Lintuklamydia voi tarttua linnusta ihmiseen

Talviaikaan ruokintapaikkojen läheisyydestä kuolleena löytyneistä linnuista todetaan Suomessa vuosittain muutamia lintuklamydiainfektioita. Lintuklamydian eli psittakoosin aiheuttaa villeissä ja kesylinnuissa esiintyvä solunsisäinen bakteeri Chlamydophila psittaci. Taudin vakavuus voi vaihdella linnuissa vakavasta yleistulehduksesta hyvin lievään. Osa tartunnan saaneista linnuista voi olla oireettomia taudinkantajia. Bakteerista on olemassa monia, hyvinkin isäntäspesifisiä kantoja, jotka kohdelajissaan eivät yleensä aiheuta kuolleisuutta, mutta voivat sairastuttaa toisen lajin.

Chlamydophila psittaci voi tarttua linnusta ihmiseen ja pahimmillaan aiheuttaa vakavan keuhkokuumeen. Ihmisten välillä tartuntoja ei juuri tapahdu. Tavallinen lintujen piharuokinta ei vielä aiheuta mainittavaa tartuntariskiä, mutta läheinen ja pitempiaikainen lintukontakti, kuten tartuntaa kantavan linnun hoitaminen sisätiloissa, altistaa bakteerille. Tyypillisimmin ihmistartunta saadaan hengityksen kautta linnun ulosteiden tai hengitysteistä tulleiden eritteiden muodostamista aerosoleista.

Eviran aineistossa lintuklamydiaa on todettu useimmin talitiaisissa ja keltasirkuissa, myös harakoissa on todettu useampi tartunta. Yksittäisiä tapauksia on todettu sinitiaisessa, pyrstötiaisessa, viherpeipossa ja närhessä. Tapauksia on vuosien varrella löydetty sen verran monelta suunnalta, että voitaneen sanoa lintuklamydiaa esiintyvän koko maassa.