Hevosen hengitystietulehdukset

Hevosen hengitystieinfektioita voivat aiheuttaa monet eri taudinaiheuttajat. Yleisimmin aiheuttajina ovat eri virukset, mutta myös monet bakteerit voivat aiheuttaa hengitystieinfektioita erityisesti virusinfektioiden jälkitauteina sekä varsoilla.

Myös pääntautiin voi liittyä hengitystieoireet. Varsan rodokokkitartunta (Rhodococcus equi) voi johtaa vaikeasti hoidettavaan paiseiseen keuhkotulehdukseen.

Oireet

Hengitystieoireet voivat vaihdella voimakkuudeltaan ja kestoltaan. Nuoret hevoset, jotka kohtaavat taudinaiheuttajan ensimmäistä kertaa, ovat herkimpiä sairastumaan. Hevosella voi olla mm. kuumetta, väsymystä, yskää, sierainvuotoa ja sen rasituksen sietokyky voi olla alentunut. Aina syynä ei ole infektio, kyseessä voi olla myös allerginen reaktio.

Taudin määritys ja näytteenotto

Hengitystiesairauden aiheuttajan tunnistaminen oireiden perusteella on lähes mahdotonta. Tarttuvaa tautia tulee epäillä, jos useita tallin hevosia sairastuu lyhyen ajan sisällä tai jos sairas hevonen on ollut ennen sairastumistaan suoraan tai epäsuorasti tekemisissä muilla talleilla sairastuneiden hevosten kanssa. Hengitystiesairauden aiheuttajavirus voidaan tunnistaa joko eristämällä taudinaiheuttajavirus tai toteamalla sen aiheuttama vasta-aineiden muodostuminen.

Elintarviketurvallisuusvirasto Evirassa on tutkimusmenetelmät tärkeimpien hengitystiesairauksien varalta (hevosinfluenssa, herpesvirukset 1 ja 4 sekä arteriitti). Yksittäisten tutkimusten lisäksi Evirassa on tarjolla myös hevosten hengitystietulehdustutkimuspaketti, joka sisältää edellä mainittujen virusten osoittamisen sierainlimasta ja vasta-ainemäärien tutkimisen pariseeruminäytteistä.

Jos hevosesta otetaan esimerkiksi tähystyksen yhteydessä näyte keuhkoputkesta ja epäillään bakteeritulehdusta, kannattaa näyte heti lähettää Eviraan tutkittavaksi. Hengitystietulehdusta aiheuttavat bakteerit (esim. pasteurellasuvun Nicoletella semolina) vaativat usein erikoisolosuhteita kasvaakseen ja kuolevat, ellei näytettä nopeasti viljellä oikein. Rodokokkitartunnoista on tärkeä saada bakteerinäytteitä antibioottiresistenssimääritykseen.

Näytteenottotikulla tai kuivalla topsytikulla (3 kpl) otetut pyyhkäisynäytteet tai huuhtelunesteet lähetetään laboratorioon virusnäytteille tarkoitetussa kuljetusputkessa (esim. UTM-RT tai Virocult) tai tyhjässä näyteputkessa (esim. seerumiputki tai maitoputki). Tikkuja tulee olla 3 kpl/hevonen, jotta näytettä riittää kaikkiin testeihin. Bakteriologisille näytteille tarkoitettuja kuljetuselatusaineita ei tule käyttää virusnäytteiden lähetykseen. Bakteeriviljelyä varten sivelynäyte otetaan kuljetuselatusaineputken puikolla ja työnnetään huolellisesti putkeen, tai näytteeksi lähetetään huuhtelunestettä. Rodokokkiepäilyssä näyte kannattaa ottaa keuhkoputkesta.

Ensisijaisena menetelmänä viruksen osoittamiseen Evirassa käytetään PCR-menetelmiä, jotka mahdollistavat viruskannan nopean tunnistamisen suoraan sierainlimanäytteestä ilman soluviljelykasvatusta. Viruksen tunnistamisen kannalta on tärkeää, että näyte otetaan mahdollisimman pian oireiden alettua, sillä hevonen erittää eniten virusta sierainlimaan sairauden alkuvaiheessa.

Hengitystiesairauden aiheuttajavirus voidaan todeta myös vasta-ainetason nousuna pariseeruminäytteissä. Pariseerumilla tarkoitetaan sairauden alussa sekä kahdesta kolmeen viikkoa myöhemmin otettuja seerumiverinäytteitä. Yksittäinen seeruminäyte ei anna luotettavaa tietoa tautioireiden aiheuttajasta, sillä hevosella voi olla vasta-aineita aiemmin sairastetusta taudista, oireettomasta tartunnasta tai rokotuksesta.

Pariseeruminäytteessä todettu, vähintään nelinkertainen vasta-ainetiitterin nousu on merkki siitä, että hevosella on ollut ensimmäistä näytettä otettaessa kyseisen viruksen aiheuttama infektio.

Näytteiden lähetteeseen taustatietokohtaan toivotaan, että lähettäjä kuvaa oireet, niiden keston sekä tiedot hevosen rokotushistoriasta.

Kaikki näytteet tulee lähettää kylmäkuljetuksena laboratorioon mahdollisimman nopeasti näytteiden ottamisen jälkeen.

Leviäminen

Hengitystiesairauksia aiheuttavat virukset ja bakteerit leviävät pääasiassa pisaratartuntana, mutta voivat levitä myös sierainliman likaamien käsien, vaatteiden tai tavaroiden välityksellä, joten hyvästä hygieniasta huolehtiminen on tärkeää erityisesti siirryttäessä tallilta toiselle.

Ennaltaehkäisy

Tartuntatautien ennaltaehkäisyyn kannattaa kiinnittää huomiota, koska sairastumiset aiheuttavat aina lisätyötä ja hevosen ”pakkolepoa”. Tallilla on hyvä olla erillinen karanteenitila, johon uudet hevoset sijoitetaan muutamaksi ensimmäiseksi viikoksi. Kantavien tammojen kontaktit vieraisiin hevosiin ja erityisesti kisoissa käyviin kilpahevosiin ja nuoriin hevosiin on pyrittävä minimoimaan. Suuri eläinmäärä samassa tilassa lisää sairastumisia, jos virustartunta pääsee talliin. Tämän vuoksi ison tallin jakaminen pienempiin yksikköihin olisi eduksi. Myös ihmiset voivat kuljettaa viruksia mukanaan, joten käsien pesu on tärkeää ja tallivierailuille pitäisi aina olla eri vaatteet, joilla ei mennä omaan talliin.

Jos hevosen epäillään sairastuneen tautiin, joka voi levitä muihin hevosiin, on sen eristäminen tärkeää. Sairaille hevosille olisi hyvä olla eri hoitaja kuin terveille. Jos samat ihmiset hoitavat sekä sairaita että terveitä hevosia, tulee terveet hevoset hoitaa mahdollisuuksien mukaan ennen sairaita. Ellei tämäkään ole mahdollista, tulee huolehtia käsien ja hoitotarvikkeiden pesusta sekä vaatteiden vaihdosta.

Hevosinfluenssaa ja hevosen herpesvirusten (1 ja 4) aiheuttamia hengitystietulehduksia vastaan voidaan hevoset rokottaa. Paras suoja saadaan rokottamalla tallin kaikki hevoset. Rokotusohjelmaan vaikuttavat esimerkiksi hevosen käyttötarkoitus, varsaa rokotettaessa emän saamat rokotteet ja alueen tautitilanteesta tuleva infektiopaine. Tallin terveydenhuollosta vastaava eläinlääkäri on paras asiantuntija, kun suunnitellaan tallin rokotusohjelmaa.

Kaikki hengityssairauksia aiheuttavat virukset, myös yleensä lieväoireisina esiintyvät, voivat olla hengenvaarallisia pikkuvarsoille, jotka eivät ole saaneet riittävästi hyvälaatuista ternimaitoa. Näiden varsojen suojaaminen tartunnoilta hyvillä hygieniakäytännöillä on erittäin tärkeää.

Esiintyminen Suomessa ja muualla

Hevosinfluenssa aiheuttaa ajoittain epidemioita Suomessa kuten lähes kaikissa muissakin maissa, joissa hevosia pidetään. Riittävä rokotuskattavuus ja tiheät tehosterokotukset auttavat hillitsemään tautipainetta ja hevosinfluenssan leviämistä.

Hevosten herpesvirusten (EHV-1 ja EHV-4) aiheuttamat hengitystieinfektiot haittaavat hevostaloutta ympäri maailman. Varsinkin EHV-4 on erittäin yleinen ja se sairastuttaa pääasiassa nuoria hevosia. Evirassa tutkituissa näytteissä todetaan lähes aina EHV-4 – vasta-aineita.

Arteriittivirusta esiintyy myös Suomessa ja sen merkitys hevostaloudelle on kasvanut hevosten lisääntyneen liikkumisen ja keinosiemennyksen käytön yleistymisen myötä.

Muita, yleensä edellisiä lieväoireisimpia hengitystieinfektioita aiheuttavia viruksia ovat mm. rino-, reo-, ja adenovirukset. Sekä adeno- että rinovirustartunnat ovat melko yleisiä aiheuttaen oireita pääasiassa nuorille hevosille. Reovirus on levinnnyt ympäri Eurooppaa ja on todennäköisesti yleinen myös Suomessa. Se aiheuttaa yleensä hyvin lieväoireisen sairastumisen.