PKD eli kalojen proliferatiivinen munuaistauti

PKD on loisen aiheuttama tauti lohikaloilla, tavallisimmin kirjolohilla. Aiheuttaja on itiöeläimiin (myxozoa) kuuluva loinen nimeltään Tetracapsuloides bryosalmonae.

Taudin esiintyminen Suomessa

Suomessa on todettu PKD:ta kahteen otteeseen, ensimmäistä kertaa Tanskasta maahantuodulta yksivuotiaalta viljellyltä kirjolohelta Ahvenanmaalta vuonna 2006, ja toisen kerran vuonna 2013 Inarinjärven vesistöalueelta viljellyltä nieriältä. PKD-tautia esiintyy Tanskassa laajalti ja onkin hyvin todennäköistä, että Ahvenmaalta löydetyt tapaukset ovat saaneet tartunnan ennen kuin ne ovat tuotu Suomeen. Yksittäisiä tapauksia on todettu Ahvenanmaalta myös tämän jälkeen

Loisen kiertokulku

Loisen elinkiertoa ei täysin tunneta. Tiedetään, että kaloihin tarttuva kehitysvaihe leviää loisen pääisännästä, joka on sammaleläimiin kuuluva pohjaeliö (Bryozoa). Sellaisia bryozoa-lajeja, jotka voivat toimia loisen isäntinä, on kuvattu ainakin viisi eri lajia. Kyseisistä lajeista ainakin yhtä (Fredericella sultana) tiedetään esiintyvän  sisävesistöissä. Tiedot Suomen merialueelta ovat puutteelliset.

Kliininen taudinkuva

Tautia on todettu sekä kasvatetuilla että villeillä lohikaloilla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Viljelykalassa taudinpurkaukset todetaan yleensä kalan ensimmäisen kesän aikana laitoksilla, joissa on maa-altaat ja/tai, jotka käyttävät pintavettä (joki, järvi). Tautia pidetään ns. lämpimän veden tautina. Loinen vaatii vähintään kymmenen asteen lämpötilan kehittyäkseen infektiiviseksi itiöksi sammaleläimessä, ja kirjallisuuden mukaan se vaatii noin 15°C veden lämpötilan aiheuttaakseen tautia kirjolohella. Tautia esiintyy nimenomaan rehevissä vesissä. Kuolleisuus saattaa nousta hyvinkin huomattavaksi, jos kaloja stressataan samanaikaisesti taudin puhkeamisen aikaan.

Näkyvät oireet

Tautiin sairastunut kala on apaattinen. Sen väri tummuu, uintitapa on normaalista poikkeava ja ruokahalu heikkenee. Silmät ovat ulospäin pullistuneet, kidukset ovat vaaleat ja turpeat. Vatsaontelo on pullistunut siellä olevasta nesteestä.

Patologiaa

PKD-taudin saanut kala on aneeminen ja pääasialliset muutokset todetaan munuaisessa, joka on voimakkaasti turvonnut, harmaa tai ruskehtava väritykseltään. Vatsaontelossa on runsas määrä vesipöhönestettä. Silmämääräiset muutokset muistuttavat hyvin paljon bakteeriperäistä munuaistautia (BKD). Histologisesti todetaan munuaiskudoksessa PKX-soluiksi kutsuttuja loisten extrasporogoonisia kehitysasteita. Diagnoosi tehdään histopatologisen kuvan perusteella.

Taudin torjunta

Varsinaista elintarvikkeeksi käytettäville kaloille hyväksyttyä lääkehoitoa tautiin ei ole. Loisen aiheuttamaa taudinpurkausta voidaan lieventää vähentämällä kasvillisuutta laitoksen vesityslähteessä, jolloin isäntinä toimivat sammaleläimetkin vähenevät.

Suomessa PKD ei ole lakisääteisesti vastustettava eikä ilmoitettava eläintauti.