Luonnonvaraisten eläinten sairaudet

Luonnonvaraisten eläinten tautitutkimuksessa korostuvat eläinten ja ihmisen välillä tarttuvat taudit eli zoonoosit. Myös muiden eläintautien esiintymistä ja uusien epidemioiden ilmaantumista pyritään seuraamaan kansalaisten lähettämien eläinnäytteiden avulla. Tässä kappaleessa esitettyjen luonnonvaraisten eläinten tutkimusten lisäksi luonnonvaraisista kaloista ja äyriäisistä tehdyt tutkimukset on esitelty kappaleessa 6. (Kalojen ja äyriäisten sairaudet).

Raivotaudin tulo luonnonvaraisten pienpetojen mukana Suomeen pyritään estämään maastoon levitettävillä syöttirokotteilla. Vuonna 2015 syöttirokotteet (180 000 rokotetta) levitettiin lentolevityksenä syys-lokakuussa. Raivotaudin esiintymistä ja syöttirokotteiden kulutusta seurataan jatkuvasti metsästettyjä ja kuolleena löytyneitä petoeläimiä tutkimalla. Metsästäjien apu eläinnäytteiden keräämisessä on ratkaisevan tärkeää tautiseurantaohjelmalle. Näytteitä kerätään pääasiassa Kaakkois-Suomesta ja Pohjois-Karjalasta, missä syöttirokotteita levitetään. Vuoden 2015 keräys onnistui hyvin vaikka tavoitemäärää ei ihan saavutettukaan. Eviran tavoitteena oli saada 360 eläinnäytettä raivotautisyöttirokotusalueelta. Kaikista rokotusalueen kunnista saatiin näytteitä. Kettuja ja supikoiria saatiin yhteensä 334 ja verinäytteitä 297.

Kuva. Raivotaudin syöttirokotteiden levitysalue

Raivotautiseurantaan saatiin koko maasta 523 luonnonvaraista eläintä. Näistä suurin osa oli supikoiria (262) ja kettuja (105). Lisäksi tutkittiin näätäeläimiä seuraavasti: 5 näätää, 3 minkkiä, 7 mäyrää, 38 saukkoa, ja 4 hilleriä. Myös 73 suurpetoa ja 26 lepakkoa tutkittiin raivotaudin varalta. Yhtään raivotautitapausta ei luonnonvaraisissa eläimissä todettu.

Tilasto:

  • Raivotaudin varalta eri syistä tutkitut eläimet vuonna 2015 (T14) ks alla.

Afrikkalaisen sikaruton uhka Suomen lähialueilla kasvoi vuoden 2015 aikana taudin jatkaessa leviämistään Baltian maissa. Metsästäjät ovat osallistuneet aktiivisesti sikatautitutkimukseen lähettämällä luonnonvaraisten villisikojen veri- ja kudosnäytteitä Eviraan. Luonnonvaraisia villisikoja on tutkittu maassamme afrikkalaisen sikaruton varalta jo vuodesta 2010, ja vuosina 2010- 2013 tutkittiin keskimäärin kymmenen näytettä vuodessa. Vuonna 2014 Evira sai näytteet 138 villisiasta ja vuonna 2015 aktiiviset metsästäjät lähettivät näytteet 171 villisiasta. Yli puolet kaikista näytteistä tuli Kaakkois-Suomesta. Yksittäisistä kunnista ykkönen oli Lappeenranta, josta vuonna 2015 tuli 33 eläimen näytteet.

Afrikkalaisen sikaruton lisäksi luonnonvaraisten villisikojen näytteet tutkittiin klassisen sikaruton, Aujeszkyn taudin ja luomistaudin eli bruselloosin varalta. Mitään tutkituista virustaudeista ei todettu.

Luomistaudin eli bruselloosin varalta tutkittiin 171 veri- ja/tai elinnäytettä luonnonvaraisista metsästetyistä villisioista. Kolmen eläimen näytteestä eristettiin Brucella-suvun bakteeri. Jatkotutkimuksissa varmistui, että kyseessä oli B. suis biovaari 2, jota esiintyy verraten yleisesti villisioissa ja rusakoissa Euroopassa. Tämän lisäksi neljän villisian verinäytteissä todettiin brusella-vasta-aineita. Kaikki tutkimuksissa positiiviset villisiat oli metsästetty Kaakkois-Suomessa, Lappeenrannan seudulla.

Tilasto:

  • Luonnonvaraisten villisikojen näytteet kunnittain 2015 (T6) ks. alla.

Koiraeläimet eli ketut ja supikoirat tutkitaan myyräekinokokin (Echinococcus multilocularis) varalta. Myyräekinokokkia ei ole koskaan Suomessa todettu, ja Suomi katsotaan EU:ssa myyräekinokokkivapaaksi maaksi. Vuonna 2015 tämän loisen varalta tutkittiin 273 kettua ja 338 supikoiraa, eikä loista edelleenkään todettu. Myyräekinokokkiseurantaa tehostettiin Etelä- ja Lounais-Suomen alueella yhteistyössä Riistakeskuksen aluetoimistojen kanssa. Hirviekinokokkia (Echinococcus canadensis), jonka väli-isäntiä ovat hirvieläimet ja pääisäntä susi, esiintyy Itä-Suomessa (Itä-Lappi, Kuusamo, Kainuu, Pohjois-Karjala). Vuonna 2015 loista todettiin kymmenessä sudessa (41 tutkittiin). Läntisessä Suomessa hirviekinokokkia ei ole todettu. Poroissa todettiin kolme hirviekinokokkitapausta (kts. myös luku 8. Porojen sairaudet), mutta hirvistä ei toimitettu positiivisia näytteitä.

