Mykoplasman aiheuttama utaretulehdus naudalla

Naudan utaretulehduksen aiheuttajina on maailmalla todettu ainakin 11 eri mykoplasmalajia. Mycoplasma bovis on näistä tavallisin aiheuttaen valtaosan tapauksista. Ensimmäinen M. bovis -utaretulehdus todettiin Suomessa vuoden 2012 lopussa. Se on MMM:n päätöksen mukaan välittömästi ilmoitettava, valvottava eläintauti. Positiivisen M. bovis -tutkimustuloksen antanut maitonäyte pyydetään siksi lähettämään Eviraan maksuttomaan varmistustutkimukseen.

Mykoplasmoja ei pystytä osoittamaan tavanomaisella maitonäytteiden bakteeriviljelyllä, mutta ne voidaan osoittaa PCR-tutkimuksella suoraan maidosta. Suomessa monet paikallislaboratoriot ottivat vuoden 2012 alussa käyttöön maidon PCR-tutkimuksen, joka pystyy osoittamaan näytteestä M. bovis ja Mycoplasma sp. -lajien DNA:ta. Jos maitoa viljelee kasvatusverimaljalle ja siinä on runsaasti M. bovis -bakteeria, voi verimaljalle syntyä vihertävä hemolyyttinen alue, jossa saattaa näkyä pienen pieniä pesäkkeitä 3–5 päivän kasvatuksen jälkeen.

Oireet

M. bovis -bakteeri aiheuttaa tarttuvaa utaretulehdusta, joka leviää erityisesti lypsyn yhteydessä. Yleensä havaitaan usean neljänneksen tulehdus, johon ei yleensä liity yleisoireita, mutta maidontuotannon lasku on huomattava. Utare ja utareimusolmukkeet voivat turvota voimakkaasti. Maito on ruskehtavaa ja vesimäistä sisältäen kovia kokkareita, tai muistuttaa ternimaitoa. Antibioottihoito tehoaa huonosti mykoplasmoihin. Mykoplasmamastiittia tulee epäillä, mikäli eläin ei vastaa hoitoon. Eläimet voivat saada tartunnan lypsykauden eri vaiheissa, myös ummessa ollessa. Oireet ovat voimakkaimmat hiljattain poikineilla.

M. bovis aiheuttaa myös nivel- ja hengitystietulehduksia sekä sisäkorvan tulehdusta. Usein M. bovis -mastiittitiloilla esiintyy myös näitä oireita. Akuuttiin M. bovis -utaretulehdukseen sairastuneilla maidontuotanto voi laskea voimakkaasti koko lypsykauden ajaksi, mutta palautua ennalleen umpikauden jälkeen. Lehmät erittävät kuitenkin bakteeria maitoon joko jatkuvasti tai ajoittain. Maidon ulkonäkö ja soluluku voivat olla erityksestä huolimatta normaaleja. On myös kuvattu tapauksia, joissa lehmät ovat kokonaan tervehtyneet.

Muiden mykoplasmalajien aiheuttamasta utaretulehduksesta tiedetään vähän. Akuuteissa tapauksissa lehmät näyttävät toipuvan nopeammin ja paremmin kuin M. bovis -utaretulehduksesta. Muut mykoplasmat aiheuttavat myös piilevää tulehdusta, jossa oireina ovat kohonnut soluluku ja hoitoon vastaamattomuus. Pohjois-Amerikassa vuonna 2012 tehdyssä tankkimaitotutkimuksessa M. bovis todettiin 7,9 % näytteitä. Muita todettuja lajeja olivat M. californicum, M. alkalescens, M. canadense ja M. bovigenitalium.

Esiintyminen

Mykoplasmoja esiintyy normaalisti nautojen ylähengitysteiden ja sukuelinten limakalvoilla. Vasikat voivat erittää mykoplasmoja sierainlimassa ja hiehot sekä lehmät poikimisen yhteydessä. Akuutin mykoplasmamastiitin tavallisin lähde on karjaan ostettu eläin. Huonon ilmanvaihdon aiheuttama stressi voi myös laukaista karjassa esiintyvästä piilevästä mykoplasmatartunnasta mastiitin ja hengitystietulehduksen.

Tartunnan saneeraus

Mykoplasman aiheuttama utaretulehdus ei vastaa antibioottihoitoon. Rokotetta ei ole.

M. bovis -tartunnan saneerausta voidaan yrittää kahdella tavalla

  1. Positiivinen lehmä lypsetään viimeisenä ja toimitetaan mahdollisimman nopeasti teuraaksi. Karjan kaikki lypsävät eläimet testataan välittömästi mykoplasman varalta. Tässä voidaan käyttää yhteismaitonäytteitä ja mikäli positiivisia löytyy, otetaan ryhmästä yksilömaitonäytteet. Kaikki positiiviset eläimet poistetaan. Karjan tankkimaito testataan kerran kuussa siihen asti, kun akuutin taudinpurkauksen aikana kaikki ummessa olleet lehmät ja kantavat hiehot ovat poikineet.

  2. Karjasta poistetaan kaikki eläimet joilla on akuutti mykoplasman aiheuttama utaretulehdus. Kaikki poikineet lehmät tutkitaan 4–7 päivän kuluttua poikimisesta (ternimaito antaa usein negatiivisen tuloksen mykoplasman erityksestä huolimatta). Positiiviset eläimet poistetaan, tai jos niitä on useita, eristetään omaksi ryhmäkseen ja lypsetään viimeisenä. Mikäli joku näistä sairastuu akuuttiin utaretulehdukseen, niin se poistetaan karjasta. Kerran infektoituneet pidetään aina erillään terveistä omana ryhmänä.

Muiden mykoplasmojen aiheuttamasta utaretulehduksesta on vähän tietoa. Mikäli karjassa todetaan Mycoplasma sp. -utaretulehdus ei todennäköisesti ole tarpeen ryhtyä yhtä voimakkaisiin saneeraustoimenpiteisiin kuin M. bovis -tulehduksen yhteydessä. Oikein toimiva lypsykone, hyvät lypsyrutiinit ja jodipohjaisen vedinkaston käyttö vähentävät tartunnan leviämistä karjassa.

Vasikoille ei tule antaa mykoplasmamastiittia sairastavan lehmän maitoa, koska maidon mukana saadut mykoplasmat jäävät elämään pitkäksi aikaa vasikoiden nieluun ja voivat aiheuttaa hengitystietulehdusta.

Mykoplasmojen säilymisestä ympäristössä tiedetään melko vähän. Mykoplasmat ovat hyvin herkkiä valolle, kuivumiselle ja lämmölle. Toisaalta ne kestävät tavallisia bakteereja paremmin pakkasta ja sulamista. Pimeys, kosteus ja viileä edesauttavat niiden säilymistä. Esimerkiksi juomavedessä M. bovis säilyi huoneenlämmössä pimeässä 23 päivää, mutta auringonvalossa pidetyssä vedessä vain vuorokauden

Ehkäisy

M. bovis -mastiitin ehkäisyssä tärkeintä on hyvä bioturvallisuus, eli ostettavien pitoeläinten lähtökarjan mastiittitilanne tulee olla tunnettu ja tutkittu. Ostoeläimet tulisi alkuun pitää muista erillään.

Diagnoosi

Mykoplasmat voidaan osoittaa mastiitti- tai tankkimaidosta viljelyllä tai PCR-tekniikalla. Paikallislaboratorioiden vuonna 2012 käyttöön ottama maidon PCR-tutkimus pystyy osoittamaan, onko näytteessä M. bovis -bakteerin tai muiden mykoplasmojen DNA:ta. Eviran vertailulaboratorio haluaa varmistaa M. bovis -löydökset, koska kyseessä olisi maan eläintautitilanteelle merkittävä havainto. Tutkimus on maksuton. Jos paikallislaboratorio saa positiivisen M. bovis -tuloksen, pyydetään sitä ottamaan välittömästi yhteys Eviraan varmistusnäytteiden lähettämistä varten.

Erikoistutkija Tarja Pohjanvirta puh. 044 720 1493.