Koirien maahantuontiin liittyvät riskit

Koirien liikkuminen Euroopassa ja koirien tuonti Suomeen myös Euroopan ulkopuolelta on lisääntynyt viime vuosina ja tulee todennäköisesti kasvamaan entisestään. Lemmikit liikkuvat yhä enemmän omistajiensa mukana, narttuja kuljetetaan astutettavaksi ja jalostusuroksia vaihdetaan. Aikuisia koira ja pentuja tuodaan lemmikeiksi ja jalostuskäyttöön. Koirien tuontivaatimukset liittyvät lakisääteisesti vastustettavien raivotaudin ja ekinokokkoosin ennaltaehkäisyyn. Tuontiin voi kuitenkin liittyä muitakin riskejä. On hyvä muistaa, että tuontikoiran mukana leviävät taudit voivat tarttua perheenjäsenten lisäksi kaikkiin koiran kanssa kontaktissa olleisiin henkilöihin ja koiriin.

Raivotauti

Raivotauti on viruksen aiheuttama kaikkiin nisäkkäisiin, myös ihmiseen, tarttuva keskushermosto-sairaus. Tauti leviää yleisimmin sairastuneen eläimen puremasta. Tartunnan pääasiallisia levittäjiä ovat luonnonvaraiset petoeläimet kuten kettu, supikoira, susi ja mäyrä sekä kotieläimistä koira ja kissa. Raivotautia voidaan ennalta ehkäistä rokottamalla.

Koirilla useimmiten huomaamatonta esivaihetta seuraa joko raivoisa tai hiljainen oirekuva. Kissoilla raivotauti saa yleisimmin hyökkäävän muodon. Oireiden puhjettua tauti johtaa niin eläimillä kuin ihmisillä aina kuolemaan, useimmiten muutamassa päivässä.

Tartunta voidaan todeta vasta eläimen kuoleman jälkeen aivojen kudostutkimusten perusteella, ei elävältä eläimeltä. Seerumiverinäytteestä voidaan tutkia rabiesrokotevirusvasta-aineita, jotka syntyvät rokotuksen seurauksena. Vasta-aineita tutkitaan rokotuksen onnistumisen kontrolloimiseksi.

Raivotauti on yleinen Aasiassa ja Afrikassa, mutta sitä esiintyy edelleen monissa Euroopan maissa ja lähialueilla esimerkiksi Eestissä, Liettuassa, Puolassa, Romaniassa, Unkarissa, Turkissa, Venäjällä, Ukrainassa, ja Valko-Venäjällä.

Käytännön vastustoimenpiteitä tautiseurannan lisäksi ovat mm. koirien ja kissojen pakolliset ja vapaaehtoiset rokotukset sekä kaakkoisrajalla tehtävät pienpetojen syöttirokotukset. Luonnonvaraisten eläinten rokottaminen on ensisijainen toimi villieläinten raivotaudin hävittämisessä.

Koirat ja kissat suositellaan rokotettavan raivotautia vastaan ensimmäisen kerran neljän-viiden kuukauden iässä ja seuraavan kerran vuoden iässä. Tämän jälkeen rokotus uusitaan aina kolmen vuoden välein. Metsästykseen käytettävien ja viranomaisten palveluskoirien on oltava rokotettuja raivotautia vastaan. Ensimmäinen rokotus on annettava vähintään 21 vuorokautta ennen koiran käyttöä metsästyksessä tai viranomaisen palvelutehtävissä. Rokotus on uusittava rokotteelle hyväksytyn valmisteyhteenvedon mukaisesti.

Tuotaessa koira ulkomailta on sen oltava ollut vähintään 12 viikon ikäinen saadessaan ensimmäisen rokotuksen. Rokotuksen jälkeen on odotettava 21 vuorokautta ennen matkalle lähtöä. Uusintarokotuksessa ei vaadita 21 vrk:n varoaikaa, jos rokotus on annettu ennen edellisen rokotuksen voimassaolon päättymistä. Tuotaessa koiria osasta EU:n ulkopuolisista maista vaaditaan lisäksi vasta-ainetesti rokotusvasteen varmistamiseksi.

Ekinokokkoosi

Suomessa tavataan Echinococcus canadensis -lajiin kuuluvaksi luettavaa hirviekinokokkia (E. granulosus genotyyppi G10). Sen elämänkierrossa pääisäntä on susi (tai koira) ja väli-isäntänä hirvieläin (poro, metsäpeura, hirvi). Toinen Suomen kannalta merkityksellinen ekinokokkilaji on myyräekinokokki, Echinococcus multilocularis. Loisen pääisäntä on kettu tai supikoira (tai koira) ja väli-isäntiä jyrsijät, yleensä myyrät. Ihmiselle tartunta on vakavampi kuin hirviekinokokin, jopa hengenvaarallinen.

Myyräekinokokkia esiintyy laajalti keski-Euroopassa. Se on myös Virossa yleinen ja sitä on viime vuosina todettu myös Ruotsissa. Echinococcus multilocularis -loista ei ole todettu Suomessa eikä myöskään manner-Norjassa. Loista kuitenkin esiintyy Huippuvuorilla ja Tanskassa.

Ihminen voi saada tartunnan loista kantavan pääisännän ketun ulosteesta mutta myös koirien, kissojen, supikoirien tai susien ulosteesta tai niiden ulosteen saastuttaman veden, marjojen tai sienien välityksellä. Ihmiset voivat saada tartunnan myös lemmikkieläimien turkkiin tarttuneista madon munista. Kissojen merkitys myyräekinokokin pääisäntänä on kiistanalainen.

Mato ei aiheuta oireita pääisäntäeläimilleen. Väli-isännissä ja ihmisessä E. multilocularis voi aiheuttaa monilokeroisia rakkuloita, joita kehittyy yleensä maksaan. Taudin itämisaika on erittäin pitkä, 5–15 vuotta.

Suomeen tuotavat tai palaavat koirat tulee olla heisimatolääkitty. Lääkityksellä pyritään estämään E. multilocularis -loisen leviäminen Suomeen.

Koiran tulee saada asianmukainen annos pratsikvantelia tai epsiprantelia 1-5 vrk ennen maahantuloa. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää 28 vrk:n sääntöä. Koira pitää lääkitä ennen matkaa vähintään kaksi kertaa enintään 28 vrk:n välein EU-maassa tai EU-maihin verrattavissa maissa ja sen jälkeen käsittely toistetaan säännöllisesti enintään 28 vrk:n välein. Viimeinen loislääkitys tulee tehdä Suomessa matkustelun päätyttyä. Jos lääkityksessä pidetään pidempi tauko, lääkitysohjelma täytyy aloittaa alusta.

Ekinokokkiloinen kehittyy tartuntavaaralliseksi vasta 28 vuorokautta sen jälkeen, kun koira on saanut tartunnan ja siten toistuvan säännöllisen loislääkityksen tarkoituksena on estää loisen kehittyminen lisääntymiskykyiseksi. Ekinokokkilääkitystä ei vaadita, kun koira tulee suoraan Suomeen Norjasta, UK:sta, Irlannista tai Maltalta.

Irlannissa ja Isossa-Britanniassa esiintyy satunnaisesti koirien ja hevosten välisessä elämänkierrossa hevosekinokokkia Echinococcus equinus. Sen ei ole koskaan osoitettu tarttuvan ihmiseen. Tallikoirien maahantuonnissa on kuitenkin syytä ottaa matoriski huomioon. Lääkitys kuten yllä.

Pentujen mukana tulevat infektiot

Suuri osa pennuista tuodaan Suomeen ja myydään Suomessa erilaisten välittäjien toimesta. Pentujen ravitsemustila on usein heikko ja ne kärsivät usein kuljetuksen aiheuttamasta stressistä. Epäsiisteissä olosuhteissa pennut saavat herkästi ripulitauteja, joita ovat esimerkiksi kokkidioosi, giardioosi ja kampylobakterioosi. Tartunnat paranevat yleensä hyvin yleiskunnon kohetessa, mutta ne voivat tartuttaa vastaanottopaikassa muita pentuja. Edellä mainittuja taudinaiheuttajia esiintyy myös Suomessa. On myös mahdollista, että emiä tai pentuja ei ole rokotettu asianmukaisesti eikä niillä ole immuniteettia esimerkiksi penikkatautia tai parvovirusta vastaan. Suojaamattomat pennut saavat helposti parvovirustartunnan Suomessa, kun ne ensimmäisen kerran viedään ulos. Penikkatautia esiintyy jatkuvasti monissa maissa. Suomessa suuri osa koirista on rokotettu ja tauti on siitä syystä harvinainen.

Lisääntymisen kannalta tärkeät infektiot

Jalostukseen käytettävien koirien tuonnissa olisi tärkeää huomioida Brucella canis –bakteeri-infektion ja koiran herpesvirusinfektion mahdollisuus. Bruselloosi leviää pääasiassa abortoitujen sikiöiden ja kohtueritteiden sekä siemennesteen ja virtsan välityksellä. Siitokseen käytettävät koirat olisi hyvä tutkia B. canis –vasta-aineiden varalta jo lähtömaassa. Tartunta on yleinen Etelä- ja Väli-Amerikassa ja sitä on raportoitu USA:ssa ja monissa Euroopan maissa. Kaikki Suomessa todetut tapaukset ovat liittyneet tuontikoiriin ja niiden levittämään tartuntaan. B. canis voi tarttua koirasta ihmiseen, mutta perusterveille ihmiselle tautiriski on vähäinen.

Koiran herpesvirusta esiintyy Suomessakin. Tartunta voidaan saada myös ulkomaan näyttelymatkalla tai tuontikoiran mukana. Tartunta tapahtuu lähikontaktissa ja siihen ei tarvita astutusta. Pennut saavat tartunnan synnytyksen yhteydessä synnytysteissä. Jos pennut eivät saa emältä suojaavia vasta-aineita maidon kautta, voi tartunta johtaa kuolemaan johtavaan yleisinfektioon.

