Epäilyyn perustuvat eläinsuojelutarkastukset 2012

Epäily eläinsuojelusäännösten vastaisesta eläintenpidosta johti yli viiteen tuhanteen tarkastuskäyntiin vuonna 2012. Vaikka hieman viime vuosia suurempi osuus kohteista selvisi tarkastuksesta puhtain paperein, tarvittiin silti yli kahdella tuhannella tarkastuksella viranomaistoimenpiteitä.

Epäilyyn perustuvat eläinsuojelutarkastukset ovat tärkeä osa eläinsuojelun kokonaisvalvontaa

Tuotantoeläinten pitoa valvotaan useiden erilaisten säännöllisesti tehtävien tarkastusten yhteydessä, samoin kuin ammattimaista tai muutoin laajassa mittakaavassa tapahtuvaa harrastuseläinten pitoa. Säännöllinen valvonta ei kuitenkaan ole riittävän kattavaa tuodakseen esille kaikkia kohteita, joiden eläintenpidossa on puutteita. Epäilyyn perustuvat eläinsuojelutarkastukset ovat myös ainoa keino valvoa tarvittaessa yksityishenkilöiden harrastus- ja lemmikkieläinten pitoa. Eläinsuojelutarkastus voidaankin tehdä aina, jos viranomaisen tietoon tulee epäilys eläinsuojelusäännösten vastaisesta menettelystä. Onkin tärkeää, että viranomaisten tietoon tuodaan kaikki tapaukset, joissa epäillään eläimiä kohdeltavan eläinsuojelusäännösten vastaisesti.

Lisääntyneet valvontaresurssit näkyvät tehtyjen tarkastusten määrässä

Epäilyyn perustuvien eläinsuojelutarkastusten määrä on noussut viime vuosina. Ennen kuin valvontaeläinlääkärien palkkaamisen mahdollistanut uusi eläinlääkintähuoltolaki vuoden 2009 lopussa tuli voimaan, tehtiin epäilyyn perustuvia eläinsuojelutarkastuskäyntejä vuosittain noin 2 500. Lain voimaan tuloa seuranneen kahden vuoden aikana tarkastuskäyntien määrä nousi jo yli neljään tuhanteen. Vuonna 2012 virkaeläinlääkärit raportoivat noin 5 100 tarkastuskäyntiä, joilla valvottiin tuotanto- ja lemmikkieläinten hoitoa ja pito-olosuhteita. Luvuista puuttuvat poliisin ja kuntien terveystarkastajien yksinään tekemät eläinsuojelutarkastukset, joista Eviralla ei ole lukumäärätietoa.

Lisääntyneistä tarkastusmääristä huolimatta tarkastuksilla havaittujen laiminlyöntien suhteellinen osuus ei ole merkittävästi laskenut. Keskimäärin noin joka toinen epäilyyn perustuva eläinsuojelutarkastus on viime vuosina johtanut viranomaistoimenpiteisiin, vuonna 2012 tällaisten tarkastusten osuus oli 42 prosenttia.

Viranomaistoimenpiteet koostuvat eläimen omistajalle annettavista kielloista ja määräyksistä, sekä vakavammissa tapauksissa viranomaisen suorittamista kiiretoimenpiteistä. Eläinsuojelulain mukaisia kieltoja tai määräyksiä annettiin 33 prosentilla tarkastuskäynneistä. Kun eläinten olosuhteissa tai hoidossa havaitaan laiminlyöntejä, eläinten omistaja tai haltija määrätään korjaamaan puutteet määräajassa. Jos kyse on eläimen käsittelyyn liittyvästä laiminlyönnistä, eläimen omistajalle tai haltijalle annetaan kielto jatkaa eläinsuojelusäädösten vastaista menettelyä. Näiden toimenpiteiden tarkoituksena on saattaa eläinten olosuhteet, hoito ja käsittely lain edellyttämälle vähimmäistasolle.

Vakavia laiminlyöntejä, joiden johdosta viranomaiset ryhtyivät välittömästi tehtäviin toimenpiteisiin eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi, havaittiin noin 460 tapauksessa eli 9 prosentilla tarkastuskäynneistä. Tällaisina kiireellisinä toimenpiteinä isommille eläimille tai eläinmäärille järjestetään useimmiten ensiapuna ruokaa ja vettä sekä hoitaja paikan päälle, pienemmät eläimet toimitetaan hoidettavaksi muualle. Mikäli eläinten hoidon järjestäminen ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista, ne voidaan myydä tai lopettaa.

Tarkastusten kohteena useimmiten koirat, naudat tai hevoset

Tuloksia voidaan tarkastella myös eläinlajeittain. Jos pitopaikassa on useita tarkastuksen kohteena olevia eläinlajeja, yksi tarkastuskäynti raportoituu vastaavasti useampana erillisenä tarkastuksena. Näin ollen eläinlajeittain laskettu tarkastusmäärä on suurempi kuin tarkastuskäyntien perusteella laskettu. Tarkastusten määrässä näkyy selvä nousu myös eläinlajeittain tarkasteltuna. Vuonna 2009 tarkastuksia raportoitiin eläinlajeittain noin 3 200, kun vuonna 2012 määrä oli jo reilusti yli 6 300.
Tarkastusmäärät nousivat sekä lemmikkieläimillä että tuotantoeläimillä. Myös harrastuseläiminä pidettävät isot eläimet, kuten hevoset, on laskettu tässä yhteydessä tuotantoeläimiksi. Eläinlajikohtaisesti raportoiduista tarkastuksista yli 2 900 tarkastuksen kohteena oli tuotantoeläimiä ja runsaan 2 600 lemmikkejä. Lopuissa noin 800 tapauksessa pitopaikan eläinlajia ei ollut raportoitu, mutta nämäkin tarkastukset ovat kohdistuneet pääasiassa lemmikkieläimiin sekä pieniin hevostalleihin. Tähän ryhmään kuuluvat myös harvinaisemmat tarkastuskohteet, kuten eläintarhat ja -näyttelyt tai sirkukset, joita ei voida luokitella tuotanto- tai lemmikkieläimiin.

Edellisvuosien tapaan lemmikkieläinkohteissa tarkastukset koostuivat pääosin koirien, kissojen ja kanien sekä erilaisten jyrsijöiden tarkastuksista, kun taas tuotantoeläinkohteissa tarkastuksen kohteina olivat useimmiten naudat, hevoseläimet ja lampaat. Myös sikoja, vuohia, kanoja ja muuta siipikarjaa tarkastettiin merkittäviä määriä.

Tuotantoeläinkohteisiin kohdistuvien toimenpiteiden osuus on pysynyt lähes muuttumattomana useiden vuosien ajan, vaikka tarkastusmäärät ovat kohonneet jatkuvasti. Vuonna 2012 kieltoja tai määräyksiä annettiin 45 prosentille tarkastetuista tuotantoeläintiloista, täsmälleen saman verran kuin muutamana edellisenäkin vuotena. Kiireellisiin toimenpiteisiin päädyttiin aavistuksen aiempia vuosia harvemmassa (4 %) tuotantoeläinkohteessa. Lemmikkieläinkohteista 25 prosentille annettiin määräys korjata havaitut puutteet määräajassa, mikä on hieman vähemmän kuin aiempina vuosina. Kiiretoimenpiteiden määrässä palattiin muutaman paremman vuoden jälkeen taas lähelle aiempien vuosien tasoa (11 %).

Tarkastajina monia eri tahoja

Epäilyyn perustuvan eläinsuojelutarkastuksen voi tehdä läänin- tai kunnaneläinlääkäri, poliisi tai kunnan terveystarkastaja. Muualla kuin kotirauhan piirissä voi eläinsuojelutarkastuksen tehdä myös aluehallintoviraston valtuuttama eläinsuojeluvalvoja. Kunnissa ja kuntayhtymissä työskentelee tällä hetkellä jo yli neljäkymmentä valvontaan keskittyvää virkaeläinlääkäriä eli niin sanottua valvontaeläinlääkäriä, joiden ansiosta eläinsuojeluvalvonta on ollut mahdollista erottaa kunnaneläinlääkäreiden muista tehtävistä. Valtion varoin palkatut valvontaeläinlääkärit ovat myös lisänneet selvästi kuntien resursseja tarkastaa kohteita, joiden eläintenpidon epäillään olevan eläinsuojelulainsäädännön vastaista. Valvontaeläinlääkärien ja muiden kunnaneläinlääkärien lisäksi myös läänineläinlääkärit ovat tehneet paljon erityisesti vaativimpia tarkastuksia.