Toksoplasmoosi

Toksoplasmoosi on Toxoplasma gondii -loisen aiheuttama tartuntatauti. Toxoplasma gondii on yksisoluinen mikroskooppisen pieni alkueläin, jonka pääisäntiä ovat kissaeläimet, Suomessa kotikissat ja ilvekset.

Tartuntaa kantavan kissaeläimen ulosteiden välityksellä loinen voi tarttua ihmiseen, muihin nisäkkäisiin sekä lintuihin.

Vastustuskyvyltään heikossa isännässä tai väli-isännässä loisen lisääntyminen kudoksissa voi aiheuttaa imurauhas-, aivo-, sydänlihas-, keuhko- ja lihastulehdusta sekä silmän verkkokalvon tulehdusta.

Jos äiti saa ensitartunnan raskauden aikana, voi loinen aiheuttaa keskenmenon tai sikiön kehityshäiriöitä. Kotieläimistä lammas on varsin herkkä toksoplasmoosin aiheuttamalle istukan tulehdukselle, jolloin seurauksena on luominen.

Luonnonvaraisista eläimistä jänikset (sekä rusakot että metsäjänikset) näyttävät olevan hyvin herkkiä sairastumaan toksoplasmoosiin. Tauti on jäniksillä tyypillisesti äkillinen voimakas kuolemaan johtava yleistulehdus.

Oireet

Monissa luonnonvaraisissa eläinlajeissa tartunta on oireeton. Sairastuneella eläimellä on lähinnä epäspesifisiä vakavan yleistulehduksen oireita, kuten heikkoutta ja loppuvaiheessa tajuttomuutta ja kouristuksia.

Taudin määritys

Luonnonvaraisilla eläimillä diagnoosi tehdään käytännössä ruumiinavauksen yhteydessä, ulospäin näkyviä merkkejä toksoplasmoosi ei jätä. Elimissä voidaan heti avauksen yhteydessä todeta tiettyjä toksoplasmoosiin viittaavia muutoksia, kuten jäniksillä voimakkaasti suurentunut perna. Taudinmääritys varmistuu histologisella kudosnäytteiden tutkimuksella sekä erikoismenetelmillä kuten immunohistokemialla ja PCR-tutkimuksella.

Leviäminen

Loinen lisääntyy suvullisesti vain kissaeläinten suolessa ja leviää niiden ulosteissa ympäristöön ookystien muodossa. Muut lämminveriset eläimet (väli-isännät) ja myös toiset kissat saavat tartunnan niellessään tartunnallisia ookystia ravinnon tai veden mukana. Väli-isännässä ookystasta vapautuvat loiset tunkeutuvat kudoksiin ja muodostavat sinne pieniä loisrakkuloita eli kystoja. Yleensä kystat sijaitsevat lihaksissa tai hermokudoksessa (aivot, silmä), mutta niitä voi olla myös muissa elimissä kuten keuhkoissa, maksassa ja munuaisissa. Kudoksiin koteloituneet loiset voivat säilyä pitkään elävinä ja tartuntakykyisinä, mutta ne menehtyvät + 65 °C:een lämmössä tai pakastettaessa.

Kissa ja muut lihansyöjät voivat saada tartunnan paitsi ookystista myös syömällä raakaa loiskystoja sisältävää lihaa.

Esiintyminen Suomessa ja muualla

T. gondii on maailmanlaajuisesti esiintyvä loinen. Verinäytteiden perusteella on tehty runsaasti kartoituksia loisen esiintymisestä villieläimissä. Vasta-aineita on löydetty useista villeistä kissaeläimistä, koiraeläimistä, näätäeläimistä, jyrsijöistä, hylkeistä, villisioista, karhuista ja hirvieläimistä. Suomessa vasta-aineita on todettu mm. ilveksissä ja hirvieläimissä.

LISÄÄ AIHEESTA MUUALLA VERKOSSA

 

Aiheet: