CWD (chronic wasting disease) – hirvieläinten näivetystauti

Hirvieläinten näivetystauti (CWD) kuuluu samaan aivotautiryhmään kuin hullun lehmän tauti. Näiden TSE-tautien (transmissible spongiform encephalopathy, tarttuva sienimäinen aivosairaus) aiheuttajia ovat prionit. Tautia on todettu vain Pohjois-Amerikasta peräisin olevissa hirvieläimissä seuraavilla lajeilla: valkohäntäkauris (Odocoileus virginianus), mustahäntäkauris (O. hemionus), amerikkalainen isokauris (Cervus elaphus canadensis) ja hirvi (Alces alces).

Tauti ei tiettävästi ole ihmisiin tarttuva eikä sitä siten pidetä varsinaisena riskinä ihmisille. Taudin esiintymisalueilla kuitenkin kehotetaan metsästäjiä varomaan hirvieläinten hermokudoksen ja imusolmukkeiden käsittelyä, koska näissä kudoksissa sairaalla eläimellä on tautia aiheuttavaa prionia. Sairaita eläimiä ei pidä käyttää ihmisravinnoksi.

Euroopan komission tulkinnan mukaan EU:n ulkopuolella tuotetun käsittelemättömän hirvieläinten virtsan tuominen EU:n alueelle, mukaan lukien sen ostaminen internetistä, on kiellettyä. Houkutusvirtsaa käytetään hirvien metsästysaikana.

Oireet

Tauti etenee hitaasti eikä sitä ole todettu alle vuoden ikäisillä eläimillä. Eläin laihtuu ja kuihtuu, vaikka se söisi. Taudin loppuvaiheessa alkaa ilmentyä aivoperäisiä oireita: eläin vetäytyy muista, on haluton, painaa päätä alas, toistaa tiettyjä liikkeitä, vaikuttaa hermostuneelta. Eläin voi juoda ja kuolata epänormaalin paljon.

Taudin määritys ja näytteenotto

Tauti voidaan määrittää vain kuolleesta eläimestä. Näytteeksi otetaan tietty kohta aivorungosta ja pään imusolmukkeita. Näistä tehdään laboratoriotestit taudinaiheuttajan toteamiseksi. Aivoihin myös muodostuu tyypillisiä mikroskooppisia muutoksia, jotka voidaan todeta histologisessa tutkimuksessa.

Leviäminen

CWD:n leviämismekanismia ei vielä varmuudella tunneta, mutta se näyttää leviävän eläimestä eläimeen ruumiineritteissä, kuten virtsassa ulosteessa ja syljessä. Taudinaiheuttaja kestää erittäin hyvin vaihtelevia ympäristöolosuhteita. Tehokkaimmin tauti leviää ruokintapaikoilla ja tarhattujen eläinten keskuudessa.

Seuranta

Taudin esiintymistä on seurattu Suomessa erityisesti valkohäntäkauriista, mutta myös muista villeistä hirvieläimistä. Tautia ei ole todettu meillä kertaakaan. Epänormaalisti käyttäytyneet ja kuihtuneet valkohäntäkauriit tulisi tutkia CWD:n varalta.

Esiintyminen Suomessa ja muualla

Tautia on esiintynyt jo vuosikymmenien ajan USA:ssa ja Kanadassa sekä peuratarhoilla että luonnonvaraisissa hirvieläimissä. Lisäksi sitä on todettu Etelä-Koreassa, silloinkin Pohjois-Amerikasta tuoduissa hirvieläimissä.

Vuonna 2016 todettiin Norjassa Euroopan ensimmäiset CWD-tapaukset. Ensimmäinen löydös oli huhtikuussa villistä tunturipeurasta (Rangifer tarandus tarandus).  Toukokuussa ja kesäkuussa CWD todettiin hirvestä (Alces alces). Tunturipeuran tapaus oli Bergenin seudulla ja hirvitapaukset lähellä Trondheimia.

LISÄÄ AIHEESTA PALVELUSSAMME

 

Aiheet: