Luonnonvaraisten eläinten sairaudet

Luonnonvaraisten eläinten tautitutkimuksessa korostuvat eläinten ja ihmisen välillä tarttuvat taudit eli zoonoosit. Myös muiden eläintautien esiintymistä ja uusien epidemioiden ilmaantumista pyritään seuraamaan kansalaisten lähettämien eläinnäytteiden avulla. Tässä luvussa esitettyjen luonnonvaraisten eläinten tutkimusten lisäksi luonnonvaraisista kaloista ja äyriäisistä tehdyt tutkimukset on esitelty kappaleessa 6. (Kalojen ja rapujen sairaudet).

Vuonna 2016 todettiin Suomen luonnonvaraisissa eläimissä poikkeuksellisesti kaksi uutta tarttuvaa tautia: korkeapatogeeninen lintuinfluenssa H5N8 ja kaniinien RHD (rabbit hemorrhagic disease).

Lintuinfluenssaa löytyi luonnonvaraisista linnuista

Lintuinfluenssaepidemia havaittiin marraskuussa Ahvenanmaalla, missä kuoli kymmeniä tukkasotkia lyhyen ajan sisällä. Tukkasotkissa todettiin voimakas äkillinen yleisinfektio ja elimistä tehdyssä virustutkimuksessa todettiin korkeapatogeeninen influenssa-A-virus, tyypiltään H5N8. Virukseen kuolleita tukkasotkia löytyi tämän jälkeen vielä Nauvon saaristosta. Pian tukkasotkatapausten jälkeen löydettiin virukseen sairastuneita merikotkia, ensin Ahvenanmaalta (4 kpl) ja myöhemmin mantereelta, Satakunnasta (2 kpl). Myös yksi virustartunnan saanut huuhkaja todettiin Ahvenanmaalla joulukuussa. Luonnonvaraisissa linnuissa todettiin kaikkiaan yhdeksän eri lintuinfluenssatapausta. Uusia tapauksia varmistui edelleen vuoden 2017 puolella. Kesylinnuissa virusta todettiin vain yksi tapaus pian epidemian alussa marraskuussa maarianhaminalaisessa lintutarhassa (ks. luku 4).

 

 

Kuva 6. Kartta lintuinfluenssan tautitapauksista luonnonvaraisilla linnuilla ja Maarianhaminan lintutarhalla vuonna 2016.

Lintuinfluenssaepäilyjen lisäksi metsästettyjä ja kuolleena löydettyjä luonnonvaraisia lintuja tutkittiin lintuinfluenssaseurannassa. Koko vuoden aikana tutkittiin yhteensä 208 luonnonvaraista lintua. Liitteen B taulukossa B13 on tarkemmat tiedot luonnonvaraisten lintujen lintuinfluenssatutkimuksista vuosina 2007 - 2016.

Kaniinien verenvuotokuumetauti (RHD) tappoi villikaniineja pääkaupunkiseudulla

Pääkaupunkiseudulla levisi villikaniineja tappanut virustauti, rabbit hemorrhagic disease (RHD) eli kaniinien verenvuotokuumetauti. Epidemia alkoi huhtikuussa jatkuen kesän ajan. Virus tyypitettiin RHDV2-kannaksi. Epidemia oli varsin tuhoisa ja levisi laajalle alueelle pääkaupunkiseudulla tuhoten villikaniinipopulaation lähes kokonaan. Epidemian aikana varmistettiin Evirassa yksi kuolemaan johtanut tautitapaus myös lemmikkikaniinissa. Tauti ei tartu ihmisiin tai muihin lemmikkieläimiin. Viruksen on todettu Australiassa tarttuneen rusakoihin ja Ruotsissa metsäjänikseen, mutta se ei näytä aiheuttavan epidemioita niiden keskuudessa toisin kuin kaniineissa.                

RHD tappaa kaniinit nopeasti

Rabbit hemorrhagic disease (RHD) on kalikiviruksen aiheuttama herkästi leviävä kaniinien (Oryctolagus cuniculus) verenvuotokuumetauti. RHD on nopeasti etenevä tauti, joka aiheuttaa erityisesti maksan, mutta myös muiden sisäelinten vaurioitumisen. RHD aiheuttaa korkeaa sairastuvuutta ja korkeaa kuolleisuutta kaniineissa. Viruksesta tunnetaan kaksi tyyppiä, klassinen RHD-virus ja uudempi RHD2-virus. Pääkaupunkiseudulla huhtikuusta 2016 lähtien villikaniinien kuolemia aiheuttanut virus on tyyppiä RHDV2. Tautia ei ole aiemmin todettu Suomessa. Pääkaupunkiseudun villikaniinipopulaatio on lähtöisin 1980-luvulta, vaikkakin populaatio kasvoi huomattavasti 2000-luvun alussa. Suomen villikaniinipopulaatio sai alkunsa lemmikkikaniinien pääsystä luontoon. Kaniini luokitellaan Suomessa vieraslajiksi.

RHDV aiheuttaa oireita erityisesti aikuisissa kaniineissa, kun taas poikaset noin 4 - 6 viikon ikään asti eivät sairastu. Uusi virustyyppi RHDV2 voi aiheuttaa oireita myös jopa 15 - 20 päivää vanhoissa poikasissa. Oireina ovat hermostolliset oireet, hengitystieoireet, apaattisuus ja huonontunut ruokahalu. Maksavauriosta voi olla seurauksena verenvuotoja ja keltaisuutta. Äkkikuolemia ilman havaittavia oireita esiintyy myös epidemioissa. RHDV-virukseen kuolee yleensä jopa 80–90 prosenttia kaniineista, kun taas RHDV2:n aiheuttama kuolleisuus vaihtelee enemmän, 5–70 prosenttia. Populaatiossa, jossa virusta ei aiemmin ole esiintynyt, suuri osa kaniineista voi kuolla.

Virus leviää kaniinista toiseen suorassa kosketuksessa eritteissä ja myös epäsuorasti esimerkiksi pesäkoloissa, ruuan ja veden välityksellä tai hyönteisten mukana. Virusta erittyy kaikkiin kaniinin eritteisiin. Myös kaniineja syövät petoeläimet voivat levittää virusta. Uusi RHDV2 tyyppi on sairastuttanut myös metsäjäniksiä ja rusakoita (Lepus timidus ja L. europaeus). Virus ei tartu ihmiseen, ei myöskään koiriin, kissoihin tai jyrsijöihin.  Eviran tutkimuksissa on varmistunut yhden lemmikkikaniinin kuolema RHDV2-tartuntaan.

Suomessa on saatavilla erityisluvallinen RHDV-rokote. Rokote on inaktivoitu ja se sisältää sekä klassisen RHDV-kannan että uuden RHDV2 -kannan. Evira suosittelee kaniinien rokottamista alueilla, joilla esiintyy villikaniineja. Suosittelemme rokottamaan myös sellaiset kaniinit, jotka käyvät näyttelyissä tai muissa vastaavissa tapahtumissa ja kilpailuissa. Eläinlääkärin riskinarvioinnin perusteella suosittelemme rokottamaan myös muut kaniinit, joilla on suurentunut riski saada RHD – tartunta. Kaniinit rokotetaan rokotevalmistajan ohjeen mukaan.

 

Hirvieläinten näivetystautia (CWD) ei todettu Suomessa

 Koko Euroopalle uusi villieläinten tauti todettiin vuonna 2016, kun Pohjois-Amerikassa esiintyvää hirvieläinten näivetystautia (chronic wasting disease, CWD) todettiin Norjassa tunturipeurassa. Tautia todettiin myöhemmin samana vuonna vielä kahdessa hirvessä ja kahdessa tunturipeurassa. Norjassa toimii samankaltainen villieläintautiseuranta kuin Suomessa ja ensimmäiset tautitapaukset todettiin tämän toiminnan puitteissa. Suomessa itsestään kuolleita tai oireilevia luonnonvaraisia hirvieläimiä on tutkittu CWD:n varalta vuosittain pieniä määriä. Vuonna 2016 näytteitä pyrittiin Norjan tapausten takia saamaan entistä enemmän, ja koko vuoden näytemäärä nousi 50:een (26 hirveä, 12 valkohäntäkaurista, 7 metsäkaurista ja 5 metsäpeuraa). Kaikki näytteet olivat negatiivisia.

Suomi pysyi raivotautivapaana

Raivotaudin eli rabieksen torjunta jatkui edellisvuosien tapaan. Raivotaudin tulo luonnonvaraisten pienpetojen mukana Suomeen pyritään estämään maastoon levitettävillä syöttirokotteilla. Vuonna 2016 syöttirokotteet (180 000 rokotetta) levitettiin lentolevityksenä syys-lokakuussa. Raivotaudin esiintymistä ja syöttirokotteiden kulutusta seurataan jatkuvasti metsästettyjä ja kuolleena löytyneitä petoeläimiä tutkimalla. Metsästäjien apu eläinnäytteiden keräämisessä on ratkaisevan tärkeää tautiseurantaohjelmalle. Näytteitä kerätään pääasiassa Kaakkois-Suomesta ja Pohjois-Karjalasta, missä syöttirokotteita levitetään. Vuoden 2016 keräys onnistui hyvin. Eviran tavoitteena on saada 360 eläinnäytettä raivotautisyöttirokotusalueelta. Kettuja ja supikoiria saatiin yhteensä 389 ja verinäytteitä 322.

 

Kuva 7. Raivotaudin syöttirokotteiden levitysalue.

Raivotautiseurantaan saatiin koko maasta 562 luonnonvaraista eläintä. Näistä suurin osa oli supikoiria (308) ja kettuja (104). Lisäksi tutkittiin näätäeläimiä seuraavasti: kymmenen näätää, yksi minkki, seitsemän mäyrää ja 34 saukkoa. Myös 76 suurpetoa ja 19 lepakkoa tutkittiin raivotaudin varalta. Yhtään raivotautitapausta ei todettu luonnonvaraisissa petoeläimissä. Yhdessä Inkoosta löytyneessä vesisiipassa todettiin lepakkorabies. Vesisiippa oli käyttäytynyt poikkeuksellisesti: se oli liikkeellä myöhään syksyllä päiväsaikaan ja sen liikkuminen oli epävarmaa ja lentäminen tasapainotonta. Virus tyypitettiin Eurooppalaiseksi lepakkolyssavirukseksi tyyppiä 2 (EBLV-2), joka on aiemmin todettu 2009 vesisiipasta Turusta. Aktiivisen seurannan projektissa Turun seudulta on myös löydetty lyssavirusvasta-aineita vesisiipoista, joten EBLV-2 näyttää olevan kotoperäinen seudun vesisiipoissa. Riski saada lepakkorabiestartunta Suomessa pidetään erittäin epätodennäköisenä, jos ei ole työssään tai harrastuksessaan tekemisissä lepakoiden kanssa.

Tilasto (T14

  • Raivotaudin varalta eri syistä tutkitut eläimet vuonna 2016 ks. alla.

Luonnonvaraisten villisikojen tutkimukset

Afrikkalaisen sikaruton uhka ei vähentynyt vuoden 2016 aikana, sillä tautia esiintyi edelleen Baltian maissa. Metsästäjät ovat osallistuneet aktiivisesti sikatautitutkimukseen lähettämällä luonnonvaraisten villisikojen veri- ja kudosnäytteitä Eviraan. Luonnonvaraisia villisikoja on tutkittu maassamme afrikkalaisen sikaruton varalta jo vuodesta 2010, ja vuosina 2010- 2013 tutkittiin keskimäärin kymmenen näytettä vuodessa. Vuonna 2014 Evira sai näytteet 138 villisiasta ja vuonna 2015 aktiiviset metsästäjät lähettivät näytteet 171 villisiasta. Näytteiden tulo runsastui entisestään vuoden 2016 aikana, jolloin näytteitä tuli tutkittavaksi 366 luonnonvaraisesta villisiasta. Yli puolet (251) kaikista näytteistä tuli Kaakkois-Suomesta. Yksittäisistä kunnista ykkönen oli Lappeenranta, josta lähetettiin 70 eläimen näytteet.

Afrikkalaisen sikaruton lisäksi luonnonvaraisten villisikojen näytteet tutkittiin klassisen sikaruton ja Aujeszkyn taudin varalta. Mitään tutkituista virustaudeista ei todettu. Luomistaudin eli bruselloosin varalta tutkittiin 116 veri- ja/tai elinnäytettä luonnonvaraisista metsästetyistä villisioista. Viiden eläimen näytteestä eristettiin Brucella-suvun bakteeri, joka on todennäköisesti samaa tyyppiä kuin v. 2015 eristetty kanta (B. suis bv. 2). Tämän lisäksi yhden villisian verinäytteessä todettiin vain brusella-vasta-aineita. Kaikki tutkimuksissa positiiviset villisiat oli metsästetty Kaakkois-Suomessa, Lappeenrannan seudulla.

Tilasto (T15)

  • Luonnonvaraisten villisikojen näytteet kunnittain 2016 ks. alla.

Trikinellaa löytyi, myyräekinokokkia ei

Tutkimuksiin lähetettävät koiraeläimet eli ketut ja supikoirat tutkitaan myyräekinokokin (Echinococcus multilocularis) varalta. Myyräekinokokkia ei ole koskaan Suomessa todettu, ja Suomi katsotaan EU:ssa myyräekinokokkivapaaksi maaksi. Vuonna 2016 tämän loisen varalta tutkittiin 230 kettua ja 466 supikoiraa. Myyräekinokokkiseurantaa on tehty Etelä- ja Lounais-Suomen alueella yhteistyössä Riistakeskuksen aluetoimistojen kanssa. Hirviekinokokkia (Echinococcus canadensis), jonka väli-isäntiä ovat hirvieläimet ja pääisäntä susi, esiintyy Itä-Suomessa (Itä-Lappi, Kuusamo, Kainuu, Pohjois-Karjala). Vuonna 2016 loista todettiin 20 %:ssa susista (15 positiivista /74 tutkittua). Positiiviset tapaukset löytyivät tyypilliseltä levinneisyysalueelta Itä-Suomesta. Poroissa todettiin kuusi hirviekinokokkitapausta (kts. myös luku 8. Porojen sairaudet). Hirvistä tartuntoja ei todettu.

Lihaa syöviä nisäkkäitä ja lintuja tutkitaan lihaksissa elävien trikinellaloisten (Trichinella spp.) varalta. Trikinelloja esiintyy Suomessa luonnossa melko yleisesti, eikä vuonna 2016 todettu merkittäviä muutoksia (taulukko B14). Karhujen trikinellanäytteitä tutkitaan myös muissa hyväksytyissä laboratorioissa, mutta positiiviset löydökset varmistetaan Evirassa.

Kapia (Sarcoptes scabiei -punkki) esiintyi suunnilleen yhtä runsaasti kuin edellisvuonna. Eniten kapia todettiin supikoirissa (26 kpl) ja toiseksi eniten ketuissa (15 kpl). Supikoiratapaukset olivat keskittyneet Etelä-Suomeen (eniten Satakunta 7 kpl ja Uusimaa 6 kpl), Rääkkylä oli pohjoisin löytöpaikka ja ainoa Pohjois-Karjalan tapaus. Kapisia kettuja sen sijaan löytyi laajemmalti, pohjoisimmat Utsjoelta ja eteläisimmät Kotkan ja Pyhtään alueelta. Kapitartunta todettiin myös kahdessa ilveksessä ja jopa yhdessä siilissä, joka löytyi Porvoosta. Yhdessä sudessa todettiin kapiin viittaavia ihomuutoksia, mutta kapipunkkeja ei siitä löytynyt.

Jänisruttoa eli tularemiaa todettiin enemmän kuin vuosiin

Tutkittavaksi saatiin 45 metsäjänistä ja 107 rusakkoa. Evirassa varmistettiin 11 jänisruttotapausta metsäjäniksissä, 24 tapausta rusakoissa ja yksi tapaus oravassa. Tapauksista suurin osa (92 %) todettiin tyypillisenä jänisruttoaikana heinä-syyskuussa. Jänisten epidemiat näyttivät rajoittuvan kolmelle alueelle: läntinen Pohjois-Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaa ja Kymenlaakso. Nämä alueet ovat vanhastaan tunnettuja jänisruton esiintymisalueita. Muita jäniksillä esiintyneitä tarttuvia taudinaiheuttajia olivat Toxoplasma gondii -loinen (9 kpl) sekä bakteerit Yersinia pseudotuberculosis (9 kpl), Pasteurella multocida (9 kpl) ja Listeria monocytogenes (1 kpl). Nämä kaikki aiheuttavat metsäjäniksille ja rusakoille voimakkaita yleistulehduksia ja tartuntoja esiintyy meillä vuosittain.

Suurpetojen kuolinsyyseuranta

Suurpetojen kuolinsyy- ja tautiseurantaan saatiin kaksi ahman, 44 ilveksen, 22 suden ja 12 karhun ruhoa. Lisäksi tutkittiin yhden ilveksen nahka kapiepäilyn takia ja yhden auton alle jääneen karhun elinnäytteitä. Yleisin kuoleman syy suurpedoilla oli liikenneonnettomuus. Auton alle oli jäänyt yksi ahma, viisi karhua, kuusi sutta ja 35 ilvestä. Junan ruhjomaksi oli jäänyt yksi ilves, yksi susi ja kaksi karhua. Ilveksissä todettiin kaksi kapitapausta. Marraskuun aikana löytyi neljä ilveksen pentua nälkään nääntyneinä, kaikki Itä-Suomesta, Savon ja Pohjois-Karjalan alueelta. Yksi ilveksen pentu jouduttiin lopettamaan raajojen luunmurtumien takia. Poliisin luvalla oli ammuttu 12 sutta. Näistä neljällä oli jonkinasteinen jalkavamma, lopuilla ei todettu vakavia vammoja tai sairauksia. Poliisiluvalla ammutuista susista suurin osa (8 kpl) oli peräisin Pohjois-Karjalasta. Yhdessä sudessa todettiin kapi. Kahdessa sudessa oli vanhoja ampumajälkiä (hauleja). Yhdestä sudesta saatiin näytteeksi ruho, jossa todettiin paha kallonmurtuma. Ruho oli löytynyt junaradan läheltä.  Karhuista kaksi oli ammuttu poliisin luvalla. Yksi pentukarhu oli nääntynyt ja sillä todettiin suolitulehdus. Yhdellä lopetetulla karhulla oli syvälle etutassuun iskenyt ansarauta. Kaksi karhutapausta oli metsästysrikosepäilyjä.

Pikkulintujen kuolinsyyt kiinnostivat

Ihmiseenkin tarttuvaa lintujen bakteeritautia, lintuklamydiaa (aiheuttaja Chlamydophila psittaci) todettiin kahdessa talitiaisessa, jotka molemmat löytyivät Pohjois-Karjalasta eri paikkakunnilta. Linturokkoa, joka on avipoxviruksen aiheuttama tauti, todettiin kolmessa talitiaisessa talviaikaan ja kahdessa tiklissä ja yhdessä peipossa kesäaikaan. Kesäiset tapaukset olivat poikaslintuja. Viherpeippojen trikomonoosia eli Trichomonas gallinae –loisen aiheuttamaa kuputulehdusta esiintyi jälleen syksyisinä epidemioina. Eviraan tuli lintuja näytteeksi viidestä eri taudinpurkauksesta, jotka sijoittuivat Oulun seudulle, Pohjanmaalle, Varsinais-Suomeen ja Uudellemaalle. Pikkulintujen salmonelloosi oli vuonna 2016 todella harvinainen löydös, sillä vain yksi tapaus todettiin. Sairastunut lintu oli punatulkku Kymenlaaksosta.

Salmonellatartuntoja todettiin luonnonvaraisissa eläinlajeissa, jotka ovat jo aiemmin tunnettuja salmonellan kantajia. Viidellä siilillä oli tartunta, neljä serotyyppiä Enteritidis ja yksi serotyyppiä Typhimurium. Aiemmin mainitun punatulkun lisäksi linnuissa todettiin salmonellaa kolmessa harmaalokissa, yhdessä kalalokissa ja yhdessä tunnistamattomassa lokkilajissa. Harvinaisempia löydöksiä olivat haarapääskyn ja kanahaukan tartunnat. Kaikki lintusalmonellat yhtä lukuun ottamatta olivat serotyyppiä Typhimurium. Haarapääskyn salmonella oli Enteritidis-serotyyppiä

Sähköiset ilmoitukset kuolleena löytyneistä villieläimistä tuplaantuivat

Eviran nettisivuilla voi ilmoittaa kuolleena löytyneistä tai sairaista villieläimistä, jos eläimiä ei lähetetä näytteeksi. Vuonna 2016 nettisivuilla tehtiin 205 ilmoitusta, mikä on lähes kaksinkertainen määrä verrattuna edellisvuoteen (115 kpl). Suurimpana syynä lisääntyneisiin ilmoituksiin oli pääkaupunkiseudun villikaniinien RHD-epidemia. Kaniineista ilmoitettiin 76 kertaa. Ensimmäiset ilmoitukset saatiin huhtikuun jälkipuoliskolla Helsingin Käpylästä. Vantaalta saatiin ilmoituksia heti toukokuun alussa ja Espoosta toukokuun puolenvälin jälkeen. Eniten kaniini-ilmoituksia tuli toukokuussa (43 kpl), mutta heinä-elokuussa niitä jätettiin enää vain neljä. Jäniksistä (metsäjänis tai rusakko) ilmoitettiin 54 kertaa. Suurin osa (32 kpl) ilmoituksista ajoittui heinä-syyskuulle jänisruttosesongin aikaan. Lintuinfluenssaepidemia sen sijaan ei näyttänyt aiheuttaneen lintuilmoitusten määrään huomattavaa muutosta, esim. joutsenista tuli täsmälleen saman verran ilmoituksia kuin edellisenä vuonna (10 kpl). Ilmoituksissa melko yleisiä olivat myös saukot (9 kpl) ja siilit (7 kpl).

Tilastoja

LISÄÄ AIHEESTA PALVELUSSAMME

 

Aiheet: