BSE eli hullun lehmän tauti

BSE (bovine spongiform encephalopathy) eli hullun lehmän tauti on naudoilla esiintyvä muuntuneen prioniproteiinin aiheuttama hitaasti etenevä tauti. BSE kuuluu TSE-tauteihin (transmissible spongiform encephalopathies), joita ovat myös muun muassa lampaiden ja vuohien scrapie ja minkkien TME (transmissible mink encephalopathy).

On todennäköistä, että BSE:n huippuvuosina tauti on ravinnon välityksellä tarttunut myös ihmisiin ja aiheuttanut vCJD-tautia (Creutzfeld-Jacobin taudin muunnos). Suurin osa tapauksista on todettu Iso-Britanniassa, jossa BSE:n esiintyvyys oli erittäin korkea 1990-luvun alkuvuosina. Vaikka suoraa osoitusta vCJD:n ja nautojen BSE-taudin yhteydestä ei ole, pidetään yhteistä taudinlähdettä todennäköisenä.

Suomen ainoa BSE-tapaus todettiin joulukuussa 2001.

Oireet

BSE aiheuttaa naudoissa pääasiassa keskushermosto-oireita, tavallisimmin karjanomistaja havaitsee muutoksia eläimen käytöksessä. Eläin on pelokas, hermostunut ja vimmainen, sillä esiintyy tasapaino- ja takajalkojen koordinaatiohäiriöitä ja se reagoi voimakkaasti ääni- ja kosketusärsykkeisiin. Vapina on usein selvästi havaittavissa. Hyvästä ruokahalusta huolimatta eläin laihtuu ja maidontuotanto vähenee. Oireet voivat vaihdella päivästä toiseen ja eläimen ärsyttäminen ja stressi pahentavat niitä. 

Oireet ilmenevät yleensä 4-5 vuotiaana tai sitä vanhempana (nuorimmat sairastuneet ovat olleet 2-vuotiaita). Taudilla on pitkä itämisaika (2-18 v.), taudin puhjettua keskushermosto-oireet pahenevat vähitellen aina kuolemaan asti.

Myös muut sairaudet saattavat aiheuttaa samantyyppisiä oireita.

Taudin määritys ja näytteenotto 

Taudin aiheuttaa tarttuva, normaalista prionista väärin laskostunut proteiini (PrPSc), joka muodostuu solun normaalista prionista tai sen esiasteesta. Taudin edetessä se kertyy erityisesti aivoihin ja selkäytimeen muodostaen prionisäikeitä ja plakkeja. Vähitellen kasautuva PrPSc estää hermosolujen normaalin toiminnan. Prionia on todettu lisäksi myös verkkokalvossa, hermostossa, suolessa ja pienillä märehtijöillä pernassa.

Taudin lopullinen määritys tehdään kuolleen naudan aivokudoksesta prionia määrittävien TSE-testien avulla. BSE-testejä eläville naudoille on kehitelty, mutta ei vielä ole saatavilla. BSE-näyte otetaan naudan aivorungosta erillisen BSE näytteenotto-ohjeen mukaisesti.

Leviäminen 

Laajamittainen BSE-epidemia Iso-Britanniassa ja osin muissa Euroopan maissa 1990-luvulla johtui eläinperäisen keskushermostoaineksen kierrätyksestä ja sen käytöstä nautojen rehussa. Eläin sai BSE-tartunnan saastuneen ravinnon välityksellä. BSE- tartuttavuutta on osoitettu nautojen aivoissa, selkäytimessä, verkkokalvolla, suolistossa, osassa hermokudosta ja luuytimessä. BSE- taudin leviäminen emältä jälkeläiselle on epävarmaa eikä mahdollista mekanismia tunneta. Tarttumista naudasta toiseen nautaan ei ole pystytty osoittamaan.

Tämänhetkisen käsityksen mukaan lihalla ja maidolla ei ole merkitystä tartunnan leviämisessä eläimistä ihmisiin. Nautojen keskushermosto ja muu mahdollisesti BSE-prionia sisältävä ns. riskiaines tuhotaan eikä sitä käytetä elintarvike- eikä rehutuotannossa EU:n alueella.

Prionit kestävät hyvin monia kemiallisia käsittelyitä, ultraviolettisäteilyä ja kuumennusta, jotka tuhoavat tavanomaiset mikrobit. Prionit saadaan tuhottua autoklavoimalla 3 bar:n paineessa 133 - 137 asteessa C vähintään 20 minuuttia. Tätä käsittelyä vaaditaankin mm. eläinjätteen käsittelylaitoksilta.

Vastustaminen ja ennaltaehkäisy

BSE luokitellaan kansallisen lainsäädännön mukaan vastustettavaksi, vaaralliseksi eläintaudiksi. Sitä vastustetaan Euroopan parlamentin ja neuvosten asetuksen 999/2001 perusteella (”TSE-asetus”), lisäksi nautojen BSE -tautien vastustamisesta on säädetty maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 6/EEO/2007 (muut. 9/EEO/2008).

Valvontatoimien tarkoituksena on estää eläinten altistuminen rehun kautta saadulle BSE-tartunnalle sekä turvata kuluttaja ravintoteitse saatavalta tartunnalta. Torjuntatoimien ansiosta vuosittain todettujen BSE-tapausten määrä on laskenut voimakkaasti. Toimet tähtäävät BSE-taudin häviämiseen EU-maiden karjasta seuraavan vuosikymmenen aikana.

Jos eläimen omistaja tai muu eläinlääkäri kuin virkaeläinlääkäri havaitsee tilan naudoilla BSE:lle tyypillisiä oireita, hänen on välittömästi ilmoitettava epäilystä virkaeläinlääkärille. Virkaeläinlääkärin tulee ryhtyä toimenpiteisiin diagnoosin varmentamiseksi ja tartunnan leviämisen estämiseksi. Vaarallisten eläintautien ilmoittamisesta on säädetty maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 1346/95. Tiloille, joilla epäillään tai on todettu esiintyvän BSE -tartuntaa, annetaan rajoittavat määräykset.

Rehujen valvonta

Tuontilihaluujauhon käyttö märehtijöiden ruokinnassa kiellettiin Suomessa vuonna 1990, kotimaisen lihaluujauhon käyttö kiellettiin vuonna 1995. Euroopan Unionin asetuksella käyttökielto ulotettiin 1.1.2001 alkaen koskemaan nautaeläinten rehujen lisäksi myös muiden elintarviketuotantoon tarkoitettujen eläinten rehuja, kuten sikojen ja siipikarjan rehuja. Märehtijöiden ruokinnassa ei saa käyttää kalajauhoa siinä aikaisemmin esiintyneiden väärennösten vuoksi. Rehujen ristikontaminaation ehkäisemiseksi elintarviketuotantoeläinten rehuja ei saa valmistaa sellaisessa laitoksessa, jossa valmistetaan lihaluujauhoa tai muita käsiteltyä eläinvalkuaista sisältäviä turkis- tai lemmikkieläinten rehuja.

Evira valvoo rehua valmistavien laitosten toimintaa. Lihaluujauhon sekä muun maaeläinperäisen aineksen ja kalajauhon esiintymistä rehuissa valvotaan mikroskopoimalla näytteitä. Vuosittain tehdään keskimäärin 700 tutkimusta.

Suomessa tehtyjen riskinarviointien mukaan BSE-riskin pienentämiseksi tehdyt toimenpiteet ovat vähentäneet riskin erittäin vähäiseksi. Naudan mahdollisuus saada BSE-riskimateriaalilla kontaminoitunutta rehua on nykyään yli miljoona kertaa pienempi kuin ennen toimenpiteitä, kun se vuonna 2001 oli satatuhatta kertaa pienempi kuin ennen toimenpiteitä.

Seuranta

Nautojen testaus BSE:n varalta

Aktiivinen seurantaohjelma BSE-taudin vastustamiseksi alkoi, kun siitä säädettiin Euroopan komission asetuksella vuonna 2001. Aluksi Suomessa testattiin vain yli 24 kuukauden ikäiset lopetetut, hätäteurastetut tai sairauden oireita osoittavat naudat sekä otos yli 24 kk:n ikäisistä itsestään kuolleista naudoista ja yli 30 kk:n ikäisistä teurasnaudoista. Kaikkien yli 30 kk:n ikäisten teurastettujen nautojen BSE-testit aloitettiin joulukuussa 2001, jolloin todettiin tähän asti Suomen ainoa BSE-tapaus. Vuoden 2009 alussa kaikkien testattavien nautojen alaikäraja nousi 48 kuukauteen.

Kesäkuussa 2011 EU myönsi Suomelle sekä 24 muulle jäsenvaltiolle alhaiseen BSE-riskiin perustuen mahdollisuuden nostaa terveiden eläinten BSE-tutkimuksien alaikärajaa 48 kuukaudesta 72 kuukauteen.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) antoi lokakuussa 2012 lausunnon, jonka mukaan BSE-taudin esiintymisen seuraamiseksi Euroopan unionin alueella riittää, jos testataan itsestään kuolleet, lopetetut ja sairaana teurastetut tai hätäteurastetut naudat. Tähän perustuen teki Euroopan komissio täytäntöönpanopäätöksen, joka antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden luopua terveenä teurastettujen nautojen BSE-testauksesta.

Kuluttajien terveys turvataan poistamalla teurastuksen yhteydessä ne osat, joissa BSE-taudin aiheuttaja voisi esiintyä, jos eläimellä olisi tartunta (kallo, selkäranka ja suolet, ns. TSE-riskiaines).

Suomessa maa- ja metsätalousministeriö päätti lopettaa terveenä teurastettujen suomalaisten tai muista alhaisen BSE-riskin maista tulleiden nautojen BSE-testauksen 1.3.2013 lähtien.

BSE-tutkimusta ei uuden asetuksen mukaan enää vaadita myöskään tiloilla omaan käyttöön teurastetuista naudoista. BSE-taudin seurantaa jatketaan edelleen sellaisten yli 48 kuukauden ikäisten nautojen osalta, jotka ovat kuolleet tai jotka on lopetettu taikka hätäteurastettu tai joilla on teurastuksen yhteydessä havaittu sairauden oireita.

Tilastot:

Esiintyminen Suomessa ja muualla

BSE-tauti todettiin ensimmäisen kerran Iso-Britanniassa vuonna 1986. Tautia on todettu sen jälkeen lähes kaikissa EU-maissa sekä EU:n ulkopuolella mm. Sveitsissä, USA:ssa, Kanadassa ja Japanissa. Vuosituhannen alussa tehdyt toimenpiteet rehuketjun suojaamiseksi mahdollisilta taudinaiheuttajilta ovat johtaneet BSE-tapausten voimakkaaseen vähenemiseen koko Euroopan unionin alueella. Vuonna 2001 todettuja tapauksia oli 2153. Vuonna 2012 koko unionin alueella todettiin vain 18 BSE-tapausta. Kaiken kaikkiaan EU-maissa on todettu epidemian alusta alkaen n. 190 000 BSE-tapausta, joista n. 185 000 UK:ssa.

Suomen ainoa BSE-tapaus todettiin joulukuussa 2001.

Lisää aiheesta palvelussamme

Lisää aiheesta muualla verkossa