Afrikkalainen hevosrutto

Afrikkalainen hevosrutto (African Horse Sickness, AHS) on orbi-viruksen aiheuttama hevoseläinten sairaus. Tartunta on aina vektorivälitteinen. Yleisin välittäjä on Culicoides – sukuun kuuluva polttiainen (etenkin C. imicola tai C. bolitinos). Tauti aiheuttaa tavallisimmin keuhko – tai sydänoireita tai lievempioireista hevosruttokuumeetta. Vasta-aineita on todettu myös koirissa ja kameleissa. Afrikkalaista hevosruttoa ei ole esiintynyt Suomessa.

Afrikkalainen hevosrutto ei tartu ihmiseen.

Oireet

Afrikkalaisen hevosruton oireet vaihtelevat suuresti viruskannan mukaan. Perakuutissa keuhkomuodossa kuume ja nopeasti pahenevat hegitysvaikeudet johtavat kuolemaan muutamassa tunnissa oireiden alkamisesta. Lievemmissä tautimuodoissa kuume ja päänalueen turvotukset ovat tyypillisiä, usein tavataan myös pistemäisiä verenvuotoja silmän sidekalvolla ja kielen alla.

Taudin määritys

Hevosruton taudinmääritys perustuu viruksen, sen osien tai perimäaineksen osoittamiseen sekä vasta-aineiden toteamiseen. Viruksen tavanomaisen esiintymisalueen ulkopuolella taudinmääritys perustuu viruksen osoitukseen elinnäytteistä.

Leviäminen

Ainakin kahden Culicoides-suvun polttiaislajin on todettu levittävän AHS-virusta. Afrikassa aasit ja seeprat ovat usein oireettomia viruksen kantajia ja tartunnan lähteitä.

Vastustaminen ja ennaltaehkäisy

Afrikkalainen hevosrutto on lakisääteisesti vastustettava, helposti leviävä eläintauti. Jos eläimen omistaja tai muu eläinlääkäri kuin virkaeläinlääkäri epäilee hevosessa afrikkalaista hevosruttoa, hänen on välittömästi ilmoitettava epäilystä virkaeläinlääkärille. Virkaeläinlääkärin tulee ryhtyä toimenpiteisiin diagnoosin varmentamiseksi ja tartunnan leviämisen estämiseksi. Helposti leviävien eläintautien ilmoittamisesta on säädetty maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 1346/95.

Jos tartunta on vahvistettu, tartuntapaikan ympärille perustettava suoja- ja valvontavyöhykkeet EU lainsäädännön mukaisesti (Neuvoston direktiivi 92/35/ETY). Toimenpiteistä tartunnan epäilyn tai todetun tartunnan yhteydessä on säädetty maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 13/EEO/96.

Jo puhjenneeseen tautiin ei ole hoitoa ja siksi sen varhainen toteaminen ja leviämisen tehokas estäminen on tärkeää. Alueilla, joilla tautia esiintyy, on taudin leviämistä ehkäisty hevosten rokotuksin, hevosten siirtorajoituksin sekä tautia levittävien hyönteisten torjunnan avulla. Culicoides – suvun polttiaisten leviäminen yhä pohjoisemmaksi voi laajentaa myös Afrikkalaisen hevosruton levinneisyyttä. Sairauteen ei ole tehokasta hoitoa.

Tärkein ennaltaehkäisykeino on varmistaa, ettei sairaita tai tartuntaa kantavia hevosia tuoda maahan.

Esiintyminen Suomessa ja muualla

Afrikkalaista hevosruttoa ei ole esiintynyt Suomessa. Tautia on endeemisenä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, mutta sairautta on todettu myös muun muassa Lähi-idässä, Espanjassa ja Portugalissa.