Tarttuva haimakuoliotauti IPN

IPN-taudin (Infectious Pancreatic Necrosis) aiheuttaa birna-virus. Viruksesta erotetaan seitsemän eri genoryhmää (1-7). Valtaosa Euroopan lohikaloista eristetyistä kannoista kuuluvat genoryhmiin 2 ja 5.

Oireet

IPN-taudille herkkiä ovat erilaiset vesieläimet, kuten monet kalalajit, simpukat, kotilot ja äyriäiset. Useimmat näistä lajeista toimivat kuitenkin vain viruksen kantajina sairastumatta itse tautiin. Varsinaista tautia esiintyy pääasiassa makeassa vedessä kasvatetuilla lohikaloilla.

Oireellista tautia esiintyy pikkupoikasilla, mutta myös smolttivaiheessa ja täysikasvuisilla kaloilla. Alle 20 viikon ikäisillä poikasilla tyypillisiä oireita ovat tumma väri, pullottava vatsa ja silmät, spiraaliuinti, toisinaan havaitaan myös pistemäisiä verenvuotoja evissä ja pylorusalueella. Kuolleisuus vaihtelee suuresti viruksen tyypistä ja ympäristöolosuhteista riippuen. Vanhemmat kalat voivat olla taudin kantajina, mutta sairastuvat harvoin akuuttiin tautiin. Suomesta eristetyt virukset eivät ole aiheuttaneet voimakkaita oireita. Tauti puhkeaa yleensä veden lämpötilan ollessa alle 15 °C.

Kuolleisuus vaihtelee 0 -100 % riippuen kalojen iästä ja yleiskunnosta. IPN voi myös esiintyä piilevänä, jolloin kalojen vastustuskyky muita sairauksia vastaan on heikentynyt.

Taudin määritys ja näytteenotto

Taudin määritystä varten valitaan ensisijaisesti heikkokuntoisia ja poikkeavasti käyttäytyviä kaloja. Tautia ei voida todeta vain kliinisten oireiden perusteella. Virusnäytteeksi otetaan kalasta pala sydämestä, pernasta ja munuaisen etuosasta. Taudin määritys tehdään osoittamalla virus kalojen elimistä tai kudoksista soluviljelmällä ja varmistamalla viruksen genomi PCR-menetelmällä.

Leviäminen

Tauti leviää sairaiden kalojen, sukusolujen, oireettomien kantajien ja ympäristön välityksellä. Virus kestää hyvin erilaisissa ympäristöolosuhteissa.

Vastustaminen ja ennaltaehkäisy

Genoryhmän 5 IPN-virustartunta on Suomen sisävesialueilla lakisääteisesti vastustettava, valvottaviin eläintauteihin kuuluva tauti. Tautiin ei ole olemassa lääkettä tai toimivaa rokotetta. Hyvät kalankasvatusolosuhteet lieventävät taudinkuvaa.

Seuranta

Genoryhmän 5 IPN-virustartuntojen esiintymistä sisämaan kalanviljelylaitoksilla seurataan riskiperusteisesti tehtävien tarkastusten ja näytteenoton avulla.

Luonnonvaraisista kaloista tai näiden mädistä viljelylaitokselle perustetut emoparvet on tutkittava IPN -taudin varalta ennen kuin niiden jälkeläisiä saadaan myydä tai luovuttaa istutuksiin tai muille laitoksille. Siirrettäessä mätiä ja maitia meri- ja nousualueilta sisämaahan, emokalat on tutkittava IPN:n varalta.

Tilasto:

Istutukset sisävesialueelle

Istutuksilla ei saa aiheuttaa IPN-taudin (minkään genoryhmän) leviämisriskiä istutuspaikan läheisyydessä oleviin pitopaikkoihin. Erityisesti on huolehdittava siitä, ettei IPN pääse istutusten kautta leviämään lohikaloihin kuuluvia emokalastoja ylläpitäviin pitopaikkoihin.  

Esiintyminen Suomessa ja muulla

Suomen sisämaa on vapaa genoryhmän 5 IPN-virustartunnasta. Merialueella genoryhmän 2 ja 5 IPN-virustartuntoja löytyy vuosittain muutamalta laitokselta. Genoryhmän 2 ja 5 IPN-vitustartuntoja esiintyy myös muualla Euroopassa.

Lisää aiheesta palvelussamme

Lisää aiheesta muualla verkossa