Hirvieläinten näivetystauti (CWD)

Hirvieläinten näivetystauti CWD (chronic wasting disease) on prionitauti, joka kuuluu samaan aivotautien ryhmään kuin hullun lehmän tauti BSE ja lampaan scrapie. Näiden TSE-tautien (transmissible spongiform encephalopathy, tarttuva sienimäinen aivosairaus) aiheuttajina ovat prionit. 

Tautia on esiintynyt jo vuosikymmenien ajan USA:ssa ja Kanadassa sekä peuratarhoilla että luonnonvaraisissa hirvieläimissä. Lisäksi sitä on todettu Etelä-Koreassa, silloinkin Pohjois-Amerikasta tuoduissa hirvieläimissä. Vuonna 2016 todettiin Norjassa Euroopan ensimmäiset CWD-tapaukset. Ensimmäinen löydös oli huhtikuussa villistä tunturipeurasta (Rangifer tarandus tarandus).  Toukokuussa ja kesäkuussa CWD todettiin hirvestä (Alces alces). Tunturipeuran tapaus oli Bergenin seudulla ja hirvitapaukset lähellä Trondheimia. Tartuntojen alkuperästä ei vielä ole tietoa.

CWD on hitaasti etenevä, progressiivinen sairaus. Koska inkubaatioaika on pitkä (yleensä >15 kk), oireita esiintyy vasta aikuisilla eläimillä. Tyypillisiä oireita ovat voimakas laihtuminen ja kuihtuminen, vetäytyminen laumasta, kontaktien välttely ja apeus, pään riiputtaminen, ”tyhjä katse”, toistuvat pakkoliikkeet, hermostuneisuus, kuolaaminen, hampaiden kiristely, runsas juominen ja virtsaaminen, vapina ja ataksia. Tauti johtaa aina eläimen kuolemaan.

Kaikki keskushermosto-oireiset tai näivettyneet, yli 12 kk ikäiset porot ja muut hirvieläimet tulee tutkia CWD:n varalta. Diagnoosi tehdään kuolleen tai lopetetun eläimen aivoista ja imusolmukkeista. Käytännössä näytteeksi voi lähettää eläimen pään, josta otetaan CWD-näytteeksi aivorunkoa obexin alueelta ja molemmat mediaaliset retropharyngeaali -imusolmukkeet. Eläintä lopetettaessa tulee mahdollisuuksien mukaan välttää aivojen takaosaa vahingoittavia menetelmiä.

Obex ja mediaaliset retropharyngeaali-imusolmukkeet tutkitaan kahdella menetelmällä TSE:n varalta. Näyttet tutkitaan IDEXX HerdChek ELISA-testillä ja Prionics®-Check Western- testillä.

CWD-prionin syntymekanismia ei tunneta. Tauti leviää horisontaalisesti eläimestä toiseen. Prionia on löydetty keskushermoston lisäksi tonsilloista ja suoliliepeen imusolmukkeista, ja sitä voi myös esiintyä sairaan eläimen kuolassa ja ulosteessa. Prioni on kestävä ja se säilyy pitkään ympäristössä. Sairastuvuus on suurinta tarhaoloissa, missä eläintiheys on suuri ja eläinten väliset kontaktit ovat jatkuvia. Myös vertikaalinen tartunta on mahdollinen. Tiettävästi tauti ei tartu ihmiseen eikä kotieläimiin. 

Tauti voi tarttua kaikkiin hirvieläimiin. Pohjois-Amerikassa eniten tapauksia on todettu valkohäntäkauriissa (entinen valkohäntäpeura, Odocoileus virginianus), mustahäntäkauriissa (Odocoileus hemionus) ja Kalliovuorten isokauriissa (Cervus elaphus nelsoni). Edellä mainituista vain valkohäntäkaurista on Suomessa.

Eläimillä esiintyvien TSE-tautien ehkäiseminen ja valvonta ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston määräämä velvollisuus EU-maissa (asetus 999/2001). CWD kuuluu Eviran eläintautien seurantaohjelmaan. Taudin esiintymistä on seurattu vuodesta 2003 alkaen. Vuosina 2003-2015 poroja tutkittiin CWD:n varalta 1406 kpl, hirviä 149 kpl ja valkohäntäkauriita 643 kpl. Muita hirvieläimiä (metsäkauris, täpläkauris) tutkitaan vuosittain 5-10 kpl. CWD:tä ei ole koskaan todettu Suomessa.

Varpu Hirvelä-Koski, Minna Nylund ja Sirkka-Liisa Korpenfelt

Oireellisten ja kuolleena löydettyjen aikuisten hirvieläinten päät tulee lähettää Eviraan, ellei kuolinsyy ole muutoin selvä. Näytteet lähetetään Matkahuollon kautta. Evira maksaa kuljetuksen. Osoite on: Evira, Matkahuolto, Oulu.

Lisätietoja:
Erikoistutkijat Minna Nylund (040 489 3393) ja Sirkka-Liisa Korpenfelt (050 351 0308)