LAMPAAN JA VUOHEN SCRAPIE

Scrapie on lampailla ja vuohilla esiintyvä, hitaasti etenevä keskushermoston tauti. Se kuuluu tarttuviin spongiformisiin enkefalopatioihin (TSE), jotka johtavat aivokudoksen rakkulaiseen rappeutumiseen ja sairastuneen eläimen kuolemaan.

Muita tällaisia tauteja ovat mm. BSE (bovine spongiformic encephalopahty) ja minkin TME (transmissible mink encephalopathy). Hermostolliset oireet ovat näille taudeille tyypillisiä. Taudinaiheuttaja on muuntunut prioni (PrPSc).

Scrapie-tautia esiintyy maailmanlaajuisesti, se on tunnettu jo yli 250 vuoden ajan. Ei ole näyttöä, että scrapie tarttuisi ihmiseen.

Oireet

Scrapie-tautia aiheuttavia prionikantoja on useita ja taudinaiheuttajan mukaan tapaukset luokitellaan klassiseksi tai epätyypilliseksi scrapie-taudiksi. Kliinisten oireiden kehittyminen ja itämisajan pituus riippuvat scrapie-kannasta ja lampaan perimästä.

Klassisen scrapie-taudin itämisaika on vähintään 2 vuotta ja tavallisimmin sairastuneet eläimet ovat 2 - 5 vuotiaita. Kliiniset oireet vaihtelevat. Klassisessa scrapiessa ilmenee liikehäiriöitä, vapinaa, kutinaa ja imemisrefleksejä. Scrapieta voidaan epäillä kliinisen kuvan perusteella, mutta diagnoosi varmistetaan aina laboratoriotutkimuksella. Epätyypillisessä scrapiessa itämisaika saattaa olla pidempi. Sen yhteydessä ovat takajalkojen koordinaatiohäiriöt mahdollisia.

Taudin määritys ja näytteenotto

Tautia aiheuttaa solun normaalista prioniproteiinista tai sen esiasteesta väärin laskostunut prioniproteiini (PrPSc. Taudin edetessä PrPSc kertyy erityisesti aivoihin ja selkäytimeen. Taudin määritys tehdään kuolleen eläimen aivokudoksesta prionia määrittävien TSE-testien avulla.

Leviäminen

Klassinen scrapie

Klassisessa scrapie-taudissa tartuttavuutta on osoitettu mm. aivoissa, selkäytimessä, silmässä, suolen eri osissa, pernassa, istukassa, nenän limakalvoilla, luuytimessä, maksassa, haimassa ja keuhkoissa. Emolta jälkeläiselle siirtyvä tartunta (ruoansulatuskanavan kautta) on tavallisin tartuntatie.

Vastasyntyneet eläimet voivat saada tartunnan heti syntymän jälkeen, suoraan tai ympäristön saastumisen kautta. Sikiö voi mahdollisesti saada tartunnan jo kohdussa. Scrapie tarttuu myös suorassa kontaktissa sairaaseen yksilöön.

Taudinaiheuttajaa on vaikea hävittää saastuneesta ympäristöstä. Tartunta voi tapahtua vielä useita vuosia sen jälkeen, kun laitumella on todettu sairastuneita eläimiä.

Prionit kestävät hyvin erilaisia kemiallisia käsittelyitä sekä ultraviolettisäteilyä ja kuumennusta, jotka tuhoavat tavanomaiset mikrobit. Prionit saadaan tuhottua autoklavoimalla 3 bar:n paineessa 133 - 137 asteessa C vähintään 20 minuuttia. Tätä käsittelyä vaaditaankin mm. eläinjätteen käsittelylaitoksilta.

Epätyypillinen scrapie

Epätyypillinen scrapie ei tutkimusten mukaan leviä yhtä helposti kuin klassinen scrapie ja onkin mahdollista, että epätyypilliset tapaukset ovat seurausta satunnaisesta eli sporadisesta prionigeenin muutoksesta. Sporadiset tapaukset ilmaantuvat alhaisella todennäköisyydellä ympäri maailmaa.