Pienpetoja tutkitaan lihaksissa elävien trikinellaloisten (Trichinella spp.) varalta. Trikinelloja esiintyy pienpedoissa melko yleisesti: Vuonna 2015 supikoirista positiivisia oli 39 % ja ketuista 34 %. Trikinellojen yleisyys näissä lajeissa ei ole viime vuosina juuri muuttunut. Trikinelloja todettiin myös näätäeläimissä. Kaikki tutkitut ahmat (4 kpl) olivat positiivisia, ja lisäksi 29 % näädistä ja 6,4 % saukoista. Susissa ja ilveksissä trikinellojen yleisyys hieman laski edellisvuodesta. Vuonna 2015 ilveksistä positiivisia oli 21 % (v. 2014 40 %) ja susista 36 % (v. 2014 44 %). Evirassa tutkituista karhuista kolme todettiin positiiviseksi. Näistä näytteistä tehtiin myös lajimääritys, ja kaikissa tapauksissa laji oli Trichinella nativa, joka on yleisin maassamme esiintyvä trikinellalaji. Karhujen trikinellanäytteitä tutkitaan myös muissa hyväksytyissä laboratorioissa, mutta positiiviset löydökset varmistetaan Evirassa. Luonnonvaraisissa villisioissa esiintyi myös trikinellaa vuonna 2015. Yhdellä villisialla todettiin T. nativa ja toisella T. pseudospiralis -tartunta. Jälkimmäinen on ainoa lintuihinkin tarttuva trikinellalaji.

Kapia (Sarcoptes scabiei -punkki) esiintyi vuonna 2015 eri puolilla Suomea ja kaikkina muina vuodenaikoina paitsi kesäkuukausina. Levinneisyysalueessa ei vaikuttanut tapahtuneen muutoksia edellisvuoteen verrattuna. Lähes kaikki tapaukset todettiin ketuissa (14) ja supikoirissa (29). Vain yksi tartunta todettiin sudessa, muissa eläinlajeissa kapia ei vuonna 2015 todettu.

Suurpetojen kuolinsyy- ja tautiseurantaan saatiin neljä ahman, 52 ilveksen, 19 suden ja 9 karhun ruhoa. Liikenneonnettomuudet olivat jälleen pääsyynä tutkittujen suurpetojen kuolemiin. Auton alle oli jäänyt neljä ahmaa, yksi karhu, kuusi sutta ja 41 ilvestä. Junan ruhjomaksi oli jäänyt kaksi ilvestä ja yksi karhu. Susista poikkeuksellisen moni oli ammuttu poliisin luvalla, koska ne olivat liikkuneet toistuvasti asutuksen liepeillä. Näissä susissa (13 kpl) ei todettu erityisiä sairauksia tai vammoja. Kolme oli nuoria, kasvavia yksilöitä ja loput 10 täysikasvuisia. Suurin osa (11 kpl) oli peräisin Itä-Suomesta (Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala). Lisäksi lopetettiin poliisin päätöksellä tai vahinkoperusteisella luvalla viisi sutta, joilla oli vanhoja, liikkumista haittaavia vammoja (murtumia, tulehduksia) raajoissa. Kolme sutta löytyi erilaisiin vammoihin kuolleena, näistä ainakin yksi näytti joutuneen toisten susien tappamaksi. Yksi susi oli ammuttu laittomasti ja kahdella todettiin vanhoja ampumajälkiä. Karhuista kaksi oli lopetettu poliisin luvalla pihoilla oleskelun takia, kaksi aggressiivisuuden takia. Sairauksia näistä neljästä karhusta ei löytynyt. Kaksi pentukarhua oli purtu kuoliaaksi, ilmeisesti uroskarhu oli ne tappanut. Ilveksistä kaksi oli ammuttu luvatta. Ilveksissä todettiin lisäksi nääntymisiä ja erilaisia vammoja. Erikoisin tapaus oli kouristelevana lopetettu ilves, jolla oli pienen kallonmurtuman kautta alkanut aivotulehdus.

Jänisruttoa eli tularemiaa esiintyi pienen tauon jälkeen epidemiana vuonna 2015. Vuosina 2013 ja 2014 Eviran villieläintautiseurannassa ei ollut todettu yhtään jänisruttotapausta. Kaikkiaan varmistettiin viisi tapausta metsäjäniksissä ja 11 tapausta rusakoissa. Tapaukset keskittyivät voimakkaasti Oulun seudulle, mutta yksittäiset tapaukset todettiin myös Pohjanmaalla (Isokyrö) ja Keski-Suomessa (Äänekoski). Tutkimuksiin saatiin vuoden aikana eri puolilta Suomea 54 metsäjänistä ja 76 rusakkoa. Jänisrutto on myös pikkujyrsijöissä esiintyvä tauti, joten myyräkantojen vaihtelut todennäköisesti vaikuttavat taudin yleisyyteen muissa eläinlajeissa.

