CWD (chronic wasting disease) – hirvieläinten näivetystauti

Hirvieläinten näivetystauti (CWD) kuuluu samaan aivotautiryhmään kuin hullun lehmän tauti. Näiden TSE-tautien (transmissible spongiform encephalopathy, tarttuva huokoinen aivosairaus) aiheuttajia ovat prionit. Tautia on todettu Pohjois-Amerikassa seuraavilla hirvieläinlajeilla: valkohäntäkauris (Odocoileus virginianus), mustahäntäkauris (O. hemionus), amerikkalainen isokauris eli wapiti (Cervus canadensis) ja hirvi (Alces alces). Vuonna 2016 tautia todettiin ensimmäisen kerran peurassa (tunturipeura, Rangifer tarandus) Norjassa ja vuonna 2017 isokauriissa (Cervus elaphus) samoin Norjassa. Euroopassa esiintyvistä hirvieläinlajeista täpläkauris eli kuusipeura (Dama dama) näyttää olevan taudille vastustuskykyinen.

Tauti ei tiettävästi ole ihmisiin tarttuva eikä sitä siten ole pidetty varsinaisena riskinä ihmisille. Vuonna 2017 julkistettiin kuitenkin Kanadassa uusia tartuntakoetuloksia, joissa makakiapinat olivat sairastuneet tautiin, kun niille oli syötetty CWD-eläimen lihaa. Tulos ei vielä tarkoita, että tauti tarttuisi ihmiseen, mutta näivetystautisia hirvieläimiä ei kuitenkaan pidä käyttää ihmisravinnoksi. Taudin esiintymisalueilla kehotetaan metsästäjiä erityisesti varomaan hirvieläinten hermokudoksen ja imusolmukkeiden käsittelyä, koska näissä kudoksissa sairaalla eläimellä on tautia aiheuttavaa prionia.

Euroopan komission tulkinnan mukaan EU:n ulkopuolella tuotetun käsittelemättömän hirvieläinten virtsan tuominen EU:n alueelle, mukaan lukien sen ostaminen internetistä, on kiellettyä. Houkutusvirtsaa käytetään hirvien metsästysaikana.

Oireet

Tauti etenee hitaasti eikä sitä ole todettu alle vuoden ikäisillä eläimillä. Eläin laihtuu ja kuihtuu, vaikka se söisi. Taudin loppuvaiheessa alkaa ilmentyä aivoperäisiä oireita: eläin vetäytyy muista, on haluton, painaa päätä alas, toistaa tiettyjä liikkeitä, vaikuttaa hermostuneelta. Eläin voi juoda ja kuolata epänormaalin paljon.

Taudin määritys ja näytteenotto

Tauti määritetään tavallisesti kuolleesta eläimestä. Näytteeksi otetaan tietty kohta aivorungosta ja pään imusolmukkeita. Näistä tehdään laboratoriotestit taudinaiheuttajan toteamiseksi. Aivoihin myös muodostuu tyypillisiä mikroskooppisia muutoksia, jotka voidaan todeta histologisessa tutkimuksessa. Elävistä eläimistä voidaan ottaa näytteeksi biopsialla imukudosta peräsuolesta.

Leviäminen

CWD:n leviämismekanismeja ei vielä täysin varmuudella tunneta, mutta se näyttää leviävän eläimestä eläimeen ruumiineritteissä, kuten virtsassa, ulosteessa ja syljessä. Taudinaiheuttaja kestää erittäin hyvin vaihtelevia ympäristöolosuhteita. Tehokkaimmin tauti leviää ruokintapaikoilla ja tarhattujen eläinten keskuudessa.

Seuranta

Taudin esiintymistä on seurattu Suomessa erityisesti valkohäntäkauriista, mutta myös muista villeistä hirvieläimistä ja poroista. Tautia ei ole todettu meillä kertaakaan. Epänormaalisti käyttäytyneet ja kuihtuneet hirvieläimet tulisi tutkia CWD:n varalta.

Esiintyminen Suomessa ja muualla

Hirvieläinten näivetystautia ei ole koskaan todettu Suomessa.

Tauti kuvattiin USA:ssa 1970-luvulla mustahäntäkauriissa ja sen esiintymisalue on sittemmin laajentunut USA:ssa ulottuen nykyään myös Kanadan puolelle. Tautia esiintyy sekä hirvieläintarhoilla että luonnonvaraisisa hirvieläimissä.  Lisäksi sitä on todettu Etelä-Koreassa, silloinkin Pohjois-Amerikasta tuoduissa hirvieläimissä.

Vuonna 2016 todettiin Norjassa Euroopan ensimmäiset CWD-tapaukset. Ensimmäinen löydös oli huhtikuussa villistä tunturipeurasta (Rangifer tarandus tarandus). Toukokuussa ja kesäkuussa CWD todettiin kahdesta hirvestä (Alces alces). Tunturipeuran tapaus oli Bergenin seudulla ja hirvitapaukset lähellä Trondheimia. Syksyllä 2017 CWD löytyi Norjasta jälleen uudesta lajista, isokauriista (saksanhirvi, Cervus elaphus). Tehostetun seurannan avulla Norjassa on todettu lisää tapauksia, ja marraskuussa 2017 tapausten yhteismäärä oli jo 12 (kahdeksan tunturipeuraa, kolme hirveä, yksi isokauris). Tunturipeuroissa esiintynyt CWD  on samantyyppinen kuin pohjoisamerikkalainen CWD, mutta Norjan hirvistä löytynyt CWD näyttää olevan hiukan erityyppinen. Tarkemmat tutkimukset tautityypeistä jatkuvat.

LISÄÄ AIHEESTA PALVELUSSAMME

 

Aiheet: