Nautojen tarttuva leukoosi (enzootic bovine leucosis, EBL)

Nautojen tarttuvan leukoosin aiheuttaja on retroviruksiin kuuluva naudan leukoosivirus (BLV). Naudan tarttuva leukoosi on saatu hävitettyä Suomesta.

Naudan tarttuva leukoosi ei tartu ihmiseen.

Oireet

Virus voi tarttua missä iässä tahansa, jopa alkiovaiheessa. Saatu tartunta on elinikäinen. Naudoilla esiintyy myös sporadista leukoosia, joka ei tartu eläimestä toiseen. Siinä erotetaan kolme muotoa: juveniili leukoosi, tymusmuoto sekä iholeukoosi.

Suurin osa leukoositartunnoista on oireettomia. Noin kolmanneksella yli 3-vuotiaista tartunnan saaneista naudoista ilmenee pysyvä lymfosytoosi ja vain muutamalla prosentilla ilmenee naudan leukoosiviruksen aiheuttamia kasvaimia. Oireet riippuvat kasvainten sijainnista. Oireina voivat olla erilaiset ruoansulatushäiriöt, ruokahaluttomuus, laihtuminen, yleiskunnon heikkeneminen ja joskus neurologiset oireet. Pinnalliset imusolmukkeet voivat olla suurentuneet. Oireet johtuvat yleisimmin muutoksista juoksutusmahassa, sydämen oikeassa eteisessä, pernassa, suolistossa, maksassa, munuaisissa, satakerrassa, keuhkoissa ja kohdussa.

Taudin määritys ja näytteenotto

Taudin määritys perustuu ensisijaisesti vasta-aineiden toteamiseen seerumista. Näytteenotosta on säädetty maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 23/2013 ja neuvoston direktiivissä 64/432/ETY.

Leviäminen

Koska virus säilyy veren lymfosyyteissä, tartunnan leviäminen eläimestä toiseen edellyttää käytännössä verikontaktia eläinten välillä. Tämä on mahdollista, jos injektiot annetaan samoilla neuloilla tai samoja instrumentteja käytetään eri eläimille tai eläimiä rektalisoidaan hanskaa vaihtamatta. Myös vertaimevien hyönteisten, etenkin paarmojen on arveltu voivan siirtää virusta eläimestä toiseen. Tartunta voi siirtyä emältä jälkeläiseen kohdussa tai maidon tai ternimaidon välityksellä. Viruksen leviäminen on periaatteessa mahdollista myös sperman välityksellä.

Vastustaminen ja ennaltaehkäisy

Naudan tarttuva leukoosi luokitellaan kansallisessa lainsäädännössä vastustettavaksi, valvottavaksi eläintaudiksi. Jos eläimen omistaja tai muu eläinlääkäri kuin virkaeläinlääkäri epäilee tartuntaa, hänen on ilmoitettava epäilystä virkaeläinlääkärille. Virkaeläinlääkärin tulee ryhtyä toimenpiteisiin diagnoosin varmentamiseksi ja tartunnan leviämisen estämiseksi. Valvottavien eläintautien ilmoittamisesta on säädetty maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 1010/2013.

Suomi on virallisesti naudan tarttuvasta leukoosista vapaa neuvoston direktiivin 64/432/ETY mukaisesti.

Tiloille, joilla epäillään esiintyvän leukoosia, annetaan rajoittavat määräykset siihen asti kunnes tartuntaepäily voidaan sulkea pois. Toimenpiteistä leukoosiepäilyn tai todetun tartunnan yhteydessä on säädetty maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 23/2013 ja neuvoston direktiivissä 64/432/ETY.

Seuranta

Kaikki teurastettavat naudat tarkastetaan leukoosiin viittaavien muutosten varalta lihantarkastuksen yhteydessä. Evira tutkii lisäksi vuosittain otoksen nautakarjoista leukoosin varalta veri- tai maitonäytteistä.

Tilastot:

Esiintyminen Suomessa ja muualla

Naudan tarttuvaa leukoosia on vastustettu Suomessa jo 1960-luvulta lähtien. Vuoden 1996 lopussa Suomi ilmoitti Euroopan unionin komissiolle maan olevan vapaa leukoosista neuvoston direktiivin 64/432/ETY mukaisesti, Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Ahvenanmaalla tehtyjen tutkimusten jälkeen koko Suomelle myönnettiin lisävakuudet leukoosin varalle vuonna 1999 (Komission päätös 1999/465/EY, vahvistettu viimeksi päätöksellä 2007/584/EY). Tautia esiintyy useissa Euroopan maissa, Venäjällä ja Baltian maissa.