Lampaiden ja vuohien alttiuteen sairastua scrapie-tautiin vaikuttaa perimä, sillä on osoitettu, että tietyt prionigeenin muodot lisäävät eläimen alttiutta sairastua tautiin.

Vastustaminen ja ennaltaehkäisy

Scrapie on lakisääteisesti vastustettava eläintauti. Klassinen scrapie luokitellaan vaaralliseksi eläintaudiksi ja epätyypillinen scrapie luokitellaan valvottavaksi eläintaudiksi. Eläimen omistajalla tai haltijalla, muulla eläinten kanssa työnsä tai harrastuksensa puolesta olevalla henkilöllä sekä kaikilla eläinlääkäreillä on välitön ilmoitusvelvollisuus virkaeläinlääkärille epäillessään tai todetessaan eläimen scrapieta. Virallisen eläintautiepäilyn perusteella aluehallintovirasto voi määrätä eläimen pitopaikalle eläinten siirto- ja muita rajoituksia mahdollisen tartunnan leviämisen estämiseksi, kunnes epäily on saatu suljettua pois laboratoriotutkimuksissa. Jos klassinen scrapie vahvistetaan, ryhdytään toimenpiteisiin taudin hävittämiseksi.

TSE -tauteja, joihin scrapie kuuluu, vastustetaan Euroopan parlamentin ja neuvosten asetuksen 999/2001 perusteella (”TSE-asetus”). Toimenpiteistä mm. tartuntaepäilyn tai todetun tartunnan yhteydessä on säädetty myös maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa lampaiden ja vuohien TSE-tautien vastustamisesta (25/2013). Valvontatoimien tarkoituksena on estää eläinten ja ihmisten altistuminen TSE -tartunnalle.

Elokuussa 2004 Euroopan komissio hyväksyi Suomen kansallisen scrapie -valvontaohjelman (1472/2004/EY).

Rehujen valvonta

Suomessa tuontilihaluujauhon käyttö märehtijöiden ruokinnassa kiellettiin jo vuonna 1990. Kotimaisen lihaluujauhon käyttö märehtijöille kiellettiin 1995. Käyttökielto ulotettiin vuonna 2001 koskemaan nautaeläinten rehujen lisäksi myös muiden elintarviketuotantoon tarkoitettujen eläinten, kuten sikojen ja siipikarjan rehuja, jotta saataisiin poistettua rehujen ristikontaminaation vaara. Kaikilla näillä toimenpiteillä yritetään vähentää ihmisten altistumista BSE-taudin aiheuttajalle. Varotoimet on ulotettu koskemaan myös muita sellaisia eläinlajeja, jotka voivat sairastua TSE-tauteihin, kuten lampaat ja vuohet.

Rehulaitosten valvonta perustuu laitosten toiminnan ja rehunvalmistuksen valvontaan sekä näytteisiin, joista tutkitaan eläinproteiinin esiintymistä rehuissa.

Eläinperäinen riskimateriaali

Nk. riskiaines on poistettava lampaiden ja vuohien teurastuksen yhteydessä ja siihen katsotaan kuuluvan

  • yli 12 kk:n ikäisten tai sellaisten eläinten, joiden ikenistä on puhjennut pysyvä etuhammas, kallo, aivot, silmät, nielurisat ja selkäydin
  • kaiken ikäisten eläinten perna ja sykkyräsuoli (ileum)
  • kokonaiset lampaat ja vuohet, joista riskiainesta ei ole poistettu
  • eläimet, joissa epäillään olevan tai on todettu jokin TSE-tartunta

TSE-riskiainesta syntyy teurastamoissa, teurastuspaikoissa ja leikkaamoissa ja niiden poistamisesta, kuljettamisesta, varastoinnista, käsittelystä ja hävittämisestä on annettu tarkat ohjeet.

Seuranta

Suomessa tutkitaan kaikki hermosto-oireiset lampaat ja vuohet scrapien varalta.

Tilakohtainen scrapie-valvontaohjelma käynnistyi Suomessa vuonna 1997, vuosina 1997-2013 valvontaohjelma oli pakollinen kaikille yli 20 uuhen ja/tai kutun tiloille. Uuden eläintautilain voimaantulon myötä pakollinen valvontaohjelma muuttui vapaaehtoiseksi terveysvalvonnaksi. Vapaaehtoisesta terveysvalvonnasta on säädetty eläintautilaissa (441/2013), valtioneuvoston asetuksessa eläinten terveysvalvonnasta sekä eläintautien vastustamisesta eläinten keinollisessa lisäämisessä (838/2013) ja maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa vapaaehtoisesta eläinten terveysvalvonnasta (1005/2013).

Scrapie -terveysvalvontaan kuuluvat pitopaikat sitoutuvat noudattamaan terveysvalvonnan ehtoja mm. liittyen eläinten hankintaan ja näytteiden lähettämiseen. Kunnaneläinlääkäri tekee terveysvalvontaan kuuluvien pitopaikkoihin vuosittaisen tarkastuskäynnin, eläinten omistaja vastaa kunnaneläinlääkärin kutsumisesta. Kun pitopaikka on noudattanut terveysvalvonnan ehtoja kolmen vuoden ajan, eikä pitopaikassa ole kyseisenä aikana ollut klassista scrapieta, se saavuttaa terveysluokan 2. Kun ehtoja on noudatettu seitsemän vuotta, saavutetaan terveysluokka 1.

Teurastettujen eläinten scrapie -seuranta käynnistyi Suomessa vuonna 1995. Vuonna 2002 alkoi EU-laajuinen kuolleiden ja teurastettujen yli 18 kk:n ikäisten lampaiden ja vuohien seurantaohjelma, jonka tarkoituksena oli selvittää scrapien esiintymistiheys EU-maissa. Vuonna 2004 Suomi haki lisävakuuksia scrapien varalta ja sitoutui samalla tutkimaan kaikki keräilyalueen yli 18 kuukauden ikäiset kuolleet ja lopetetut lampaat ja vuohet.

Vuonna 2007 lopetettiin terveiden teurastettujen lampaiden vuohien seuranta. Tämän jälkeen on Suomessa tutkittu EU-säädösten mukaisesti yli 18 kk ikäiset lopetetut ja itsestään kuolleet lampaat ja vuohet.

Suomessa seurataan TSE -asetuksen (999/2001) vaatimuksen mukaisesti, lampaiden perinnöllistä alttiutta sairastua scrapie -tautiin. Evirassa tehtyjen tutkimusten perusteella valtaosa suomenlampaista on herkkiä saamaan taudin.

Tilastot:

Esiintyminen Suomessa ja muualla

Scrapie-tautia esiintyy maailmanlaajuisesti.

Suomen ensimmäinen klassinen scrapie-tapaus löytyi 5-vuotiaasta Suomessa syntyneestä vuohesta vuonna 2002 kansallisen valvontaohjelman ansiosta. Jatkotutkimuksissa todettiin samassa katraassa kaksi muuta positiivista vuohta sekä kontaktitilalla yksi tartunnan saanut vuohi. Kaikki tartunnan saaneet vuohet olivat alun perin kotoisin samalta tilalta. Vuonna 2005 todettiin neljä uutta scrapie–tapausta vuohessa kolmessa eri katraassa. Suomalaisissa lampaissa ei ole todettu klassista scrapieta.

Epätyypillinen scrapie tunnistettiin ensimmäisen kerran vuonna 1998 Norjassa. Epätyypillinen scrapie on nykykäsityksen mukaan seurausta satunnaisesta eli sporadisesta prionigeenin muutoksesta. Epätyypillisiä scrapie-tapauksia (Nor98) on vuoden 1998 jälkeen todettu useissa Euroopan maissa. Suomessa on todettu vuosien 2004–2013 välisenä aikana 11 epätyypillisen scrapien tapausta.  Epätyypillisen scrapien tapaukset eivät ole liittyneet toisiinsa ja eläimet (10 lammasta ja yksi vuohi) ovat olleet oireettomia.

  

Lisää aiheesta palvelussamme

Lisää aiheesta muualla verkossa