoitoon

Valtion ravitsemusneuvottelukunta on täydentänyt kansallisia ravitsemussuosituksia uudella ravitsemushoitosuosituksella. Siinä kuvataan moniammatillinen ravitsemushoidon toteuttamismalli ja otetaan huomioon ravitsemusterapian, ruokapalvelun sekä hoito- ja lääketieteen näkökulmat. Suosituksessa kuvataan sekä ravitsemushoidon että ruokapalvelun laatukriteerit. Tavoitteena on kehittää ja yhdenmukaistaa ravitsemushoidon käytäntöjä osana potilaan, asukkaan ja asiakkaan hoitoa ja kuntoutusta. Suositus on tarkoitettu sairaaloiden ja terveyskeskusten, palvelu- ja hoitokotien sekä kuntoutuskeskusten käyttöön koko henkilökunnalle, päättäjistä toimijoihin. Se korvaa sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 1994 julkaiseman Ravitsemushoito ja ruokailu – suosituksen.

Ravitsemushoito on osa potilaan hoitoa

Jokaisella potilaalla on oikeus laadukkaaseen ravitsemushoitoon, jolla tarkoitetaan sekä terveyttä edistävää ravitsemusta että sairauksien ravitsemushoitoa. Riittävä ravinnonsaanti turvataan sopivalla ruokavaliolla ja tarvittaessa täydennysravintovalmisteilla sekä letkuravinnolla tai suonensisäisellä ravinnolla. Ravitsemushoitoon osallistuvat eri ammattiryhmät lääke- ja hoitotieteellisestä sekä talousjohdosta aina kuljetushenkilöstöön asti. ”Onnistunut ravitsemushoito edellyttää riittävästi resursseja, selkeää vastuunjakoa ja sujuvaa yhteistyötä eri ammattiryhmien kesken sekä sähköisen tiedonsiirtojärjestelmän yhteensopivuutta hoitoyksiköstä toiseen. Suosituksen mukainen ravitsemushoito perustuu tutkimusnäyttöön ja hyvään käytäntöön. Ravitsemushoito vaikuttaa potilaan elämänlaatuun ja toimintakykyyn,” toteaa ravitsemusterapian lehtori Outi Nuutinen.

Jokaisen potilaan vajaaravitsemuksen riskin seulonta tärkeää heti hoidon alussa

Sairaus tai sen hoito altistavat helposti vajaaravitsemukselle. ”Potilaan ravitsemustila pitäisi arvioida heti hoidon alussa ja säännöllisesti sen aikana, koska potilailla voi olla ravitsemusongelmia jo sairaalaan tullessa tai niitä voi kehittyä hoidon aikana. Sairaaloissa vajaaravitsemus on merkittävä kliininen ja taloudellinen ongelma. Siksi sen ehkäisy ja hoito on keskeistä potilaan hoidossa. Tehostettu ravitsemushoito nopeuttaa toipumista ja tuo kustannussäästöjä lyhentämällä hoitoaikaa”, painottaa johtava ravitsemussuunnittelija Ulla Siljamäki-Ojansuu.

”Hoitohenkilöstön ja ruokapalvelun saumaton yhteistyö on ravitsemushoidon peruspilari. Hyvin järjestetyllä ruokailulla on myös tärkeä sosiaalinen merkitys, se virkistää ja tuottaa mielihyvää. Ateriat ovat monille päivän kohokohtia sairaalassa, hoito- ja palvelukodissa sekä kuntoutuskeskuksessa”, muistuttaa ravitsemussuunnittelija Ritva Mikkonen

Suosituksen työsti ravitsemushoitoon perehtynyt asiantuntijaryhmä. Tieteellisestä perustasta vastasi ravitsemusterapian lehtori Outi Nuutinen Itä-Suomen yliopistosta. Ravitsemushoidon asiantuntemusta edustivat ravitsemusterapeutit Ulla Siljamäki-Ojansuu ja Terttu Peltola Tampereen yliopistollisesta sairaalasta. Ruokapalvelun asiantuntemusta edustivat ravitsemussuunnittelijat Ritva Mikkonen Tampereen yliopistollisesta sairaalasta, Marja-Leena Silaste Oulun yliopistollisesta sairaalasta sekä Heini Uotila Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä.

Suositus julkaistaan Edita Publishing Oy:n kustantamana ja sitä saa ostaa kirjakaupoista ja Editan verkkokaupasta www.edita.fi/netmarket . Suositus julkaistaan myöhemmin sähköisessä muodossa osoitteessa www.ravitsemusneuvottelukunta.fi

Lisätietoja: Outi Nuutinen, p. 040 355 2787, Ulla Siljamäki-Ojansuu, p. 050 528 3178, Ritva Mikkonen, p. 03 31166972 ja pääsihteeri Raija Kara p. 050 409 9860.

 

 

Tiedote 21.4.2010

Valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittelee nestemäisten maitovalmisteiden ja levitettävien ravintorasvojen D-vitamiinitäydennyksen kaksinkertaistamista

 

D-vitamiinin keskimääräinen saanti Suomessa on selvästi alle suositusten kaikissa ikäryhmissä. Erityisesti riskiryhminä voidaan pitää lapsia, teini-ikäisiä tyttöjä sekä vanhuksia. Saantia on jossain määrin parantanut v. 2003 aloitettu D-vitamiinin lisääminen nestemäisiin maitovalmisteisiin ja ravintorasvojen D-vitamiinitason nostaminen. Tilanteen edelleen parantamiseksi valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittelee, että nestemäisiin maitovalmisteisiin eli maitoihin, piimiin, viileihin ja jogurtteihin lisättävän D-vitamiinin määrä nostettaisiin 1 mikrogrammaan/100 ml nykyisen 0,5 mikrogramman sijasta. Levitettävien ravintorasvojen, voita lukuun ottamatta, D-vitamiinipitoisuus tulisi nostaa 20 mikrogrammaan/ 100 g eli kaksinkertaiseksi nykyiseen verrattuna. Lisäksi tietyille väestöryhmille suositeltavien D-vitamiinivalmisteiden käyttösuositukset tulisi uudistaa ja niistä tiedottamista tehostaa terveydenhuollossa. Mm. näihin toimenpide-ehdotuksiin päätyi VRN:n työryhmä, joka pohti keinoja väestön D-vitamiinin saantitilanteen parantamiseksi.

Työryhmälle oli annettu tehtäväksi myös arvioida nykyisten suositusten riittävyyttä, mutta sitä ei katsottu ajankohtaiseksi yhtä poikkeusta lukuunottamatta, koska pohjoismaisia ravitsemussuosituksia uusitaan parhaillaan ja D-vitamiini on pohjoismaisessa asiantuntijatyöryhmässä otettu erityistarkastelun kohteeksi. Uudet pohjoismaiset suositukset ilmestyvät v. 2012. ”Maailmalla D-vitamiinin ihanteellisesta saantitasosta on liikkeellä erittäin vaihtelevia arvioita, joten katsoimme, että VRN:n työryhmän asiantuntemus ei riittänyt suositusten muuttamiseen suuntaan tai toiseen. Ainoa muutos, joka tehtiin, oli uusiin ikääntyneiden ravitsemussuosituksiin tullut suositus 20 mikrogramman D-vitamiinilisän käytöstä yli 60-vuotiailla ”, toteaa dosentti Christel Lamberg-Allardt, joka oli VRN:n työryhmän puheenjohtaja ja toimii myös pohjoismaisia suosituksia valmistelevan asiantuntijaryhmän erityisesti D-vitamiinia pohtivassa ryhmässä.

”Ongelmamme on tällä hetkellä se, että nykyisetkään suositukset eivät toteudu. Tärkeintä oli löytää keinoja, joilla saantiin voitaisiin vaikuttaa koko väestössä niin, että nekin, jotka eivät ole erityisen kiinnostuneita ravinnostaan, voisivat turvata D-vitamiinin saantinsa. Mikäli nyt ehdotetut täydentämistoimenpiteet toteutuvat, pienenee suositusta vähemmän D-vitamiinia saavien osuus väestössä merkittävästi” jatkaa Christel Lamberg-Allardt.

D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, jota on luonnostaan varsin harvoissa elintarvikkeissa. Auringonvalon ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta ihossa syntyy D-vitamiinia. Meillä aurinko paistaa riittävästi vain kesäkuukausina, joten ravinnosta saatavalla D-vitamiinilla on suomalaisille suuri merkitys. D-vitamiinin puute johtaa lapsilla riisitautiin ja aikuisilla osteomalasiaan, luun pehmenemistautiin. Heikentynyt D-vitamiinitilanne lisää luunmurtumien riskiä. D-vitamiinin puute vähentää luun mineraalitiheyttä ja lisää kaatumisriskiä, joka voi johtua sekä lihasvoiman heikentymisestä että tasapaino-ongelmista. Heikenty-neen D-vitamiinitilanteen ja monen muun taudin ja tautitilan esiintyvyyden, kuten immuunivasteen, diabeteksen tyyppi 1 ja 2, sydän- ja verisuonitautien, multippelin skleroosin sekä eturauhas- ja paksusuolensyövän välillä on löydetty yhteyksiä lähinnä läpileikkaus- ja seurantatutkimuksissa, Riittävästi tutkittua tietoa siitä, onko näillä taudeilla ja D-vitamiinilla syy-yhteyttä ja millaiset D-vitamiinisaantitasot olisivat optimaalisia tautien ehkäisemiseksi, ei kuitenkaan vielä ole saatavilla.

