Gyrodactylus salaris

Gyrodactylus salaris on noin 0,5 mm mittainen lohen (Salmo salar) iholoinen. Se tarttuu lohenpoikasten ihoon ja eviin terävillä väkäsillä. Ihoa syödessään loinen tekee siihen pieniä haavoja ja altistaa lohenpoikasen taudeille, kuten vesihomeelle. Kuolleisuus vaihtelee olosuhteiden ja niiden vastustuskyvyn mukaan.

Loinen on vaarallinen Atlantiin ja Jäämereen vaeltaville lohikannoille, mutta Itämeren valuma-alueen villilohet tai suomalaiset kalanviljelylaitoskalat eivät siitä kärsi. Loista esiintyy suomalaisilla kirjolohilaitoksilla suhteellisen yleisesti.

G salaris synnyttää eläviä poikasia. Loinen kantaa sisällään kahta seuraavaa sukupolvea, joten loisen lisääntyminen voi suotuisissa olosuhteissa olla erittäin nopeaa.

Loinen ei tartu ihmisiin eikä kotieläimiin eikä estä kalan käyttämistä elintarvikkeeksi.

Oireet

G salaris ei suomalaisilla kalanviljelylaitoksilla tai Itämeren valuma-alueen villilohilla esiintyessään aiheuta juuri koskaan oireita. Atlantin villiloheen tartuttuaan loinen kuitenkin lisääntyy eksponentiaalisesti ja tuhannet iholla ruokailevat loiset aiheuttavat kalalle nestetasapainon häiriöitä ja infektioportteja toissijaisille taudinaiheuttajille. Tällaisen lohenpoikasen iho on harmahtava ja evät repaleiset.

Taudinmääritys ja näytteenotto

Silmämääräisesti ei kalasta, jossa on G salaris -loista, voi tehdä diagnoosia taudin varalta. Vedessä oleva kala tutkitaan nukutettuna tai vastatapettuna preparointimikroskoopin alla tai hyvällä suurennuslasilla. Myös etanoliin säilöttyjä kokonaisia kaloja tai eviä voidaan käyttää tutkimuksiin. Lohikaloilla G salaris -loiset sijaitsevat erityisesti rinta- ja vatsaevillä.

Gyrodactylus -suvun loisia tunnetaan lohikaloiltamme useita lajeja. Jos lohikaloilta löytyy Gyrodactylus -loisia, on varmistuttava niiden lajista. Lajimääritys on vaativaa ja tehdään maassamme nykyisin PCR-menetelmällä. Jos tutkitaan tietyn vesistön tai kalanviljelylaitoksen kalastoa, tarvitaan riittävään varmuuteen loisen esiintymättömyydestä useiden vuosien ajan kestävää seurantaa ja runsaasti näytekaloja.

Leviäminen

G salaris leviää pääasiassa kalan, mutta myös niiden kanssa kosketuksissa olleiden kalastusvälineiden, veden ja muiden tavaroiden välityksellä. Se voi lisääntyä myös kirjolohen, nieriän, harjuksen ja taimenen iholla, ja elää lyhyitä aikoja monen muun kalalajin pinnalla. G salaris on makean veden loinen, mutta se voi lisääntyä vielä 5 promillen, ja selvitä lyhyitä aikoja korkeammassakin suolapitoisuudessa. Suomen merialueen suolapitoisuutta loinen sietää hyvin.

Vastustaminen ja ennaltaehkäisy

G salaris -tartunta luokitellaan lainsäädännössä lakisääteisesti vastustettavaksi, valvottavaksi eläintaudiksi Jäämereen laskevien jokien vesistössä (=suoja-alue). Muualla maassamme  G salaris -tartunta luokitellaan ilmoitettavaksi eläintaudiksi.  

Elävien viljely- ja luonnonvaraisten kalojen ja desinfioimattoman mädin siirtäminen muualta Suomesta Tenojoen, Näätämöjoen, Paatsjoen, Tuulomajoen ja Uutuanjoen (=Ylä-Lappi) vesistöjen alueelle on kielletty. Kielletty on myös siirrot Paatsjoen, Tuulomajoen ja Uutuanjoen vesistöjen alueelta Tenojoen ja Näätämöjoen vesistöjen alueelle. Syöttikaloja ei saa tuoda muilta vesistöalueilta Ylä-Lapin vesistöjen alueelle eikä niitä saa siirtää näiden vesistöjen välillä.

Syöttikalojen käyttäminen Ylä-Lapin vesistöalueilla onkimisessa, pilkkimisessä ja viehekalastuksessa on kielletty.

Muilta vesistöalueilta Ylä-Lapin vesistöjen alueelle tuotavien veneiden ja kanoottien sekä kalastusvälineiden ja -tarvikkeiden tulee olla täysin kuivatut tai desinfioidut ennen niiden käyttämistä. Muilta vesistöalueilta tuotujen kalojen perkaus luonnonvesissä taikka kalan perkeiden laskeminen Ylä-Lapin vesistön alueelle on kielletty.

Tutustu Eviran esitteeseen  Tunne vastuusi lohesta - Estä Gyrodactylus salaris -lohiloisen leviäminen.

Ajantasaista tietoa desinfiointipaikoista ja saa Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousyksiköstä (p. 010 60 27000).

 

 

 G salariksen suoja-alueesta muistutetaan Ylä-Lapissa myös tienvarsikyltein.

Seuranta

Evira seuraa vuosittain tilannetta Jäämereen virtaavissa Teno- ja Näätämöjoissa. Myös puskurivyöhykkeen eli Paats- Uutuan- ja Tuulomanjoen latvavesistöalueilta otetaan näytteitä villeistä kaloista. Loisen esiintymistrendejä Tornionjoen lohessa ja suomalaisilla kalanviljelylaitoksilla pidetään myös silmällä.

Tilasto:

Esiintyminen Suomessa ja muualla

G salaris -lohiloinen on Ylä-Lappia lukuun ottamatta tavallinen kirjolohen ja Tornionjoen villilohen iholoinen Suomessa. Jäämereen virtaavissa vesistöissämme sitä ei ole. Loista tavataan myös Suomen naapurivaltioissa. Norjassa loinen on tavattu 49 lohijoessa, joista pohjoisin on Skibotten-joki, ja Venäjällä Itämeren valuma-alueen lisäksi Vienanmereen virtaavissa Kieretti ja Vienan Kemi -joissa. Norjassa loista on yritetty häätää lohijoista Rotenon -myrkytyksellä.

Hyvän vastustuskyvyn ansiosta loisesta ei ole haittaa Itämereen laskevien vesistöjen lohelle eikä muille lohikaloille. Sen sijaan Jäämereen laskeviin lohijokiimme päästessään se todennäköisesti romahduttaisi niiden arvokkaan Atlantin merilohikannan kokonaan muutamassa vuodessa, koska näillä ei ole vastustuskykyä loista kohtaan. Näin on käynyt Norjassa. Loinen levisi Norjaan ilmeisesti Ruotsista 1970-luvun puolivälissä lohenpoikasten kaupan välityksellä.

Lisää aiheesta palvelussamme

Lisää aiheesta muualla verkossa