Astumatauti (dourine)

Astumatauti on siimaeläimiin kuuluvan Trypanosoma equiperdumin aiheuttama, hevosiin, aaseihin ja muihin kavioeläimiin tarttuva, leviämistapansa perusteella sukupuolitaudiksi katsottava sairaus. Astumatautia ei ole koskaan tavattu Suomessa.

Astumatauti ei tartu ihmiseen.

Oireet

Astumataudin oireet ja kesto vaihtelevat huomattavasti. Yleisimmät oireet ovat kuume, sukuelinalueen ja maitorauhasten turvotus, iholle ilmestyvät turvotusalueet, nivelten taipuminen eteenpäin, horjuminen, pään lihasten halvaantuminen, silmävauriot, anemia ja kuihtuminen. Tyypillinen oire on 3-7 päivää kestävät, 5-8 cm kokoiset, 1 cm paksuiset, koholla olevat turvotusalueet erityisesti kylkiluiden alueen iholla, mutta myös muualla kehossa.

Taudinkulussa vaihtelevat oireiden pahenemis-, vähenemis- ja uusiutumisjaksot. Tauti johtaa usein kuolemaan, mutta myös paraneminen on mahdollista. Myös oireeton taudinkantajuus on mahdollista. Kuolleisuus tautiin on n. 50 %. Aasit ja muulit ovat taudille vastustuskykyisempiä kuin hevoset.

Taudin määritys ja näytteenotto

Taudin varma diagnoosi edellyttää kliinisten oireiden lisäksi myös loisen toteamisen. T. equiperdum on pääasiassa kudosparasiitti, joka käy hyvin harvoin verenkierrossa joten itse loisen toteaminen kudoksista tai genitaalieritteistä on hyvin hankalaa. Käytännössä diagnoosi perustuu oireisiin ja vasta-ainemääritykseen komplementinsidontatestillä eläimen seerumista. Vasta-aineita on infektoituneen eläimen veressä, vaikka sillä ei olisi oireitakaan.

Näytteeksi otetaan kokoverta, josta erotetaan tutkimusta varten seerumi.

Leviäminen

Astumatauti leviää eläimestä toiseen astumisen yhteydessä.

Vastustaminen ja ennaltaehkäisy

Astumatauti on kansallisen lainsäädännön mukaan vastustettava, vaarallinen eläintauti. Jos eläimen omistaja tai muu eläinlääkäri kuin virkaeläinlääkäri epäilee hevosessa astumatautia, hänen on välittömästi ilmoitettava epäilystä virkaeläinlääkärille. Virkaeläinlääkärin tulee ryhtyä toimenpiteisiin diagnoosin varmentamiseksi ja tartunnan leviämisen estämiseksi.

Vaarallisten eläintautien ilmoittamisesta on säädetty maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 1346/95.  Tilalle, jolla epäillään tai on todettu esiintyvän astumatautia, annetaan rajoittavat määräykset. Toimenpiteistä tartuntaepäilyn tai todetun tartunnan yhteydessä on säädetty maa- ja metsätalousministeriön Yleiskirjeessä n:o 190/1980.

Tärkein ennaltaehkäisykeino on varmistaa, ettei sairaita tai tartuntaa kantavia hevosia tuoda maahan.

Esiintyminen Suomessa ja muualla

Astumatautia ei ole koskaan tavattu Suomessa. Sairautta esiintyy pysyvästi suurimmassa osassa Aasiaa, pohjoisessa ja eteläisessä Afrikassa, Venäjällä, Lähi-idässä ja Etelä-Amerikassa, sekä sporadisesti Kaakkois-Euroopassa.