Työryhmän raportti löytyy tästä

Lisätietoja: Christel Lamberg-Allardt puh. 040 576 9500, christel.lamberg-allardt@helsinki.fi pääsihteeri Raija Kara puh. 050 409 9860, raija.kara@evira.fi

 

Tiedote 30.3.2010

Uudet ravitsemussuositukset ikääntyneille painottavat hyvän ravitsemustilan merkitystä ikääntyneen hyvinvoinnille ja toimintakyvylle

 

Valtion ravitsemusneuvottelukunta on täydentänyt kansallisia ravitsemussuosituksia uusilla ravitsemussuosituksilla, jotka on suunnattu ikääntyneiden ihmisten tarpeisiin. Suositusten tavoitteena on selkeyttää iäkkäiden ihmisten eri elämänvaiheessa ravitsemukseen liittyviä keskinäisiä eroja ja ravitsemushoidon tavoitteita. Lisäksi tavoitteena on yhdenmukaistaa hyvät käytännöt ja lisätä tietoa ikääntyneiden ravitsemuksen erityispiirteistä. Suosituksia tulee toteuttaa kotihoidossa, vanhainkodeissa, sairaaloissa ja koko terveydenhuollossa niin yksityis- kuin kuntasektoreillakin. Suosituksen valmisteli ikääntyneiden ravitsemukseen perehtynyt asiantuntijaryhmä. Kirjoitustyöstä vastasi ETT Merja Suominen.

”Hyvä ravitsemus on tärkeä tekijä terveyden ja hyvinvoinnin kannalta läpi elämän. Ikääntyneen ravitsemus ei keskeisissä asioissa poikkea työikäisten ravitsemuksellisista tarpeista varsinkaan ikääntymisen varhaisessa vaiheessa. Ravitsemustila kuitenkin usein heikkenee iän ja sairauksien seurauksena, jolloin arviointiin perustuvan ravitsemushoidon merkitys toimintakyvyn ja elämänlaadun ylläpitämiseksi korostuu”, kuvailee ETT, projektijohtaja Merja Suominen.

”Ravitsemusongelmat johtavat iäkkäillä ihmisillä usein laihtumiseen, toimintakyvyn heikkenemiseen,
iho-ongelmiin ja tulehduskierteeseen. Sairauksista toipuminen hidastuu tai estyy kokonaan, sairaalassaoloajat pitenevät, hoitojen teho huononee ja terveydenhuollon kustannukset lisääntyvät. Hoitamaton virheravitsemus lisää myös ennenaikaisen kuoleman riskiä. Ruokailun tukeminen, ravitsemushoidon toteuttaminen ja riittävän D-vitamiinilisän käyttö sekä kotona että pitkäaikaishoidossa kuuluvat jokaisen ikääntyneen oikeuksiin ja hyvään elämään ”, korostaa geriatrian dosentti Harriet Finne-Soveri.

Ravitsemustila, ruokailu ja ravinnonsaanti ovat kiinteästi yhteydessä ikääntyneiden ihmisten terveydentilaan ja toimintakykyyn. Suosituksissa otetaan huomioon ikääntyneiden erityistilanteet sairauksien ja kuntoutumisen yhteydessä ruokapalveluissa ja ravitsemushoidon toteuttamisessa. Ravitsemustila tulisi arvioida terveys-, hoiva- ja tukipalveluissa painoa seuraamalla ja käyttämällä ravitsemustilan arviointiin kehitettyjä menetelmiä. Ravitsemusongelmiin tulee puuttua suunnitelmallisesti mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tehostettua ravitsemushoitoa toteutetaan silloin, kun ravitsemustila on heikentynyt, paino laskenut tai syödyn ruoan määrä on vähäinen.

Ikääntyneiden mahdollisuus ulkoiluun, lihaskunnon ylläpitoon ja liikuntaan turvataan. Liikunnan avulla osaltaan ylläpidetään hyvää elämänlaatua, mielenterveyttä ja hyvinvointia.

Uusissa suosituksissa painotetaan moniammatillista yhteistyötä eri henkilöstöryhmien välillä, jotta hyvän ravitsemuksen ja ravitsemushoidon merkitys ikääntyneen hyvinvoinnille ymmärrettäisiin ja sitä pyrittäisiin tukemaan kaikilla tahoilla. Ravitsemushoidon toteuttamiseen ja ruokailutilanteen käytännön järjestämiseen annetaan ohjeita ruokailun ajoittamisesta, ruokailuympäristöstä, välipaloista ja aterioiden ravintosisällöstä.

Uudet suositukset julkaistaan Edita Publishing Oy:n kustantamina. Niitä saa ostaa kirjakaupoista ja Editan verkkokaupasta . Suositukset julkaistaan myöhemmin myös sähköisenä versiona osoitteessa www.ravitsemusneuvottelukunta.fi .

Lisätietoja: Projektijohtaja Merja Suominen 050 308 1990, dosentti Harriet Finne-Soveri 020 610 7299,
pääsihteeri Raija Kara 050 409 9860