Vektorien välityksellä leviävät taudit

Koiran punatauti (Babesia canis), leishmanioosi, sydänmatotauti (Dirofilaria immitis), onkoserkoosi (Onchocerca lupi), hepatozoonoosi (Hepatozoon canis ja Hepatozoon americanum)  ja ehrlichioosi (Ehrlichia canis) leviävät hyönteisten välityksellä. Suomessa ruskea koiranpunkki (Rhipicephalus sanguineus) voi toimia usean sairauden vektorina ja osa suomalaisista hyttyslajeista voi toimia sydänmadon väli-isäntänä. On myös mahdollista, että väiveet ja täit voisivat toimia joidenkin taudinaiheuttajien vektoreina. Usean edellä mainitun taudin hoito on ongelmallista ja leishmanioosi sekä onkoserkoosi tarttuvat myös ihmiseen. Onkoserkoosia on todettu Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2014 maahantuodussa koirassa..Ochocerca lupi aiheuttaa niin koiralla kuin ihmiselläkin infektion, joka voi johtaa sokeutumiseen.

Yleisin tartunta Suomeen maahantuoduissa koirissa on ollut leishmanioosi. Merkittävin laji on Leishmania infantis ja vaikka Suomen luonnossa ei todennäköisesti ole sille sopivia vektoreita, voi tartunta levitä myös siemennesteen, koiranpureman tai erittävän kudosmuutoksen välityksellä. Euroopassa leishmanioosia on tavattu pääasiassa Välimeren maissa, mutta se, kuten monet muut edellä mainituista tartunnoista, on hiljalleen leviämässä yhä pohjoisemmaksi. Leishmanioosille on tyypillistä pitkä itämisaika ja piilevä infektio, joka voi uusiutua.

Kardiopulmonaaristen loisinfektioiden esiintyminen koirilla on lisääntynyt ja niitä tavataan yhä enenevässä määrin aikaisempien endeemisten alueiden ulkopuolella. Koiralla tärkeimmät ovat Dirofilaria immitis, Angiostrongylus vasorum, Crenosoma vulpis ja Eucoleus aerophilus (ent.Capillaria aerophila).  Kliiniset oireet voivat olla lieviä, mutta osalle koiria voi kehittyä vakava tauti. Loiset voivat tarttua myös ihmiseen. Huolestumista aiheuttaa se, että ne voivat ilmaston lämpenemisen myötä muuttua endeemisiksi myös pohjoisilla alueilla.

Dirofilaria immitis –loista todetaan yleisesti Etelä-Euroopassa. Loistoukkien kehittyminen aikuiseksi kestää noin 6 kuukautta. Aikuinen loinen voi kasvaa yli 30 cm pituiseksi. Se elää keuhkovaltimossa ja osin sydämen oikeassa kammiossa ja tuottaa verenkiertoon toukkia (mikrofilarioita), jotka joutuvat hyttysen elimistöön, kun se imee verta eläimestä. Tartunta voi olla oireeton, mutta se voi aiheuttaa vakava sydämen toiminnanvajauksen.

Dirofilaria repens –loista on perinteisesti todettu Etelä-Euroopassa, mutta se on hiljalleen levinnyt pohjoisemmaksi.  Aikuinen loinen kehittyy ihon alla ja vapauttaa toukkia verenkiertoon. Dirofilaria repens on koirien ja muiden lihansyöjien, kuten kissojen, susien, kettujen ja piisamien loinen. Loistoukkien kehittyminen aikuiseksi kestää 6-7 kuukautta. Aikuinen naaras kehittyy ihon alla ja on 25 - 30 cm pituinen. Se tuottaa verenkiertoon tuhansia toukkia päivässä. Vertaimevät hyttyset levittävät loistoukkia eläimestä toiseen ja ihmiseen. Ihmisessä ne eivät kuitenkaan kehity aikuiseksi. Tämä loislaji voi levitä myös Suomessa suotuisissa lämpimissä olosuhteissa. Vuonna 2015 todettiin tartunta kaakkoissuomalaisella naisella, joka ei kymmeneen vuoteen ollut matkustanut ulkomailla.

D. immitis:en ja D. repens -loisten kohdalla on syytä muistaa, että aikuisten loisien ja niiden toukkien häätöön käytetään eri lääkkeitä.

Ulkomaille matkustavilla koirilla on syytä olla hyönteisiltä ja punkeilta suojaava lääkitys tartuntojen estämiseksi. Lisäksi on hyvä tarkistaa kaikki tuontikoirat ja Suomeen palaavat koirat salamatkustajien varalta, etenkin kirppujen ja ruskean koiranpunkkien varalta. Kirppujen ja ruskean koirapunkin häätö on ongelmallista, koska kirput elävät pitkiä aikoja koiran ulkopuolella. Molemmat pärjäävät Suomessa sisätiloissa.

Lisää aiheesta palvelussamme