CWD (chronic wasting disease) – hirvieläinten näivetystauti

Hirvieläinten näivetystauti (CWD) kuuluu samaan aivotautiryhmään kuin hullun lehmän tauti. Näiden TSE-tautien (transmissible spongiform encephalopathy, tarttuva huokoinen aivosairaus) aiheuttajia ovat prioniproteiinit.

Tauti havaittiin USA:ssa 1960-luvulla mustahäntäkauriissa ja sen esiintymisalue on sittemmin laajentunut USA:ssa ulottuen nykyään myös Kanadan puolelle. Tautia esiintyy sekä hirvieläintarhoilla että luonnonvaraisissa hirvieläimissä. Lisäksi sitä on todettu Etelä-Koreassa, silloinkin Pohjois-Amerikasta eläintarhaan tuoduissa hirvieläimissä.

Vuonna 2016 todettiin Norjassa Euroopan ensimmäiset CWD-tapaukset. Ensimmäinen löydös oli huhtikuussa villistä tunturipeurasta (Rangifer tarandus tarandus). Toukokuussa ja kesäkuussa CWD todettiin kahdesta hirvestä (Alces alces). Tunturipeuran tapaus oli Bergenin seudulla ja hirvitapaukset lähellä Trondheimia. Syksyllä 2017 CWD löytyi Norjasta jälleen uudesta lajista, isokauriista (saksanhirvi, Cervus elaphus). Norjan tehostetussa seurannassa on todettu lisää tapauksia, ja maaliskuussa 2018 tapausten yhteismäärä oli 22 (kahdeksantoista tunturipeuraa, kolme hirveä, yksi isokauris).

CWD:tä aiheuttavia prioneja on löydetty erityyppisiä. Tunturipeuroissa esiintynyt CWD-prioni on samantyyppinen kuin pohjoisamerikkalainen, mutta Norjan hirvistä löytynyt eroaa edellisistä.

Tauti ei tiettävästi ole ihmisiin tarttuva eikä sitä siten ole pidetty varsinaisena riskinä ihmisille.

Oireet

Tauti etenee hitaasti eikä sitä ole todettu alle vuoden ikäisillä eläimillä. Eläin laihtuu ja kuihtuu, vaikka se söisi. Taudin loppuvaiheessa alkaa ilmentyä aivoperäisiä oireita: eläin vetäytyy muista, on haluton, painaa päätä alas, toistaa tiettyjä liikkeitä, vaikuttaa hermostuneelta. Eläin voi juoda ja kuolata epänormaalin paljon.

Taudin määritys ja näytteenotto

Tauti määritetään tavallisesti kuolleesta eläimestä. Näytteeksi otetaan tietty kohta aivorungosta ja pään imusolmukkeita. Näistä tehdään laboratoriotestit taudinaiheuttajan toteamiseksi. Aivoihin myös muodostuu tyypillisiä mikroskooppisia muutoksia, jotka voidaan todeta histologisessa tutkimuksessa.

Leviäminen

CWD:n leviämismekanismeja ei vielä täysin varmuudella tunneta, mutta se näyttää leviävän eläimestä eläimeen ruumiineritteissä, kuten virtsassa, ulosteessa ja syljessä. Taudinaiheuttaja kestää erittäin hyvin vaihtelevia ympäristöolosuhteita. Tehokkaimmin tauti leviää ruokintapaikoilla ja tarhattujen eläinten keskuudessa.

EU:n ulkopuolella tuotetun käsittelemättömän hirvieläinten houkutinvirtsan tuominen EU:n alueelle, mukaan lukien sen ostaminen internetistä, on kiellettyä. 

Seuranta

Taudin esiintymistä on seurattu Suomessa erityisesti valkohäntäkauriista, mutta myös muista villeistä hirvieläimistä ja poroista. Vuoden 2018 alusta aloitettiin taudin seurantaohjelma Suomessa ja viidessä muussa EU-maassa. Tarkoituksena on tutkia Suomesta noin 3000 hirvieläintä kolmen vuoden aikana. Näytteitä kerätään kaikkien paliskuntien ja seurantaan mukaan arvottujen riistanhoitopiirien sekä Ahvenanmaan alueelta. Lisäksi tutkitaan kaikki näytteeksi saadut, itsestään tai kolareissa kuolleet, sairaana lopetetut sekä lihantarkastuksessa hylätyt yksilöt.

Jos löydät maastosta itsestään kuolleen hirvieläimen, ota yhteyttä lähimpään virkaeläinlääkäriin (kunnaneläinlääkäri tai aluehallintoviraston läänineläinlääkäri). Virkaeläinlääkäri huolehtii tarvittavien näytteiden lähettämisestä Eviran Helsingin toimipaikkaan. Sairaista, vahingoittuneista ja poikkeavasti käyttäytyvistä hirvieläimistä ilmoitetaan poliisille tai alueelliselle riistakeskukselle (Suomen riistakeskus ja alueelliset riistakeskukset). Poliisi ja metsästäjien organisoima suurriistavirka-apu (SRVA) järjestävät eläimen etsinnän ja huolehtivat siitä tilanteen vaatimalla tavalla. Evirassa tutkitaan, onko kyse hirvieläinten näivetystaudista (CWD).

Kuolleen eläimen löytöpaikan ja sen koordinaatit tulee ottaa talteen esimerkiksi älypuhelimen karttasovelluksella. Jos koordinaatteja ei ole mahdollista saada, tulee tie löytöpaikalle merkitä sopivalla tavalla.

Esiintyminen Suomessa 

Suomessa on todettu ensimmäinen hirvieläinten näivetystautitapaus helmikuussa 2018. Tauti todettiin Kuhmosta löydetystä itsestään kuolleesta hirvestä. Taudin esiintymistä on seurattu vuodesta 2003 alkaen. Vuosina 2003 - 2017 on tutkittu 2438 hirvieläintä CWD:n varalta.

 

LISÄÄ AIHEESTA PALVELUSSAMME

 

Aiheet: