Kelpoisuus eläinten keinolliseen lisäämiseen

Kotieläintuotantoon käytettävien eläinten keinollinen lisääminen on aiemmin ollut pääosin luvanvaraista. 1.5.2014 eläinsuojelulakiin lisättiin säännös eläinten keinollista lisäämistä harjoittavien pätevyydestä, jolloin keinollisen lisäämisen harjoittamisen luvanvaraisuudesta luovuttiin. Henkilöt, joilla on tällöin voimassa ollut, kotieläinjalostuslain tai hevostalouslain nojalla myönnetty lupa keinollisen lisäämisen harjoittamiseen, ovat oikeutettuja tekemään jatkossakin myönnetyn luvan mukaista eläinten keinollista lisäämistä.

Kelpoisuusvaatimukset eläinten keinolliseen lisäämiseen 1.5.2014 lähtien

Nautoja, sikoja, lampaita, vuohia ja hevoseläimiä saa keinosiementää eläinlääkäri tai henkilö, joka on suorittanut kyseisen eläinlajin osalta keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon, kuten seminologin ammattitutkinnon. Seminologitutkinto antoi aiemmin pätevyyden nautojen ja sikojen keinosiementämiseen. Tutkintouudistuksen myötä kelpoisuus on eläinlajikohtainen, ja sen voi saada nautojen, sikojen, lampaiden ja/tai vuohien keinosiementämiseen. Uudistetut tutkinnon perusteet tulivat voimaan 1.9.2014.

Naudoille ja hevoseläimille tehtävää alkionsiirtoa saa tehdä eläinlääkäri tai henkilö, joka on suorittanut keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon sekä kyseisen eläinlajin osalta siihen liittyvän alkionsiirron ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon osan. Esimerkiksi seminologin tutkintoon on mahdollista liittää valinnaisena tutkinnon osana alkionsiirto.

Kettuja ja suomensupia saa keinosiementää eläinlääkäri tai henkilö, joka on suorittanut kyseisen eläinlajin osalta keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon, eli esimerkiksi maatalouden perustutkinnon (turkistuotannon osaamisala) tai tarhaajamestarin erikoisammattitutkinnon.

Eläimen haltijan hallussa olevan (ns. kotitilasiemennys) naudan, sian, lampaan, vuohen, ketun ja suomensupin saa keinosiementää eläimen haltija ja tämän palveluksessa oleva, jos siementäjä on suorittanut kyseisen eläinlajin keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon osan. Keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävä tutkinnon osa sisältyy esimerkiksi tuotantoeläinten hoidon ja hyvinvoinnin ammattitutkinnon perusteisiin, jotka tulivat voimaan 1.6.2014. Turkiseläinten osalta keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävä tutkinnon osa sisältyy myös maatalouden perustutkinnon (turkistuotannon osaamisala) ja tarhaajamestarin erikoisammattitutkinnon perusteisiin.

Hevoseläimen saa siementää sperman keräysasemalla ja sperman vastaanottoasemalla eläinlääkärin valvonnassa ja vastuulla henkilö, joka on suorittanut hevosten keinosiementämiseen pätevöittävän koulutuksen (ns. siittola-avustaja). Sperman vastaanottoasemalla tarkoitetaan paikkaa, jonne kootaan tammoja keinosiemennystä varten ja jossa siemennys tapahtuu eläinlääkärin valvonnassa ja vastuulla. Nykyisessä eläintautilaissa ei ole säädetty sperman vastaanottoasemien luvanvaraisuudesta. Siittola-avustaja saa siementää tammoja vain sillä asemalla, jolla työskentelee, ei kotitalleilla. Siittola-avustajakoulutusta tarjoaa jatkossakin mm. Luonnonvarakeskus Luke (ent. maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT).

Keinollista lisäämistä koskevat tutkinnot (muut kuin eläinlääkärin tutkinto) ja tutkinnon osat vahvistaa Opetushallitus. Lisätietoa järjestettävästä koulutuksesta löytyy Opetushallituksen internetsivujen kautta, tai ottamalla suoraan yhteyttä alan koulutusta järjestäviin oppilaitoksiin.

Ulkomailla hankitun ammattipätevyyden tuottamasta oikeudesta toimia eläinten keinosiementämiseen tai alkionsiirtoon liittyvissä tehtävissä Suomessa päättää Evira. Asiaan sovelletaan ammattipätevyyden tunnustamisesta annettua lakia 1384/2015.

 

Lisää aiheesta palvelussamme

Lisää aiheesta muualla verkossa