Kalojen yleisimpiä loisia

Mikroskooppisia kalaloisia

Valkopilkkutauti (Ichthyophthirius multifiliis)

Yleinen, ripsieläimiin kuuluva yksisoluinen loinen luonnonkaloilla. Aiheuttaa kalanviljelylaitoksilla epidemioita pikkupoikasille, joiden immuniteetti ei ole vielä kehittynyt. Aikuinen loinen voi näkyä kalan pinnalla valkoisena pilkkuna. Kypsä loinen irrottautuu kalasta, koteloituu pohjalle ja alkaa jakautua muodostaen 1000-2000 parveilijaa, jotka vapauduttuaan tarttuvat kalaan. Lisääntyminen lämpimässä vedessä on nopeaa. Tautia hoidetaan parveilijoita tappavilla kylvetyksillä.

Costia (Ichthyobodo necator)

Yleinen siimaeläimiin kuuluva yksisoluinen loinen, joka voi jonkun aikaa uida vapaasti, tai olla kiinnittyneenä kalan pinnan soluihin. Pienille kaloille loiset aiheuttavat vakavia häiriöitä vaurioittaessaan kalan pintaa ja kiduksia. Loiset lisääntyvät jakautumalla kahtia. Tautia hoidetaan kylvetyksillä.

Näkyviä kalaloisia

Loiskaihi (Diplostomum sp.)

Loiskaihin vaivaamilla kaloilla on silmissään imumatojen (mm. Diplostomum sp.) toukkia. Kun toukkia on paljon, kalojen näkökyky heikkenee ja silmät näyttävät sameilta tai kokonaan valkoisilta. Huononäköiset kalat uivat pinnassa, josta joutuvat helposti lokkien saaliiksi. Imumatojen toukat vapautuvat ja kehittyvät aikuisiksi lokkien suolistossa, josta niiden munat joutuvat veteen. Kaloja tartuttava kerkariavaihe kehittyy kotiloissa. Loiskaihi on yleinen sekä viljellyillä että luonnonkaloilla.

Lokkilapamadot (Diphyllobothrium sp.)

Vesilintujen heisimatoja, joiden toukkia esiintyy mm. lohikalojen ja mateen suoliston pinnalla ja sisäelimissä. Tavallinen loinen siialla, jossa toukat ovat yleensä rakkuloituneena suoliston pinnalle. Esiintyy murto- ja sisävesialueella, joissakin järvissä esiintyminen voi olla runsasta. Loinen ei tartu ihmiseen. Loisten vaivaamien kalojen sisäelimiä ei pitäisi syöttää vesilinnuille.

Haukimadot (Triaenophorus sp.)

Hauen heisimatoja, joiden toukkia esiintyy mm. lohikaloilla, mateilla, ahvenilla ja kiiskillä maksassa( Triaenophorus nodulosus) ja siialla, muikulla ja muillakin lohikaloilla lihaksessa selkäevän tyvellä ( Triaenophorus crassus). Loiset ovat erittäin yleisiä joidenkin järvien siikakannoissa. Vaikka ei tartukaan ihmiseen, hankaloittaa kuitenkin loisittujen kalojen käyttöä ravinnoksi lihaksistossa esiintyvien toukkien muodostaman esteettisen haitan vuoksi.

Rakkoloisio (Hennequya sp.)

Itiöeläin, joka muodostaa valkoisen nesteen täyttämiä rakkuloita siian ja muikun lihaksistoon. Ei ole haitallinen ihmiselle eikä muille kaloille. Leviämistä voidaan ehkäistä hautaamalla saastuneet kalat.

Samaan sukuun kuuluvia itiöeläimiä nähdään joskus hauen, kuhan tai mateen mädissä, jolloin osa mätimunista on muuttunut valkoiseksi.