Hirvieläimissä todettiin mielenkiintoisia loislöydöksiä. Metsäkauriin sorkkien nahassa olleen pahan tulehduksen aiheuttajaksi paljastui Besnoitia-suvun loinen. Tämä alkueläinloinen tunnetaan porojen loisena, eikä se poroilla yleensä aiheuta huomattavia oireita. Tartunnan saanut metsäkauris löytyikin poronhoitoalueelta Ylikiimingistä. Ruokolahdella metsästetyssä hirvessä todettiin maksassa voimakas sappiteiden tulehdus, jonka olivat aiheuttaneet maksamadot. Loiset olivat pieniä imumatoja, lajinimeltään Parafasciolopsis fasciolaemorpha. Tätä lajia on aiemmin todettu vain Itä-Euroopassa ja Venäjällä. Kummatkaan loiset eivät ole ihmiselle vaarallisia.

Laulujoutsenissa todettiin syksyllä 2015 uusi tauti, jonka aiheuttaja oli Riemerella anatipestifer -bakteeri. Tätä bakteeria ei ollut aiemmin ole todettu Suomessa villilinnuissa, ja se tunnetaankin paremmin siipikarjan taudinaiheuttajana. Tauti ilmeni aikuisissa joutsenissa vaikeina hermostollisina oireina, joita olivat mm. tasapainovaikeudet uidessa, lentokyvyttömyys tai kaulan vääntäminen. Nuoria joutsenia kuoli yleistyneeseen infektioon. Tautitapauksia varmistettiin Oulun seudulta, Pohjois-Karjalasta, Päijät-Hämeestä ja Uudeltamaalta. Yksi bakteerilöydös tehtiin valkoposkihanhesta. Havaintoja oireilevista joutsenista saatiin eri puolelta Suomea. Tauti ei tiettävästi aiheuttanut massakuolemia, vaan lähinnä yksittäisiä sairastumisia.

Lintuinfluenssaseurannassa tutkittiin 133 luonnonvaraista lintua, jotka oli joko metsästetty tai löydetty kuolleena. Yhdestä linnusta todettiin matalapatogeeninen lintuinfluenssavirus, joka ei ollut virustyyppiä H5 tai H7. Paramyksovirus-1, joka siipikarjassa aiheuttaa helposti leviävää Newcastlen tautia, ei todettu lainkaan luonnonvaraisista linnuista vuonna 2015. Liitteen B taulukossa B13 on tarkemmat tiedot luonnonvaraisten lintujen lintuinfluenssatutkimuksista aiempina vuosina.

Pikkulintujen salmonelloosia esiintyy käytännöllisesti katsoen koko maassa. Vuonna 2015 talviruokintapaikoilla esiintyi salmonelloosia kohtalaisen yleisesti, erityisesti aivan ruokintakauden lopulla huhti-toukokuussa. Lopputalven ja alkukevään tapaukset tulivat Pohjois-Suomesta. Sairastuneita lajeja olivat punatulkku, urpiainen, vihervarpunen ja viherpeippo. Salmonellatartuntoja todettiin myös naurulokissa (2 kpl), kurjessa (1 kpl), siilissä (8 kpl), ilveksessä (1 kpl) ja saukossa (1 kpl).

Pikkulintujen taudeista trikomonoosin eli Trichomonas gallinae -loisen aiheuttamaa kuputulehdusta esiintyi melko vähän. Tautia todettiin viherpeipoissa neljässä paikassa Etelä-Suomessa kesällä ja syksyllä ja keltasirkussa yhdessä paikassa maaliskuussa Itä-Suomessa.

Eviran nettisivuilla voi ilmoittaa kuolleena löytyneistä tai sairaista villieläimistä. Vuonna 2015 nettisivuilla tehtiin 115 ilmoitusta, mikä on hiukan enemmän kuin viime vuonna (98 kpl). Kuten viime vuonna, myös nyt saatiin eniten jänisilmoituksia. Kuolleena löytyneistä rusakoista ja metsäjäniksistä ilmoitettiin 45 kertaa, yli kaksi kertaa useammin kuin viime vuonna. Jänisruton esiintyminen oli todennäköisesti havaintojen lisääntymisen taustalla. Jänisilmoituksia tuli ympäri maata, eniten Oulun seudun kunnista (19 kpl). Joutsenista tehtiin seuraavaksi eniten ilmoituksia, 10 kpl. Muuten ilmoitusten määrä vaihteli 1-5 kpl/ laji. Erilaisia lajeja, joista tehtiin ilmoituksia, oli ainakin 37, osa tosin tunnistettuna vain ryhmätasolle (esim. lepakko tai lokki).

Tilastoja 2015:

LISÄÄ AIHEESTA PALVELUSSAMME

 

Aiheet: