CWD (chronic wasting disease) – hirvieläinten näivetystauti ja muut TSE-taudit hirvieläimillä

Hirvieläinten näivetystauti (chronic wasting disease, CWD) ja muut TSE-taudit hirvieläimillä kuuluvat samaan aivotautiryhmään kuin hullun lehmän tauti. Näiden TSE-tautien (transmissible spongiform encephalopathy, tarttuva huokoinen aivosairaus) aiheuttajia ovat prioniproteiinit. Taudin CWD-muotoa esiintyy lähinnä Pohjois-Amerikassa.

CWD-tauti havaittiin USA:ssa 1960-luvulla mustahäntäkauriissa ja sen esiintymisalue on sittemmin laajentunut USA:ssa ulottuen nykyään myös Kanadan puolelle. Tautia esiintyy sekä hirvieläintarhoilla että luonnonvaraisissa hirvieläimissä. Lisäksi sitä on todettu Etelä-Koreassa, silloinkin Pohjois-Amerikasta eläintarhaan tuoduissa hirvieläimissä.

Vuonna 2016 todettiin Norjassa Euroopan ensimmäiset CWD-tapaukset. Ensimmäinen löydös tehtiin huhtikuussa villistä tunturipeurasta (Rangifer tarandus tarandus) Nordfjellan alueella Bergenistä itään. Kyseessä oli sairas eläin. Löydöksen johdosta Norjassa aloitettiin tehostettu TSE-seuranta hirvieläimissä. Nordfjellan alueella elävästä tunturipeurapopulaatiosta löytyi useita CWD-positiivisia yksilöitä ja koko lauma päätettiin hävittää.

CWD-löydösten lisäksi Norjassa todettiin vuoden 2016 toukokuussa hirvieläinten TSE hirvestä (Alces alces) lähellä Trondheimia ja tähän mennessä yhteensä kolmella hirvellä on se diagnosoitu. Syksyllä 2017 TSE löytyi Norjasta jälleen uudesta lajista, isokauriista (saksanhirvi, Cervus elaphus).

http://apps.vetinst.no/skrantesykestatistikk/NO/

Hirvieläinten TSE-tauteja aiheuttavia prioneja on löydetty erityyppisiä. Tunturipeuroissa esiintynyt CWD-prioni on samantyyppinen kuin pohjoisamerikkalainen, mutta Norjan hirvistä ja isokauriista löytyneet prionikannat eroavat edellisistä. Prionien tutkimus on vielä kesken ja norjalaiset kutsuvat hirvissä ja isokauriissa esiintyvää tautia epätyypilliseksi CWD:ksi, Nor16CWD.

Tauti ei tiettävästi ole ihmisiin tarttuva eikä sitä siten ole pidetty varsinaisena riskinä ihmisille.

Oireet

Tauti etenee hitaasti eikä sitä ole todettu alle vuoden ikäisillä eläimillä. Eläin laihtuu ja kuihtuu, vaikka se söisi. Taudin loppuvaiheessa alkaa ilmentyä aivoperäisiä oireita: eläin vetäytyy muista, on haluton, painaa päätä alas, toistaa tiettyjä liikkeitä, vaikuttaa hermostuneelta. Eläin voi juoda ja kuolata epänormaalin paljon.

Taudin määritys ja näytteenotto

Tauti määritetään tavallisesti kuolleesta eläimestä. Näytteeksi otetaan tietty kohta aivorungosta ja pään imusolmukkeita. Näistä tehdään laboratoriotestit taudinaiheuttajan toteamiseksi. Aivoihin myös muodostuu tyypillisiä mikroskooppisia muutoksia, jotka voidaan todeta histologisessa tutkimuksessa.

Leviäminen

CWD:n leviämismekanismeja ei vielä täysin varmuudella tunneta, mutta se näyttää leviävän eläimestä eläimeen ruumiineritteissä, kuten virtsassa, ulosteessa ja syljessä. Taudinaiheuttaja kestää erittäin hyvin vaihtelevia ympäristöolosuhteita. Tehokkaimmin tauti leviää ruokintapaikoilla ja tarhattujen eläinten keskuudessa. Muiden hirvieläinten TSE-tautien leviämisestä ei ole toistaiseksi tietoa.

EU:n ulkopuolella tuotetun käsittelemättömän hirvieläinten houkutinvirtsan tuominen EU:n alueelle, mukaan lukien sen ostaminen internetistä, on kiellettyä. 

Seuranta

Hirvieläinten TSE-tautien esiintymistä villeissä hirvieläimissä ja poroissa on seurattu Suomessa vuodesta 2003 alkaen. Vuosina 2003 - 2017 on tutkittu 2438 hirvieläintä TSE:n varalta. Norjassa tehtyjen CWD-löydösten seurauksena aloitettiin vuoden 2018 alusta taudin seurantaohjelma Suomessa ja viidessä muussa EU-maassa. Tarkoituksena on tutkia Suomesta noin 3000 hirvieläintä kolmen vuoden aikana. Näytteitä kerätään kaikkien paliskuntien ja seurantaan mukaan arvottujen riistanhoitoyhdistysten sekä Ahvenanmaan alueelta. Paliskunnille, seurantaan mukaan arvotuille riistanhoitoyhdistyksille, sekä Ahvenanmaalle on lähetetty ohjeistus näytteiden keräämiseksi. Lisäksi tutkitaan kaikki näytteeksi saadut, itsestään kuolleet, sairaana lopetetut sekä lihantarkastuksessa hylätyt yksilöt.

Jos löydät maastosta itsestään kuolleen hirvieläimen, ota yhteyttä lähimpään virkaeläinlääkäriin (kunnaneläinlääkäri tai aluehallintoviraston läänineläinlääkäri). Virkaeläinlääkäri huolehtii tarvittavien näytteiden lähettämisestä Eviraan. Sairaista, vahingoittuneista ja poikkeavasti käyttäytyvistä hirvieläimistä ilmoitetaan poliisille tai alueelliselle riistakeskukselle (Suomen riistakeskus ja alueelliset riistakeskukset). Poliisi ja metsästäjien organisoima suurriistavirka-apu (SRVA) järjestävät eläimen etsinnän ja huolehtivat siitä tilanteen vaatimalla tavalla. Evirassa tutkitaan, onko kyse hirvieläinten näivetystaudista tai muusta hirvieläinten TSE-taudista.

Kuolleen eläimen löytöpaikan ja sen koordinaatit tulee ottaa talteen esimerkiksi älypuhelimen karttasovelluksella. Jos koordinaatteja ei ole mahdollista saada, tulee tie löytöpaikalle merkitä sopivalla tavalla.

Esiintyminen Suomessa 

Suomessa todettiin ensimmäinen hirvieläinten TSE-tautitapaus helmikuussa 2018. Tauti todettiin Kuhmosta löydetystä itsestään kuolleesta hirvestä. EU-vertailulaboratorion suorittaman tyypityksen mukaan tauti muistuttaa Norjassa hirveltä löydettyä TSE-tautia. Hirven TSE:n tarttumismekanismeja ei tunneta. 

Hirvieläinten TSE-tautien seuranta Suomessa 1.1.2018–31.8.2018

  Petojen tappamat Kuolleet Metsästetyt Sairaat eläimet Teurastetut Liikennekuolemat Yhteensä:
Metsäpeura  5  3 0  3 0 0  11
Hirvi  1  24  2  17/ 1* 0  27  71/ 1*
Poro  48  120 0  19 3  6  196
Metsäkauris  1  17 0  3 0  26  47
Valkohäntäkauris  3  5  0  14 0  4  26
Yhtensä:  58  169  2  56/ 1*  3  63  351/ 1*

 * epätyypillinen prionitauti hirvellä

 

 

LISÄÄ AIHEESTA PALVELUSSAMME

Aiheet: