Lehmien umpeenpano – muistathan hallitun mikrobilääkkeiden käytön

Lypsylehmien umpeenpanon hoitokäytännöt ovat viime aikoina herättäneet keskustelua: milloin laitetaan umpeenpanotuubit koko karjalle ja milloin on käytettävä muuta kuin penisilliiniä sisältävää tuubia. Eläinlääkärin tulee noudattaa lääkityspäätöstä tehdessään ja lääkettä valitessaan voimassa olevaa lainsäädäntöä ja mikrobilääkkeiden käyttösuosituksia.

Umpeenpanohoidon tulisi perustua maitonäytteisiin ja niiden bakteriologiseen tutkimukseen. Mikrobilääkettä sisältäviä umpeenpanovalmisteita suositellaan käytettäväksi ainoastaan ns. riskilehmillä. Näitä ovat:

  • lypsykauden aikana oireilevan utaretulehduksen sairastaneet ja sen vuoksi hoidetut lehmät
  • lehmät, joilla solut > 200 000/ml lypsykauden lopussa jo ennen umpeutuksen aloittamista, ja/tai solut > 200 000/ml useamman kerran lypsykauden aikana. Osalla näistä lehmistä on jo lypsykauden aikana tutkittu maitonäyte ja bakteeri todettu, mutta lehmää ei ole hoidettu lypsykauden aikana.

Mikrobilääke valitaan karjasta ja lehmästä tehtyjen maitonäytetulosten perusteella, mutta pääsääntönä suositellaan penisilliinipohjaisen umpeenpanovalmisteen käyttöä. Kloksasilliinia käytetään vain silloin, kun lehmällä on todettu penisilliiniresistentti S.aureus tai KNS.

Vedintulppia (vismuttisubnitraatti) voidaan käyttää esimerkiksi terveillä, herkästi valuttelevilla ja suuresta maidosta umpeutettavilla lehmillä (maitoa yli 15–20 kg jätettäessä umpeen). Vedintulpilla varmistetaan vedinkanavan sulkeutuminen heti viimeisen lypsyn jälkeen. Niitä voidaan käyttää myös yllämainituilla riskilehmillä mikrobilääkkeitä sisältävien umpeenpanotuubien lisäksi. Hyvä hygienia on tärkeää, kun vedintulppia laitetaan!

Yksittäisellä tilalla voi utaretulehdusongelman hallitsemiseksi ottaa määräajaksi käyttöön karjan kaikkien lehmien hoitamisen mikrobilääkkeitä sisältävillä umpeenpanovalmisteilla. Tämä ei ainoana toimenpiteenä riitä, vaan lisäksi tulee tehdä muita utareterveyttä parantavia toimenpiteitä. Käytännöstä voi olla apua taudinpurkaustilanteissa, jossa utaretulehdusten aiheuttajina ovat tartunnalliset mastiittipatogeenit, kuten Streptococcus agalactiae tai Staphylococcus aureus. Käytäntöä jatketaan, kunnes karjan kaikki lehmät on hoidettu umpeenpanotuubein kerran. Hoidon tehokkuus (bakteriologinen paraneminen) tulee tarkistaa etenkin Str. agalactiae ja S. aureus - lehmiltä poikimisen jälkeen. Utareterveystilanne arvioidaan vuosittain. Kun tilanne on saatu hallintaan, kaikkien lehmien umpeenpanosta mikrobilääkkeitä käyttäen luovutaan ja siirrytään vain riskilehmien umpeenpanolääkityksiin.

Umpeenpano-ohjeistus: eläinlääkärit Päivi Rajala-Schultz ja Heli Simojoki, HYELTDK kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osasto

Lue lisää:

Mikrobilääkkeiden käyttösuositukset eläinten tärkeimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin (pdf)

Lisätietoja:

Ylitarkastaja Miia Kontturi, p. 050 501 8149