Tuotantoeläintilojen kasvu vaikuttaa talouteen ja eläintautiriskeihin

30.10.2015

<p>Tuotantoeläintilojen keskikoko on kasvanut ja tilojen määrä vähentynyt. Rakennekehityksen on arvioitu jatkuvan myös tulevaisuudessa. Eläintilojen kasvu tuo mukanaan taloudellista hyötyä, sillä se muun muassa alentaa yksikkötuotantokustannuksia. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) riskinarviointiraportti selvittää myös eläintautiriskien hallinnan haasteita.</p>

Tutkimuksessa on tarkasteltu herkästi leviävän suu- ja sorkkataudin, sikaeläinten afrikkalaisen sikaruton ja märehtijöihin tarttuvan sinikielitaudin leviämisriskiä ja niiden taloudellisista vaikutuksista Suomessa.Taudit ovat vaarallisia, helposti leviäviä eläintauteja, joita ei vielä esiinny Suomessa. Muuttuneen lähialueiden eläintautitilanteen vuoksi ne uhkaavat tarttua myös suomalaisiin sikoihin, nautoihin, lampaisiin ja vuohiin.

Tilakokojen kasvusta hyötyä ja harmia

Tilakoon kasvusta on taloudellista hyötyä, sillä isommilla maito- ja sikatiloilla on arvioitu olevan pienemmät yksikkötuotantokustannukset. Myös sikatilojen erikoistuminen ja tilojen välinen työnjako tuo taloudellista hyötyä.

Taloudellista tappiota sen sijaan aiheuttaa tautien hävitys. Riskinarvioinnin mukaan suu- ja sorkkataudin sekä afrikkalaisen sikaruton hävittämiskustannukset voivat nousta, koska tilat ovat tulevaisuudessa suurempia ja verkottuneempia.

”Tärkeä keino pienentää tautien leviämisriskiä ja niiden aiheuttamia kustannuksia on tehostaa eläinkuljetuksia ja vähentää kontakteja tilojen välillä. Merkittävästi leviämisriskiin vaikuttaa, millaisiksi eläinkuljetukset tilojen välillä kehittyvät ja lisääntyvätkö ne, kun eläintuotantotilojen koko kasvaa”, sanoo erikoistutkija, FT Tapani Lyytikäinen Eviran riskinarvioinnin tutkimusyksiköstä.

Suu- ja sorkkataudin sekä afrikkalaisen sikaruton aiheuttamia tappioita nostaa myös se, että taudit vaikuttavat ulkomaankauppaan.

”Sika- ja maitosektori voivat kärsiä kymmenien miljoonien eurojen tappiot, jos liha- ja maitotuotevienti estyvät taudin vuoksi. Riskeistä huolimatta esimerkiksi maitotilojen yksikkötuotantokustannuksia voidaan pienentää tilakokoa kasvattamalla, kunhan riskinhallintaan panostetaan riittävästi”, toteaa professori Jarkko Niemi Luonnonvarakeskuksesta. 

Isommilla tuotantotiloilla parempi tautisuojaus

”Suurilla tiloilla on tutkimuksen mukaan parempi tautisuojaus kuin pienillä. Kehityksen myötä pienten tilojen määrä vähenee ja samalla tautisuojaus keskimäärin paranee. Kyselytutkimuksemme mukaan tautisuojaus on parempi myös tiloilla, joilla aiotaan jatkaa tuotantoa vielä pitkään”, sanoo Lyytikäinen.

Suu- ja sorkkataudilla on suurin leviämismahdollisuus, sillä sen todennäköisyys levitä ja epidemian koko ovat suuremmat kuin afrikkalaista sikaruton ja sinikielitaudin. Koska suu- ja sorkkataudin leviämisreitit ovat tutkituista taudeista moninaisimmat, vaikuttaa rakennemuutos sen leviämisriskiin eniten.

Rakennemuutos vaikuttaa afrikkalaiseen sikaruttoon ja sinikielitautiin vähemmän, koska niiden leviämisriski on vähäinen. Lampaiden ja vuohien merkitys tutkittujen tautien levittäjänä Suomessa on tulosten mukaan pieni.

Lue riskinarviointiraportti kokonaisuudessaan, tiivistelmä on suomeksi:
The effects of structural change in agriculture on the spread of animal disease in Finland.

Lisätietoja:
professori Jarkko Niemi, Luke, p. 040 358 0487
erikoistutkija, jaostopäällikkö Tapani Lyytikäinen, Evira, p. 0400 614 380

 

Aihealueet: