Pieni pesäkuoriainen (SHB)

Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta kotoisin oleva pieni pesäkuoriainen (Small Hive Beetle, SHB, Aethina Tumida) on mehiläispesiin muniva hyönteinen, jonka toukat voivat aiheuttaa suurta tuhoa mehiläisyhdyskunnissa. 

Oireet

Pieni pesäkuoriainen munii mehiläispesiin. Munista kuoriutuvat vaaleat toukat syövät hunajaa, mehiläisten toukkia sekä siitepölyä ja voivat aiheuttaa runsaslukuisina mehiläispesien kennostojen romahtamisen, jolloin pesä tuhoutuu. Mehiläispesistä toukat kaivautuvat maaperään ja kehittyvät siellä koteloiksi ja koteloista jälleen kuoriaisiksi, jotka hakeutuvat mehiläispesiin lisääntymään.  Mehiläispesissä voidaan nähdä munimaan tulleita noin 5-7 mm pituisia, ruskeita (sävy vaihtelee) kuoriaisia. Kuoriaisen muniessa kennostoon, voidaan kennostossa havaita kliinisiä oireita kuten aukkoista sikiöalaa ja reikäisiä kennonkansia. Pesissä tapahtuu käymistä, kennoston rakenne voi tuhoutua ja kennoissa voidaan nähdä vaaleita munia tai toukkia.

Taudinmääritys ja näytteenotto

Epäiltäessä pienen pesäkuoriaisen esiintymistä mehiläistarhoilla, tulee näytteeksi lähettää kuoriaisia, pala kennostosta tai muuta sellaista materiaalia, jossa kuoriaisia, munia, toukkia tai koteloita epäillään olevan. Näyte lähetetään Eviran Kuopion toimipaikkaan. Kuoriaisten (ml. kaikki elinkierron vaiheet) lajimääritys tehdään morfologisesti mikroskopoimalla ja tarvittaessa varmistetaan molekyylimenetelmin.Tuontimehiläisistä tai mehiläispesistä löydettyjä epäilyttäviä kuoriaisia voi lähettää Eviraan tunnistettavaksi maksutta.

Leviäminen

Pieni pesäkuoriainen voi levitä uusille alueille paitsi mehiläisten, myös ainakin mehiläisten hoitoon liittyvien tarvikkeiden, käsittelemättömän hunajan ja mehiläisvahan, hedelmien, puun ja saastuneen maaperän mukana (toukat koteloituvat maaperään). Kuoriaiset voivat myös lentää tuulessa pitkiäkin matkoja.

Vastustaminen ja ennaltaehkäisy

Pieni pesäkuoriainen on koko EU:n alueella vastustettava eläintauti. Suomen lainsäädännössä se luokitellaan valvottaviin eläintauteihin. Epäiltäessä pienen pesäkuoriaisen esiintymistä on siitä välittömästi ilmoitettava virkaeläinlääkärille (kunnaneläinlääkäri tai läänineläinlääkäri). Nopea reagointi on erittäin tärkeää. Virkaeläinlääkärin tulee ryhtyä toimenpiteisiin diagnoosin varmentamiseksi ja tartunnan leviämisen estämiseksi.

Seuranta

Mehiläisten tautien seuranta perustuu tautiepäilyihin ja elinkeinon omaan aktiivisuuteen, säännöllisiä seurantatutkimuksia ei tehdä.

Esiintyminen Suomessa ja muualla

Pieni pesäkuoriainen on kotoisin Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta. Kuoriainen on levinnyt USA:n, Egyptiin ja Australiaan. Kanadassa on tehty useita löydöksiä, mutta kuoriaista tavataan säännöllisesti vain Ontarion alueella.

Pieni pesäkuoriainen katsotaan EU:n alueella ns. eksoottiseksi eläintaudiksi. Kuoriaista todettiin syksyllä 2014 Etelä-Italiassa, Calabrian ja Sisilian maakunnissa ja syksyllä 2016 lisäksi Cosenzan maakunnasta. Tätä ennen pieni pesäkuoriainen on tavattu EU:n alueella kerran tuontikuningattarista Portugalissa vuonna 2004. Portugalissa pesät tuhottiin eikä kuoriainen päässyt leviämään.

Pientä pesäkuoriaista esiintyy edelleen Calabrian maakunnassa, josta sitä ei ole pystytty hävittämään. Sisiliassa ja Consenzassa kuoriaisen leviäminen on todennäköisesti saatu estetyksi nopeiden hävitystoimien ansiosta. 

Suomeen tuodaan vuosittain mehiläisiä Italiasta. EU-maiden välisissä mehiläisten siirroissa vaadittavan terveystodistuksen allekirjoittava eläinlääkäri todistaa lähetettävien mehiläisten olevan peräisin alueelta, jolla siirtoja ei ole rajoitettu pienen pesäkuoriaisen vuoksi.

Leviämään päässeen kuoriaisen hävittäminen ei ole mahdollista.

Lisää aiheesta palvelussamme

Lisää aiheesta muualla verkossa