Loistartunnat

Suolistoloistartunnat ovat merkittävä karitsoiden huonon kasvun aiheuttaja ja niiden ehkäisyyn tulisi jokaisella tilalla olla suunnitelma. Useimmat loiset pystyvät talvehtimaan laitumilla ja erityisesti käytettäessä useita vuosia samoja laitumia tartuntapaine jatkuvasti kasvaa.

Aiheuttajat ja oireet

Tärkeimpiä lampaiden loisia ovat juoksutusmahan ja suoliston sukkulamadot (mm. Ostertagia/Theladorsagia circumcincta, Haemonchus contortus, Nematodirus sp., Trichostrongylus sp.,Cooperia sp.. Ne ovat erityisesti laidunkaudella merkittäviä ripulin ja huonon kasvun aiheuttajia karitsoilla.

Myös kokkidialkueläimet (Eimeria sp.) aiheuttavat karitsaripulia. Kokkidioosiripulia voi esiintyä myös sisätiloissa pidettävillä karitsoilla. Muita lampailla esiintyviä loisia ovat mm. maksamadot (iso maksamato Fasciola hepatica ja pienimaksamato Dicrocoelium dendriticum), sekä heisimato Moniezia expansa.

Tyypillisesti loismadot aiheuttavat useilla eläimillä, erityisesti karitsoilla, ripulia, ruokahaluttomuutta ja laihtumista. Haemonchus contortus-juoksutusmahamatotartunnan tärkein oire on nimenomaan kuihtuminen ja anemia, ei ripuli. Tämä loinen sairastuttaa myös vanhempia eläimiä. Kokkidit aiheuttavat tyypillisesti karitsaripulia erityisesti 1-2 kk:n iässä.

Taudin määritys ja näytteenotto

Loistartuntojen selvittämiseksi otetaan yksilöulostenäyte mieluiten vähintään viidestä katraan eläimestä. Ulostenäytettä tarvitaan noin ruokalusikallinen kustakin eläimestä. Ulosteen tulee olla aivan tuoretta, mieluiten suoraan suolesta, laitumelta tai maasta ei voi kerätä näytteitä. Ulostenäytteet tulee ottaa ennen loislääkkeiden antamista.

Jos eläimiä on kuollut, lähetetään näytteeksi kokonainen eläin tai mahdollisesti useampia kuolinsyyn selvittämiseksi.

Ennaltaehkäisy

Sukkulamatojen tartuntapainetta laitumella pyritään alentamaan laidunkierron avulla. Erityisesti karitsoille tulisi varata puhtaat laitumet. Loislääkitykset tulisi suunnitella huolella, jotta vältetään lääkkeille vastustuskykyisten loiskantojen kehittymistä. Tärkein loislääkittävä eläinryhmä on uuhet, jotka on suositeltavaa lääkitä huhtikuussa, viimeistään kolme päivää ennen laitumelle laskua. Tärkeää ennaltaehkäisyssä on myös sopiva tuotantovaiheen mukainen ruokinta, apuna on syytä käyttää kuntoluokitusta, etenkin on huolehdittava riittävästä valkuaisen saannista ja tasapainoisesta kivennäisruokinnasta.

Kokkidien ennaltaehkäisyssä tärkeintä on hyvä hygienia sekä sisällä lampolassa että ulkona laitumella. Erityisesti alustan kosteus altistaa tartunnalle. Liiallinen eläintiheys ja stressi lisäävät taudin esiintymistä. Karitsoita ei saa päästää uuhien talvijaloittelutarhoihin. Laidunkierrolla ehkäistään myös laidunkokkidioosia. Loistartuntojen hallinnassa suositeltava apu on eläinlääkärin kanssa tehty terveydenhuoltosuunnitelma.

Esiintyminen Suomessa

Sukkulamadot ja kokkidit ovat meillä yleisiä taudinaiheuttajia. Haemonchus-tartuntoja esiintyy myös koko maassa ainakin Oulun korkeudelle saakka.

Lisää aiheesta palvelussamme