Kalat ja ravut

Lakisääteisesti vastustettavat kala- ja raputaudit

Lakisääteisesti vastustettavat kala- ja äyriäistaudit

Vesiviljelyeläinten terveydentila oli vuonna 2015 hyvä eikä vakavia tartuntatauteja todettu. Säännölliset viranomaistarkastukset ja näytteenotot kohdistuvat VHS, IHN, ISA, SAV, IPN, BKD sekä Gyrodactylus salaris -lohiloisen mahdollisen esiintymisen löytämiseen. Koikarpin herpesvirus (KHV, koikarpin herpesvirus), karpin kevätviremia (SVC, spring viremia of carp) sekä WSD (äyriäisten valkopilkkutauti, white spot disease) –tauteja valvotaan tarkastuksin. VHS/IHN/IPN –näytteet tutkittiin 107 pitopaikasta, SAV-näytteet 45 pitopaikasta ja BKD 60 pitopaikasta.

Ahvenanmaan VHS-taudin (virusperäinen verenvuotoseptikemia, viral haemorrhagic septicaemia) vuoksi perustettu rajoitusalue on edelleen voimassa. Tautia ei ole todettu kesän 2012 jälkeen. VHS:n hävitystoimet on tarkoitus saada päätökseen viimeistään vuoden 2017 aikana. Hävitystoimien jälkeen aloitetaan 4-vuoden seurantajakso VHS-vapauden osoittamiseksi. Muut Suomen alueet ovat vapaita VHS-taudista.

Suomen sisävesialueille on myönnetty alkuvuodesta 2016 vapaa asema lohikalojen alfavirustartunnoista (SAV, salmonid alfavirus infections). Lohikalojen alfavirustartunnat ovat OIE:n listaama kalatauti. SAV-tartuntoja valvotaan vuosittaisella tarkastuksilla ja myös kohdennetulla näytteenotolla sellaisilla laitoksilla joilla on katsottu olevan korkein riski saada tartunta.

Kalojen tarttuvan haimakuoliotaudin (IPN) osalta vastustettaviin kalatauteihin rajattiin vuonna 2013 kuuluvaksi vain genoryhmään 5 kuuluvien IPN-virusten tartunnat sisävesialueella. Genoryhmän 5 tartuntoja ei ole todettu sisävesialueeltamme.

BKD-taudin (bakteeriperäinen munuaistauti, bacterial kidney disease) hävitysohjelmasta luovuttiin ja BKD muutettiin luokitukseltaan ilmoitettavaksi eläintaudiksi vuoden 2014 lopulla. BKD-taudin vastustaminen perustuu vuonna 2012 perustettuun vapaaehtoinen terveysvalvontaan. BKD-tautia löydettiin vuonna 2015 yhdestä terveysvalvontaan kuuluneesta pitopaikasta ja yhdestä pitopaikasta jota yritettiin saneerata puhtaaksi BKD-taudista. Molemmat laitokset muuttivat toimintaansa eivätkä enää kuulu terveysvalvontaan.

IHN (tarttuva vertamuodostavan kudoksen kuolio, Infectious haematopoietic necrosis), ISA (tarttuva lohen anemia, infectious salmon anemia), SAV, SVC (KHV tai WSD -tauteja ei ole koskaan todettu Suomessa. Gyrodactylus salaris -lohiloista ei ole löydetty suojatulta alueella Ylä-Lapissa vuoden 1995 jälkeen, jolloin tartunta todettiin puskurialueella sijaitsevassa, sittemmin suljetussa kirjolohilaitoksessa.

Liitteessä B on koosteet 2006–2015 tehdyistä kalojen virustautitutkimuksista (taulukko B10), BKD-tutkimuksista (taulukko B11) ja Gyrodactylus salaris -tutkimuksista (taulukko B12). Näiden lisäksi tutkittiin luonnonvaraisia kaloja lähinnä emokalapyyntien yhteydessä VHSV, IHNV ja IPNV –tartuntojen varalta 671 kpl, BKD-tartunnan varalta 611 kpl ja SAV-tartunnan varalta 290 kpl. 

Muut haitalliset kalataudit

Vuoden 2015 kesäkausi oli jälleen sääoloiltaan erikoinen. Pitkään jatkunut viileä sää piti vesien lämpötilat ihanteellisina kalankasvatukselle, mikä näkyi erityisesti bakteerien aiheuttamien tautitapausten alhaisina määrinä. Elokuussa tapahtunut lämpötilojen nousu kuitenkin tasasi tilannetta - pitkä lämmin kausi syksyllä altisti kaloja erityisesti vesihomeen aiheuttamille vaurioille.

Kaloja lääkittiin antibiooteilla vähemmän kuin kertaakaan 2000-luvulla. Antibioottilääkityksen tärkeimpinä indikaatioina säilyivät flavobakteeri-infektiot, vuoden 2015 aikana erityisesti kylmän veden flavobakterioosi, jonka aiheuttaa Flavobacterium psychrophilum. Vuoden 2015 aikana todettiin siioilla Edwardsiella piscicida –tartuntaa, jota ei ole diagnosoitu vuosituhannen vaihteen jälkeen. Kaiken kaikkiaan bakteeritaudit vaivasivat kuitenkin kalankasvatusta vähemmän kuin vuosiin.

Tarttuva haimakuoliotautiviruksen (IPN-viruksen) genotyyppi 2:n esiintyminen merialueella oli huomattavasti aikaisempaa yleisempää. Tämä johtuu todennäköisesti tautia kantavien kirjolohipoikasten käytöstä ruokakalakasvatuksessa sen jälkeen, kun genotyypin viranomaisvastustus lopetettiin vuonna 2012.

Tornionjoen nousulohissa todettiin jo toisena vuonna epänormaalin suurta kuolleisuutta. Ihovaurioisia ja kuolleita lohiemoja alkoi esiintyä kesäkuun puolivälissä ja yhteensä loppukesään mennessä havaittiin kuolleita emoja ainakin yhtä paljon kuin edellisenä vuonna - siitä huolimatta, että 2014 ennätysnousun lohimääristä jäätiin selvästi. Vielä suurempi lohiemojen kuolleisuus havaittiin kutuaikaan lokakuussa. Ruotsalaisissa tutkimuksissa kahdesta Tornionjoen nousulohesta diagnosoitiin UDN-tautia (Ulcerative Dermal Necrosis), mutta suomalaisissa tutkimuksissa ei tautia Tornionjoen näytteistä todettu. On ilmeistä, että UDN-taudin lisäksi kuolleisuutta Tornionjoen merilohessa aiheuttavat myös muut tekijät. Suomesta todettiin UDN-tautia kesällä pyydystetyistä Simojokeen vaeltamassa olleista merilohiemoista myöhemmin syksyllä, kun ne odottivat mädin lypsyä kalanviljelylaitoksella. Tornionjoella lohiemot kuolivat lopuksi vesihometartuntaan, mutta sitä pidetään kuitenkin toissijaisena taudinaiheuttajana. Epätavallisen hankalia vesihomeongelmia todettiin myös kalanviljelylaitoksilla viime vuosien tapaan. Syytä tähän yleistymiseen ei tunneta.   

Muut haitalliset äyriäistaudit

Suomessa todetuista raputaudeista leväsienen Aphanomyces astaci aiheuttama rapurutto on tärkein. Rapurutto on kotoisin Pohjois-Amerikasta, ja sieltä peräisin olevat rapulajit, kuten täplärapu, kantavat rapuruttotartuntaa luontaisesti. Taudin akuuttia muotoa tavataan yleensä herkissä lajeissa, joihin jokirapu kuuluu. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että myös jokirapukannoissa rapurutto saattaa esiintyä piilevänä. Rapuruttoa voi siis esiintyä varsinaisten rapukuolemien lisäksi oireettomana sekä jokirapu- että täplärapuvesistöissä. Vuonna 2015 todettiin akuuttia rapuruttoa jokiravulla vain yhdestä vesistöstä. Sen lisäksi istutuksia edeltävissä jokiravun sumputuskokeissa löytyi rapuruttoa yhdestä järvestä ja yhdestä joesta. Täplärapunäytteitä ei tutkittu lainkaan vuonna 2015.

Tilastoja 2015

Lisää aiheesta palvelussamme

Lisää aiheesta muualla verkossa