Virusperäinen verenvuotoseptikemia VHS

VHS -taudin (Viral Haemorrhagic Septicaemia) aiheuttaa rhabdovirus. VHS-viruksesta on erotettu useita eri genotyyppejä (I-IV),

Oireet

VHS on ennen kaikkea kirjolohen tauti, mutta myös monet muut lajit voivat sairastua siihen. Akuuttia VHS –tautia sairastava kalan oireita ovat ihon tummuminen, mulkosilmäisyys, apatia ja epänormaali uinti. Silmissä, iholla, ruumiinontelon kalvoilla, lihaksistossa ja sisäelimissä esiinyy usein runsaasti verenvuotoja ks. kuvat 1 ja 2.

Kuolleisuus vaihtelee suuresti viruskannasta, kalalajista, kalojen koosta ja ympäristöoloista riippuen. Tauti esiintyy tavallisesti 4-14 °C lämpötiloissa. Sairaat kalat erittävät runsaasti virusta.

VHS-taudin oireina nähdään tyypillisesti pistemäisiä verenvuotoja lihaksissa ja sisäelinten pinnoilla.

Taudin määritys ja näytteenotto

Taudin määritystä varten valitaan ensisijaisesti heikkokuntoisia ja poikkeavasti käyttäytyviä kaloja. Tautia ei voida todeta vain kliinisten oireiden perusteella. Virusnäytteeksi otetaan pala kalan sydämestä, pernasta ja munuaisen etuosasta. Taudin määritys tehdään osoittamalla virus kalojen elimistä tai kudoksista soluviljelmällä ja varmistamalla viruksen genomi PCR-menetelmällä.

Leviäminen

Tauti leviää sairaiden kalojen, oireettomien kantajien, desinfioimattoman mädin, veden sekä infektoitujen kalojen kanssa kosketuksissa olleiden välineiden välityksellä.

Vastustaminen ja ennaltaehkäisy

VHS on lakisääteisesti vastustettava, helposti leviäviin eläintauteihin luokiteltu tauti.

Tautiin ei ole olemassa lääkettä tai toimivaa rokotetta. Hyvät kalankasvatusolosuhteet lieventävät taudinkuvaa.

VHS-löydösten jälkeen on kalanviljelylaitosten ympärille perustettu rajoitusalueita. Elävien kalojen, mädin, maidin sekä perkaamattoman kalan ja desinfioimattoman välineistön ja kuljetuskaluston siirto rajoitusalueilta niiden ulkopuolelle on kielletty.

Seuranta

VHS-taudin hävittämisohjelman mukaisia tarkastuksia ja näytteenottoa toteutetaan Ahvenanmaan rajoitusalueella. Muualla Suomessa VHS-tautia seurataan riskiperusteisesti riskiperusteisen seurantaohjelman mukaisesti. Luonnonvaraisista kaloista tai näiden mädistä viljelylaitokselle perustetut emoparvet on tutkittava VHS-taudin varalta ennen kuin niiden jälkeläisiä saadaan myydä tai luovuttaa istutuksiin tai muille laitoksille. Siirrettäessä mätiä ja maitia meri- ja nousualueilta sisämaahan, emokalat on tutkittava VHS:n varalta.

Tilasto:

Esiintyminen Suomessa ja muualla

Suomessa on EU:n hyväksymä VHS tautivapaa asema Ahvenanmaan rajoitusaluetta lukuun ottamatta. VHS todettiin Suomessa ensimmäisen kerran keväällä 2000. Sitä on tähän mennessä esiintynyt Ahvenanmaalla, Pyhtäällä ja Pyhämaalla. Näille kolmelle alueelle perustettiin rajoitusalueet yhtenä keinona taudin leviämisen torjumiseksi. Pyhtään alueen VHS -rajoitukset poistettiin kesällä 2008. Uusikaupunki-Pyhäranta-Rauma-alueelta löydettiin syksyllä 2008 VHS-virus viiden puhtaan vuoden jälkeen, mutta sen jälkeen virusta ei ole alueelta löydetty ja rajoitukset saatiin poistettua kesällä 2011. Ahvenanmaalla VHS-tautia on löydetty viimeeksi vuonna 2013 ja rajoitukset siellä säilyvät toistaiseksi. Suomessa silakoista ja nahkiaisesta eristetyt viruskannat ovat genotyypiltään II joka poikkeaa kirjolohista eristetystä genotyypistä Id. GII genotyyppi ei tartuntakokeissa ole todettu aiheuttaneen kirjolohissa tautia. VHS -tautia esiintyy myös muualla Euroopassa ja se pidetään Euroopassa kirjolohentuotannolle eniten taloudellisia tappioita aiheuttavana kalatautina.

Lisää aiheesta muualla verkossa