Esikotelomätä

Mehiläisten esikotelomätätautia aiheuttaa bakteeri Paenibacillus larvae, joka ei tartu ihmiseen. Tauti tappaa vain mehiläisten toukkia, ja voimakas tartunta johtaa usein mehiläisyhdyskunnan kuolemaan.

Suomessa todetaan vuosittain lukuisia esikotelomätätapauksia.

Oireet

Ruokkijamehiläisten ruuan mukana toukille antamat Paenibacillus larvaen itiöt muuttuvat bakteereiksi, jotka lisääntyvät toukan suolessa. Bakteerit tappavat sikiön tavallisesti kennon peittämisen jälkeen, esikotelovaiheessa. Kuollut toukka mätänee ruskeaksi massaksi, jossa muodostuu erittäin runsaasti kestäviä itiöitä, joiden avulla tauti voi levitä edelleen. Itiöt ovat hyvin kestäviä ja säilyvät kakustossa kymmeniä vuosia.

Esikotelomätää epäiltäessä sikiökakulta etsitään aukkoista sikiöintiä, tummuneita ja painuneita tai reikäisiä kennonkansia. Kuollut sikiö hajoaa ruskeaksi massaksi, joka venyy tulitikulla kokeiltaessa. Myöhemmin massa kuivuu kennoon kovaksi, tiukasti kiinnittyneeksi ruveksi.

Taudinmääritys ja näytteenotto

Esikotelomätädiagnoosi vahvistetaan pääsääntöisesti hunajanäytteestä laboratoriossa. Hunajanäytteistä taudinaiheuttaja voi löytyä ennen kuin se aiheuttaa sikiömuutoksia.

Leviäminen

Esikotelomätä leviää harhalentojen, mehiläisten siirtojen ja parvien mukana sekä hoitajien käsien ja bakteerin itiöitä sisältävien hoitovälineiden ja pesien välityksellä. Tartunta leviää myös mehiläisten ryöstäessä heikentyneiden ja kuolleiden yhdyskuntien ruokavaroja. Näin kuollutkin pesä voi tartuttaa ympäristön tarhoja parin kilometrin säteellä vuosikausia.

Vastustaminen ja ennaltaehkäisy

Mehiläisten esikotelomätä luetaan kansallisessa lainsäädännössä vastustettavaksi, valvottavaksi eläintaudiksi. Esikotelomätäepäilystä on ilmoitettava kunnaneläinlääkärille tai aluehallintovirastoon, jolloin virkaeläinlääkärin on ryhdyttävä toimenpiteisiin tartunnan varmistamiseksi. Valvottavien eläintautien ilmoittamisesta ja toimenpiteistä tartuntaepäilyn tai todetun esikotelomädän yhteydessä on säädetty eläintautilaissa 441/2013 ja Maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa mehiläisten esikotelomädän vastustamiseksi. 

Tautia ehkäistään parhaiten kierrättämällä vuosittain jokaisesta pesästä vanhaa tummaa kakustoa sulattamalla se pohjukkeiksi. Jokaisen pesän sikiökakut tarkastetaan mielellään kahdesti kesässä taudin oireiden varalta. Mehiläisille ei ruokita vierasta hunajaa tai hunajapohjaisia ruokakakkuja tai steriloimatonta siitepölyä. Uusia tarhauksia perustettaessa ostetaan vain tautivapaita pesiä vaatimalla myyjältä tutkimustodistus esikotelomädän varalta ennen ostoa.

Seuranta

Mehiläisten tautien seuranta perustuu tautiepäilyihin ja elinkeinon omaan aktiivisuuteen, lakisääteisiä seurantatutkimuksia ei ole.

Esiintyminen Suomessa ja muualla

Esikotelomätää todetaan vuosittain Suomessa lukuisia tapauksia ja sitä esiintyy maailmanlaajuisesti kaikkialla missä mehiläisiä tarhataan.