Kalat ja ravut

Lakisääteisesti vastustettavat kala- ja äyriäistaudit

Kalojen ja rapujen terveydentila oli vuonna 2016 hyvä eikä vakavia tartuntatauteja todettu. Lämpimän veden aikana tyypillisesti tavattavia bakteeritauteja todettiin kokonaisuudessaan edellisvuosien tapaan, mutta rokotteilla torjuttavien tautien osalta vuosi oli erittäin hyvä. EU:n komissiossa hyväksyttiin Suomen sisävesialueelle vapaa asema lohikalojen alfavirustartuntojen (SAV) osalta. Tornionjoen villien lohien iho-ongelmia tutkittiin suomalais-ruotsalaisessa projektissa.

Tautidiagnostiikka

Vuonna 2016 tutkittiin 7526 kpl sairauden syyn selvittämiseksi tai kalaterveyspalveluun kuuluvana rutiininäytteenä tutkittavaksi lähetettyä kalaa. Viljelykaloissa todettiin vähän bakteeritautitapauksia, varsinkin rokottamalla ehkäistävät vibrioosi, paisetauti ja yersinioosi lähes loistivat poissaolollaan. Sen sijaan flavobakteriooseja todettiin jokseenkin yhtä monella kalanviljelylaitoksella kuin viime vuosina keskimäärin. Vesihome aiheutti edelleen ongelmia. Antibioottien käyttömäärä suomalaisessa kalankasvatuksessa oli tavanomainen, kuitenkin suurempi kuin vuoden 2015 ennätysalhainen taso.

Tornionjoen nousulohien ihosairaudet ja kuolleisuus pienenivät edellisvuodesta, vaikka kuolleisuus olikin normaalia suurempaa. Evira tutki Ruotsin Statens Veterinärmedicinska Anstaltin (SVA) kanssa nousulohikuolleisuutta erityisessä projektissa. Ihovaurioisia lohia havaittiin jo Perämerellä ennen kalojen nousua jokeen kutemaan. Haavoja syntyy kuitenkin myös kalojen nousun aikana. Projektin tutkimuksissa havaittiin useiden tekijöiden aiheuttavan ihovaurioita. Osa vaurioista oli traumaattista alkuperää - kalanpyydysten, koukkukalastuksen tai hylkeiden aiheuttamia. Kokogenomisekvensaatiotutkimuksissa saadut tulokset viittasivat mm. herpes- ja iridoviruksiin mahdollisina haavaumien aiheuttajina. Näiden ryhmien virukset saattavat aiheuttaa havaittujen muutosten kaltaisia oireita ja virusten esiintymisen ja taudinaiheuttamiskyvyn selvittämiseksi tarvitaan jatkotutkimuksia. Toinen uusi löytö olivat kalatautikirjallisuudessa aikaisemmin kuvaamattomat pinnalliset ihokuoliomuutokset. Viimeksi mainittujen tekijöiden merkitystä ihovaurioiden aiheuttajina ei myöskään voida varmuudella sanoa. Sen sijaan aikaisemmin esillä olleen UDN-taudin (Ulcerative Dermal Necrosis) merkitys ihohaavojen aiheuttajana oli ainakin vuonna 2016 vähäinen. Lohien lopullinen kuolinsyy on usein vesihome tai muu toissijainen sienitartunta. Lainsäädännöllä vastustettavia virustauteja ei tutkimuksissa Tornionjoen nousulohissa todettu.         

Gyrodactylus salaris -lohiloinen levinnyt lähemmäksi Tenojokea, ehkäisy edelleen tärkeää

Gyrodactylus salaris on noin 0,5 mm mittainen lohen (Salmo salar) iholoinen. Se tarttuu lohenpoikasten ihoon ja eviin terävillä väkäsillä. Ihoa syödessään loinen tekee siihen pieniä haavoja ja altistaa lohenpoikasen taudeille, kuten vesihomeelle. G. salaris synnyttää eläviä poikasia. Loinen kantaa sisällään kahta seuraavaa sukupolvea, joten loisen lisääntyminen voi suotuisissa olosuhteissa olla erittäin nopeaa.

Kuolleisuus vaihtelee olosuhteiden ja isäntäkalojen vastustuskyvyn mukaan. Loinen on vaarallinen Atlanttiin ja Jäämereen vaeltaville lohikannoille. Norjassa se on romahduttanut jokien lohikantoja. Itämeren valuma-alueen villilohet tai suomalaiset kalanviljelylaitoskalat eivät tästä loisesta kärsi, ja G. salarista esiintyykin suomalaisilla ja Venäjän Karjalan kirjolohilaitoksilla suhteellisen yleisesti.

Jäämereen virtaavissa vesistöissä Suomessa ja Kuolan niemimaalla ei lohiloista ole tavattu kahteen vuosikymmeneen. Nyt sitä on kuitenkin raportoitu Venäjältä Tuulomajoen vesistöalueelta, jonka latvat ovat Suomen puolella (Lutto-, Jauru- ja Nuorttijoet), ja joka laskee Kuolavuonoon Murmanskissa. Löydös alleviivaa sekä suomalaisen että kansainvälisen vastustustoiminnan merkitystä. Kalojen siirtokieltoja Jäämereen laskeviin vesistöihin ja kalastusvälineiden kuivaamis- ja desinfektiomääräyksiä on syytä edelleen noudattaa. Desinfektioon voidaan kemiallisten käsittelyaineiden lisäksi käyttää myös lämpöä, esimerkiksi välineiden pito yli 45-asteisessa kuumassa vedessä noin minuutin ajan riittää tappamaan loisen. Kuivan lämmön - esimerkiksi vaatteiden kuivauskaapin - käyttö vaatii pidemmän ajan. Evira suosittelee vähintään puolta tuntia, jotta varusteiden ja niiden pinnalla olevien mahdollisten lohiloisten lämpötila ehtii nousta riittävän korkeaksi.

 

Eviran tutkimuksissa on aikaisemmin todettu Kymenlaakson alueelta pyydystetyissä ketuissa ja rannikkomme hylkeissä ja merikotkissa maksamatoja, jotka voivat tarttua myös ihmiseen. Koska särkikalojen tiedetään olevan näiden loisten väli-isäntiä, tutkittiin Itäisen Suomenlahden särkiä pistokoeluontoisesti. Ihmisiin raa’an kalan syönnin kautta tarttuvien imumatojen esiintyvyys oli alustavasti varsin suuri, noin 30 - 50%. Tutkimukset ovat vielä kesken, mutta tähän asti on määritetty Pseudamphistomum truncatum ja Metorchis bilis -imumatojen metakerkkarioita särkien lihaksesta. Loisten esiintyminen suomalaisissa särkikaloissa ei ole vielä tiedossa tarkemmin.

Täplärapujen kantama rapurutto vaarantaa jokirapukantoja

Suomessa todetuista raputaudeista leväsienen Aphanomyces astaci aiheuttama rapurutto on tärkein. Rapurutto on kotoisin Pohjois-Amerikasta, ja sieltä peräisin olevat rapulajit, kuten täplärapu, kantavat rapuruttotartuntaa luontaisesti. Taudin akuuttia muotoa tavataan yleensä herkissä lajeissa, joihin jokirapu kuuluu. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että myös jokirapukannoissa rapurutto saattaa esiintyä piilevänä. Rapuruttoa voi siis esiintyä varsinaisten rapukuolemien lisäksi oireettomana sekä jokirapu- että täplärapuvesistöissä. Vuonna 2016 todettiin akuuttia rapuruttoa jokiravulla kahdesta vesistöstä. Sen lisäksi istutuksia edeltävissä jokiravun sumputuskokeissa löytyi rapuruttoa kolmelta jokialueelta. Kaikki todetut jokiravun rapuruttotapaukset aiheutti täpläravuissa luontaisesti esiintyvä ruttotyyppi. Täplärapunäytteitä tutkittiin vain kolme, joista kahdesta löytyi rapurutto. Toinen näistä oli jokirapualueelta Pyhäjoesta. Täpläravut ovat erittäin haitallisia jokiravuille, ja käytännössä rapuruttoa kantavien täplärapujen löytyminen vesialueelta estää kokonaan jokirapujen palautusistutukset.

Seurantatutkimukset

Vesiviljelyeläinten säännölliset viranomaistarkastukset ja näytteenotot kohdistuvat riskiperusteisesti virusperäisen verenvuotoseptikemian (VHS), tarttuvan vertamuodostavan kudoksen kuolion (IHN), tarttuvan lohen anemian (ISA), lohikalojen alfavirustartuntojen (SAV) ja tarttuvan haimakuoliotaudin (IPN) mahdollisen esiintymisen löytämiseen. Koikarpin herpesvirus -tartuntoja (KHV), karpin kevätviremiaa (SVC) sekä äyriäisten valkopilkkutautia (WSD) valvotaan tarkastuksin. Bakteeriperäisen munuaistaudin (BKD) leviämistä pyritään rajoittamaan vapaaehtoisen terveysvalvonnan avulla. Lisäksi Gyrodactylus salaris –lohiloisen leviämistä Ylä-Lappiin valvotaan säännöllisin näytteenotoin. Suomessa on viljelyssä on noin 20 vesiviljelylajia. Kullekin taudille alttiit lajit on listattu lainsäädännössä ja valvonta on kohdistettu niihin. Seurantaohjelmien mukaisia tarkastuksia tehtiin 222 laitoksella tai luonnonravintolammikkotoimijalla vuonna 2016.

Luonnonvaraisia kaloja tutkitaan kalatautien varalta silloin kun niitä tai niiden sukusoluja otetaan viljelyyn emokalastoja tai istukaspoikasten tuottamista varten, ylisiirtojen yhteydessä ja jos niissä havaitaan tarttuvien tautien oireita.

Lakisääteisesti vastustettavia vesieläinten tauteja ei todettu vuonna 2016 ja Suomelle myönnetyt kalatautapaudet säilyivät ennallaan.

Ahvenanmaalle 2000-luvun alussa perustettu VHS-taudin rajoitusalue on edelleen voimassa. Hävitystoimet ovat viime vuosina edenneet ja tautia ei ole todettu kesän 2012 jälkeen, mutta vapauden osoittamiseksi tehtävää seurantaohjelmaa ei ole vielä saatu aloitettua. 

Kalojen tarttuvan haimakuoliotaudin osalta vastustettaviin kalatauteihin rajattiin vuonna 2013 kuuluvaksi vain genoryhmään 5 kuuluvien IPN-virusten tartunnat sisävesialueella. Sisävesialueemme on säilynyt vapaana genoryhmän 5 tartunnoista, mutta genotyypin 2 tartunnat ovat levinneet useille vesistöalueille. IPN genotyyppi 2 eristettiin edellisvuoden tapaan 23 laitokselta, nyt kuitenkin edellisvuotta useammin sisävesilaitoksilta.

BKD-taudin hävitysohjelmasta luovuttiin ja BKD muutettiin luokitukseltaan ilmoitettavaksi eläintaudiksi vuoden 2014 lopulla. BKD-taudin vastustaminen perustuu vuonna 2012 perustettuun vapaaehtoiseen terveysvalvontaan. Terveysvalvontaan kuului vuoden 2016 lopussa 134 laitosta tai toimijaa. BKD-tautia ei löydetty terveysvalvontaan kuuluvista pitopaikoista vuonna 2016.

IHN, ISA, SAV, SVC, KHV tai WSD -tartuntoja ei ole koskaan todettu Suomessa. Gyrodactylus salaris -lohiloista ei ole löydetty suojatulta alueella Ylä-Lapissa vuoden 1995 jälkeen, jolloin tartunta todettiin puskurialueella sijaitsevassa, sittemmin suljetussa kirjolohilaitoksessa.

Liitteessä B on koosteet 2007–2016 tehdyistä kalojen virustautitutkimuksista (taulukko B10), BKD-tutkimuksista (taulukko B11) ja Gyrodactylus salaris -tutkimuksista (taulukko B12). Näiden lisäksi tutkittiin luonnonvaraisia kaloja lähinnä emokalapyyntien yhteydessä VHSV, IHNV ja IPNV –tartuntojen varalta 845 kpl, BKD-tartunnan varalta 137 kpl ja SAV-tartunnan varalta 179 kpl. Näytteenoton kattavuus on pysynyt suhteellisen tasaisena.  

Tilastoja

Lisää aiheesta palvelussamme

Lisää aiheesta muualla verkossa