Hirvikärpänen

Hirvikärpänen levisi Suomeen 1960-luvulla kaakosta. Tällä hetkellä se on hyvin runsaslukuinen Etelä- ja Keski-Suomessa ja sen levinneisyyden pohjoisraja noudattelee poronhoitoalueen etelärajaa. Hirvikärpäsen leviämisvauhti voi olla 50 kilometriä vuodessa.

Yleisvaikutelma hirvikärpäsestä on roteva, vaikka sillä onkin pituutta vain 5-6 mm. Hirvikärpästen väritys vaihtelee kellertävänruskeasta mustanruskeaan. Kärpäsen ruumis on litteä ja karvainen. Reidet ovat silmiinpistävän paksut ja jaloissa on vahvat kynnet. Imukärsä on selkeästi nähtävissä. Siipisuonitus on vaalea ja siivet ovat takaruumiin päällä suoraan taaksepäin suunnattuina. Kun hirvikärpänen löytää (tai luulee löytäneensä) isännän, se pudottaa siipensä nopeasti.

Hirvieläimiin päätyneet kärpäset aloittavat veren imemisen isännästä, ja sekä naaraat että koiraat imevät verta. Yhdessä hirvessä saattaa olla jopa 10 000 hirvikärpästä. Koska kärpänen pudottaa siipensä isännän saavutettuaan, se elää loppuikänsä samassa isäntäeläimessä. Naarashirvikärpänen synnyttää eläviä toukkia, jotka koteloituvat heti syntymän jälkeen. Kotelo putoaa maahan ja ilmojen lämmettyä siitä kehittyy aikuinen kärpänen. Kuoriutuminen tapahtuu loppukesällä ja syksyllä. Kylmä talvi ja kevät tappavat koteloita, ja tämän takia hirvikärpäsen leviäminen pohjoisimpaan Suomeen on hidasta.

Hirvikärpänen on Skandinaviassa yksivuotinen, Suomessa aikuiset kuoriutuvat koteloistaan heinä - elokuussa. Kuoriuduttuaan hirvikärpäset kiipeävät esim. korkeiden heinien kärkiin tai puiden oksille odottamaan ohikulkevaa isäntää. Ne eivät ilmeisesti lennä 50:tä metriä pidempiä matkoja ja lisäksi lämpötila ja ilmankosteus vaikuttavat lentoaktiivisuuteen. Kylmyys ja kuivuus lyhentävät lentomatkaa.

Hirvikärpänen valitsee isäntänsä pääasiassa näköaistin avulla. Iso, liikkuva ja taustastaan erottuva kohde saa hirvikärpäsen liikkeelle. Osa hirvikärpäsistä harhautuu ja lentää esimerkiksi ihmiseen. Kokeiden mukaan vaikuttaa siltä, että tummat vaatteet houkuttavat hirvikärpästä enemmän kuin valkoiset.

Tutkimusten perusteella hirvikärpäset eivät aiheuta hirvessä huomattavia fysiologisia muutoksia, joten hirvi ilmeisesti sietää loiskärpästään hyvin. Norjassa tosin on epäilty voimakkaan hirvikärpästartunnan aiheuttaneen hirvissä karvattomuutta. Poro ei näytä olevan hyvä isäntäeläin hirvikärpäselle, koska hirvikärpäsen lisääntyminen on porossa huonoa. Kun poroihin on koemielessä tartutettu hirvikärpäsiä, ei tartunnalla ollut ainakaan veriarvojen perusteella haitallista vaikutusta poroon. Hirvikärpänen voi tarttua myös valkohäntäkauriiseen.


Aiheet: