Nautatuberkuloosi

Nautatuberkuloosin aiheuttaa Mycobacterium bovis -bakteeri, joka voi naudan lisäksi tarttua myös moneen muuhun eläinlajiin kuten esimerkiksi koiraan, kissaan, sikaan, vuoheen ja mäyrään. Nautojen lisäksi peurat ovat herkkiä tartunnalle. M. bovis ja Mycobacterium tuberculosis ovat saman bakteerikannan eri muunnelmia. M. tuberculosis on tavallisin tuberkuloosin aiheuttaja ihmisillä, mutta myös M.bovis voi aiheuttaa ihmisillä tuberkuloosia.

Nautatuberkuloosia on Suomessa todettu viimeksi vuonna 1982.

Oireet

Nautatuberkuloosi on krooninen tauti, jonka oireet riippuvat siitä, minne elimistöön muutokset kehittyvät. Taudille on tyypillistä progressiivisesti kehittyvät granulomat, tuberkkelit, keuhkoissa, imusolmukkeissa ja/tai muissa elimissä. Tartunta voi olla paikallinen esim. yhdessä imusolmukkeessa ilman mitään havaittavia kliinisiä oireita, tai se voi olla yleistynyt, jolloin muutoksia on lähes kaikissa elimissä. Pitkälle edenneessä taudissa eläin on laihtunut ja yleistila on heikentynyt. Hengitysteitse saatu tartunta voi aiheuttaa vähitellen pahenevia hengitystieoireita kuten yskää ja vaikeutunutta hengitystä.

Taudin määritys ja näytteenotto

Taudin määritys perustuu aiheuttajabakteerin eristämiseen. Näytteenotosta on säädetty maa- ja metsätalousministeriön Yleiskirjeessä N:o 2/EEO/95 (muut. 25/EEO/2001, 7/EEO/2006).

Leviäminen

Tartunta saadaan yleensä hengitysteiden tai ruoansulatuskanavan kautta. Hengitysteiden kautta saatu tartunta on tavallisin ja tapahtuu helpoimmin, kun naudat ovat lähellä toisiaan. Tauti leviää karjasta toiseen ensisijaisesti tartunnan saaneen eläimen mukana. Karjassa tauti voi levitä ennen kuin mitään oireita havaitaan. Kaikki tartunnan saaneet eläimet eivät levitä tautia, mutta suuri osa keuhkotuberkuloosia ja tuberkuloottisesta utaretulehdusta sairastavista naudoista on tartuntavaarallisia.

M. bovis -bakteerilla on erittäin laaja isäntäeläinkirjo, se voi tarttua useisiin tuotanto- ja lemmikkieläimiin sekä luonnonvaraisiin eläimiin ja myös ihmiseen.

Vastustaminen

Nautatuberkuloosi luokitellaan kansallisen lainsäädännön mukaan vastustettavaksi, vaaralliseksi eläintaudiksi. Jos eläimen omistaja tai muu eläinlääkäri kuin virkaeläinlääkäri epäilee nautatuberkuloosia, hänen on välittömästi ilmoitettava epäilystä virkaeläinlääkärille. Virkaeläinlääkärin tulee ryhtyä toimenpiteisiin diagnoosin varmentamiseksi ja tartunnan leviämisen estämiseksi. Vaarallisten eläintautien ilmoittamisesta on säädetty maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 1995/1346.

Toimenpiteistä nautatuberkuloosi -epäilyn tai todetun tartunnan yhteydessä on säädetty maa- ja metsätalousministeriön Yleiskirjeessä N:o 2/EEO/95 (muut. 25/EEO/2001, 7/EEO/2006). Tilalle, jolla epäillään tai on todettu esiintyvän nautatuberkuloosia, annetaan rajoittavat määräykset.

Seuranta

Mikäli teurastetuissa eläimissä lihantarkastuksen yhteydessä havaitaan tuberkuloosiin viittaavia muutoksia, otetaan eläimistä näytteet Evirassa tehtäviä tuberkuloositutkimuksia varten.

Esiintyminen Suomessa

Nautatuberkuloosia on Suomessa todettu viimeksi vuonna 1982. Suomi on virallisesti nautatuberkuloosista vapaa maa EU-direktiivin 64/432/ETY mukaisesti.

Tautia esiintyy maailmanlaajuisesti.

Lisää aiheesta muualla verkossa